Liiga-provot: Turun tauti on totutun tappava

Liiga-provot palaa olympiatauolta ja nostaa esiin kolme kärkästä väitettä kotimaisesta pääsarjasta. Näissä mielipiteissä vedetään surutta mutkat suoriksi, eikä anneta armoa tai oteta panttivankeja.

Tällä kerralla provosoivat mielipiteet ladataan TPS:stä, Kärpistä ja Liigan superkaudesta 2026-27.

Turun tauti on totutun tappava

TPS:n peli ei ole vakuuttanut missään vaiheessa kautta. Silti turkulaiset ovat jollain ihmeen ilveellä onnistuneet roikkumaan pitkin kautta Liigan alimmassa keskikastissa. Vasta kevään korvilla TPS:n tulokset alkoivat vastaamaan pelin tasoa, ja joukkue ei ole enää kiinni pudotuspelipaikasta.

TPS:llä on enää neljä runkosarjaottelua jäljellä ja kasassa on 68 pistettä. Edellä olevalla HPK:lla pisteitä on 72 ja pelejä jäljellä niin ikään neljä. TPS kohtaa viimeisissä otteluissaan Sportin, KooKoon ja kahdesti Ässät. HPK:n vastustajat ovat puolestaan Ilves, HIFK ja kahdesti Pelicans.

Mikä ihme TPS:ää sitten oikein vaivaa? Vastauksia on turha hakea vain tästä kaudesta. Turkulaisten runkosarjasijoitukset kertovat jo pidempiaikaisesta alhosta.

2024-25: TPS sijalla 12
2023-24: TPS sijalla 9
2022-23: TPS sijalla 9

Turun tautia on ollut liikkeellä siis jo pidemmän aikaa. Sen vaikutukset ovat akuutti peli-ilon menetys, hyökkäystaitojen äkillinen katoaminen ja ammatillisen itseluottamustason romahdus.

Paras esimerkki Turun taudista on Tim Söderlund Leger. Turussa hän oli laiskan ja ylihintaisen ulkomaalaisvahvistuksen perikuva. Ruotsalaishyökkääjä siirtyi kesken kauden KalPaan ja kuinkas kävikään, mies puhkesi välittömästi kukkaan. TPS:ssä Söderlund Leger pelasi 35 ottelua tehoin 6+5=11. KalPassa sama mies on painanut 15 otteluun tehot 10+10=20.

Päävalmentaja Toni Söderholmia tai hänen edeltäjiään Turun taudista on turha syyttää. Valmentajat ja pelaajat vaihtuvat, mutta Turun tauti pysyy. Löytyisivätköhän taudinaiheuttajat toimiston puolelta?

Tim Söderlund Leger parantui Turun taudista sillä sekunnilla, kun hän siirtyi Kuopioon. Kuva: All Over Press

Luudalle on töitä Oulussa

Oulun Kärppien kausi päättyy varmuudella runkosarjaan. Kyseessä on jo toinen kerta putkeen, kun pohjoisen suurseuraa ei nähdä pudotuspeleissä.

Oulussa pitäisi vetää nyt tärkeitä johtopäätöksiä ja lakaista pöytää puhtaaksi suurilla luudan liikkeillä. Jotta huono itseluottamus ja ankeus ei pesiydy seuraan, täytyy pelaajistoa muuttaa isolla kädellä.

Aku Räty, Roni Hirvonen ja Eemil Erholtz jatkavat Kärpissä myös ensi kaudella. Se on oululaisten kannalta loistava asia, sillä kolmikko pelasi loistavasti muun joukkueen vaikeuksista huolimatta. Samaa voi sanoa myös puolustaja Jiri Tichacekistä, jonka sopimus jatkuu myös ensi kauteen.

Syvyysketjujen ja puolustuksen osalta totuus on karumpi. Puolustuspeli ja henkinen kantti olivat joukkueen suurimmat heikkoudet läpi kauden, joten Kärppien täytyy tehdä isoja muutoksia, jos seurassa halutaan, että ensi kauden tulos on toisenlainen.

Päävalmentaja Petri Karjalaisella on edessään myös valtava haaste. Kauteen lähtiessä Karjalainen oli täynnä itseluottamusta ja jopa uhoa, ja surkeat tulokset vetivät häneltä maton karusti jalkojen alta. Miten hän onnistuu nollaamaan kesän aikana ja aloittamaan syksyllä puhtaalta pöydältä?

Petri Karjalaisen ensimmäinen kausi Kärpissä päättyi katastrofiin. Kuva: All Over Press

Liigan runkosarjan ottelumäärä nousee – ja hyvä niin!

Liiga kertoi, että superkaudella 2026-27 pelataan nelinkertainen runkosarja. Se tarkoittaa, että kaikki joukkueet kohtaavat toisensa neljään otteeseen, kahdesti kotona ja kahdesti vieraissa. Näin otteluohjelma on varmasti mahdollisimman tasainen.

Päätöksen myötä myös ottelumäärät nousevat. Jos joukkueita on ensi kaudella 17 (nykyiset ja Jokerit), on otteluita runkosarjassa 64. Jos joukkueita on 18 (nykyiset, Jokerit ja Mestiksen finalisti), on pelejä 68.

Kun Joensuun Kiekko-Poikien kaudesta tuli nolo lörähdys, ei Mestiksestä todennäköisesti löydy kriteerit täyttävää nousijaa, joten pelimäärä nousee todennäköisesti vain neljällä.

Otteluohjelmassa on myös järkevästi vähennetty perättäisten pelien määrää. Kolmen ottelun viikot eivät ole mikään ongelma, jos pelattaisiin maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Liiga-seurat haluavat kuitenkin ymmärrettävästi maksimoida oluen myynnin, joten pelit ovat olleet keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin. Tällainen tahti on ollut pelaajille turhan tiukka.

Ensi kaudesta sopii odottaa kaikkien aikojen Liiga-kautta. On hienoa, että myös kabineteissa asiaan on suhtauduttu vakavasti ja olosuhteet on rakennettu urheilu edellä.