PRAHA. Suomi on ollut MM-kisoissa jotenkin kovin suomimainen.

Jukka Jalonen valmennusryhmineen on äärimmäisen taitava repimään materiaalista maksimit irti. Joskus – tarpeeksi lyhyessä kilpailumuodossa – se riittää jopa maailmanmestaruuteen tai olympiakultaan saakka, mutta toistuvasti totuutta ei voi paeta.

Suomen joukkue on jälleen täynnä epäilemättä pyyteettömästi töitä yhteisen hyvän eteen uurastavia joukkuepelaajia.

Varsinaisia tähtiä joukkueessa on tasan Mikael Granlund. Leijonien kapteenin taso on kyllä näkynyt jäällä, paikkoja hän on huippuluokan pelintekijänä muille luonut. Maaleja vain ei oikein kukaan osaa tehdä – Oliver Kapasen huimaa maalivirettä lukuun ottamatta.

Jalonen on toistuvasti harmitellut medialle hukattuja maalipaikkoja – suorastaan heikkoja ratkaisuyrityksiä.

Maalipaikkoja Leijonilla on sinänsä ollut ihan kaikilla ketjuilla. Se on se, mitä Jalonen valmennusryhmineen voi joukkueelle pelitavan puitteissa antaa. Mutta kun on maalipaikka, pelaajan henkilökohtainen taitotaso ratkaisee. Jalonen ei voi tulla kädestä pitäen laukomaan.

Suomen kakkosketju on ainoa tasaisesti maalintekoon pystynyt kentällinen toistaiseksi, ja kakkosenkin olisi pitänyt pystyä parempaan. Kuten Jesse Puljujärvikin asian muotoili hävityn Itävalta-ottelun jälkeen: ”Juuri se, että miten löytää sen next stepin, että pystytään tuottamaan. Tänään olisi pitänyt pystyä tuottamaan minun mielestäni.”

Karuimmalla tavalla Leijonien tehottomuus on tietysti kaatunut Granlundin johtaman ykkösketjun niskaan. Kapteeni Granlund on pyrkinyt pysymään hymyileväisenä median edessä, mutta Itävalta-pelin jälkeen hänkin vastasi melko tyhjentävästi kysymykseen ykkösketjun pelin tökkimisen syistä: ”Sen kun tietäisi.”

Suomi on tehnyt MM-kisojen neljässä ottelussa yhteensä 14 maalia. Ei se huonosti ole, mutta maaleista peräti kahdeksan syntyi heittopussi Britanniaa vastaan. Tshekkiä vastaan Leijonat ei osunut kertaakaan, Itävaltaa vastaan kahdesti ja Norjaa vastaan neljä kertaa.

Jos ei paikkoja kyetä hyödyntämään tarpeeksi tehokkaasti edes Itävallan ja Norjan kaltaisia maita vastaan, miten voidaan pelata mestaruudesta, kun vastaan tulee tosipeleissä Kanadan, Ruotsin ja Yhdysvaltain kaltaisia ryhmiä?

On Jalonen toki näyttänyt ennenkin, että Leijonat voi uhmata todennäköisyyksiä ja kuroa yhteistyön jääkiekon ansiosta yksittäisten pelaajien taitotason eroa kiinni. Mutta kuten sanottu, loputtomiin se ei onnistu.

Näissä kisoissa on karulla tavalla näkynyt se, mikä ero maalipaikassa on peruspelaajalla ja maalintekijällä. Leijonat on tarvinnut liian monta maalipaikkaa yhtä maalia varten. Tosipeleissä huippumaita vastaan prosentin pitää parantua, tai mestaruudesta on turha haaveilla.

Jaakko Perttilä
X: @JaakkoPerttila

LUE MYÖS