Näkökulma: Jani Hakanpää teloi kuuman NHL-joukkueen tähden - tuntemattoman soturin taideteos todistaa, että kurjalla vahingolla oli yllättävä hopeareunus

Eräs lokakuun lauantaiaamu synkensi Los Angeles Kings leirin täysin. Dallas Stars ei johtanut keskinäistä peliä sekuntiakaan, mutta voitti jatkoajalla aiheuttaen Kingsille jo kolmannen tappion putkeen. Ja samalla kolmannen neljännessä pelissä. Eivät ne synkät pilvet siihen jääneet. Eivätkä pilvet välttämättä edes olleet kovin synkkiä häviön takia, tappiothan ovat olleet pertsa-perussettiä Kingsissä viime kaudet. Oikeasti murheita tuli Drew Doughtyn polven mentyä palasiksi Jani Hakanpään kovasta töötistä. Leijonien maailmanmestari kertoi Dallas Morning Newsin mukaan kyseessä olleen vahinko. – Olen todella, todella pahoillani hänen kohtalosta. Hän on hieno pelaaja. Toivon vain, että hän toipuu ja palaa askiin niin nopeasti kuin mahdollista. Ei tuollaista halua nähdä. Sean Walkerin kausi puolestaan on paketissa jo nyt. *** Doughty ei ole palannut, eikä palaa hetkeen. Se on selvä juttu, että syksyllä vain neljässä pelissä seitsemän (1+6) pinnaa latoneen kanukin menetys oli sillä tavalla paha juttu, että kaukalossa ollessaan hän ei vie tai ota mitään pois LA:lta henkilökohtaisesti huononakaan päivänään. Mutta samalla on sanottava se, että jo kuuden pelin voittoputkessa liitävän Kingsin ykköspakin ja kakkostähden poissaolossa on sittenkin hopeareunus. 2010-luvulla seurahistoriansa ensimmäiset Stanley Cupit voittanut Kings on ollut viime vuosina yksi tarunhohtoisen surkeimmista seuroista, ja pitkä, raastava uudelleenrakennus alkaa nyt näyttämään ujosti tulostaan. Doughtyn loukkaantuminen ajoi Kingsin pakkorakoon. Joukkueen on pakko jatkaa uudelleenrakennusta kovalla, radikaalilla liikehdinnällä ykköspakin ollessa pois. Kings on joutunut ajamaan nuoria pakkeja sisään ja antamaan näille vastuuta, kun 20-30 minuuttia ottelua kohden pelaava mestari on sivussa. Ja se, vastuunjakaminen on hyvä asia seuran tulevaisuutta mietittäessä. On puhuttu siellä täällä pohjoisamerikkalaisissa medioissa, että Kingsin ”nuorten pelaajien” osasto on sarjan kärkipäätä, ehkä jopa potentiaalisinta. Alkukaudesta hännille vajonnut lauma on tällä hetkellä sarjan kuumin Anaheim Ducksin kanssa, kun viiden edellisen ottelun saldo on maksimi kymmenen pinnaa. Kings uskaltaa pelata, mennä kohti vastustajan maalia mahdollisten virheiden uhalla. Enää se ei peruuttele tai ole apaattinen. *** Anze Kopitar tekee tietysti joukkueen ykkösmiehenä mitä haluaa, mutta pakiston roolinottajia on nostettava esille. Mikey Anderson johtaa sisäistä tehotilastoa lukemalla +8, Tobias Björnfot komppaa kakkosena lukemalla +6. Joku NHL:n perusseuraaja saattaisi sanoa tässä kohdassa, että ”ai ketkä?”. Parikymppiset pelaajat ovat Kingsin omia varauksia, jotka eivät ole pelanneet kumpikaan lähellekään sataa ottelua taalaliigassa. – Se, että menetimme kaksi hyvää puolustajaa (Doughty ja Walker), lähetti kaikille viestin, että meidän täytyy tiivistää peliä joka puolella kaukaloa, joukkueen luotsi Todd McLellan oli sanonut taalaliigan nettisivujen mukaan. Joukkueen pakkien peliaikakuningas Doughtyn takana on Matt Roy – joka ei tietysti ole mikään nuori poika, 26 – oma varaus hänkin. Oma varaus Kale Clague on rampannut NHL:n ja AHL:n Ontario Reignin väliä ja ylhäällä on syntynyt neljä syöttöpinnaa vain kuudessa pelissä. Jos mainittujen pakkien ilme, rohkeus ja liito pitäisi tiivistää yhteen kappaleeseen, niin Björnfotin alustus erään Buffalo Sabres -ottelun maaliin kertoo paljon koko pakkiorkesterista. Kyseessä oli voittomaalin alustus päätöserän jälkimmäisellä puoliskolla – kuten lupaavaan kuvaan kuuluu. Ei Kings vielä viime vuosikymmenen parhaimpien päivien näköinen ole, mutta kovaa tulemista joukkue tekee. Ainakin nyt, pakon ja Hakanpään vahingon sanelemana.