Antero Niittymäki valittiin Torinon 2006 olympialaisten jääkiekkoturnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Kyseessä oli yksi urheilun kiehtovista sankaritarinoista, sillä alun perin Niittymäkeä ei ollut edes valittu Leijonien joukkueeseen.

Ykkösvahdiksi kaavailtu Miikka Kiprusoff vetäytyi kisamatkasta lonkkavaivojen takia. Useiden yhteensattumien summana Niittymäki otti Suomen – ja koko turnauksen – ykköstorjujan aseman.

Loppu on pala hienoa, mutta samalla karvasta suomalaista olympiahistoriaa. Leijonat pelasi kenties parasta olympiakiekkoaan ikinä, mutta hävisi finaalissa katkerasti Ruotsille maalein 2–3.

Haastattelimme Niittymäkeä PyeongChangin jääkiekkoturnauksen alla ja kysyimme, kenessä Suomen maalivahtikolmikosta (Mikko Koskinen, Karri Rämö, Juha Metsola) olisi nyt potentiaalia tuon satutarinan toistamiseen.

− Uskoakseni Koskinen on se ”ykkönen”, jolla mennään. Metsola on kolmikosta ehkä tuntemattomin. Hän tulisi eniten puskista. Hän on osoittanut, että kun saa tietyn flow’n päälle, peli kyllä kulkee ja hän pystyy voittamaan pelejä. Jos tämmöinen satu on tulossa, niin se on sitten Metsola, Niittymäki kommentoi.

Suomella on tukku loistavia NHL-maalivahteja. Onko NHL:n poisjäänti olympialaisista näin ollen isku Leijonille?

− En usko. Suomella on tosi hyviä maalivahteja myös Euroopassa. Uskon, että meillä on varteenotettavat maalivahdit kisoissa. Uskon, että paremmat kuin monella muulla maalla. Jos NHL-vahdit olisivat käytettävissä, meillä olisi kärkivahdit, mutta niin on nytkin, Niittymäki huomauttaa.

Ketkä ovat kisojen kovimmat torjujat?

− Koskinen on kisojen parhaita maalivahteja. Jos peli kulkee, voi olla paras, Niittymäki uskoo.