JYP-lupaus Brad Lambertin perjantainen keskisormen heiluttelu Ässien vaihtoaitoon ei itseasiassa ollut mikään maailman yllättävin reaktio, kun mietitään pelaajan lähihistorian käänteitä. Nyt jälkeenpäin on helppoa huutaa, ettei yksikään niistä ole mennyt ihan lapaan.

Toki keskisormen nousemista edelsi Lambertin jääminen jyrän alle kulmaväännössä, ja pelaaja joutui pitämään naamassaan kylmäpussia. Ässiä ei rankaistu.

Takavuosien väärät valinnat olisivat ihan yhtä hyvin voineet johtaa moiseen reaktioon. Ja se on inhimillistä.

***

Miettikääpä, jos lahtelaislähtöinen hyökkääjä ei olisi koskaan lähtenyt Pelicansista. Hän marinoituisi siellä nyt päävalmentaja Tommi Niemelän alaisuudessa, lahtelaisessa kiekkokoulussa. Niemelän, joka on tiedetty erinomaiseksi nuorten pelaajien käsittelijäksi.

Topias Vilen, Elias Vilen, Aatu Jämsen, Juuso Jämsen, Aleks Haatanen, Leevi Tukiainen. Kirkkaimpana timanttina täksi kaudeksi KHL:ään siirtynyt Hannes Björninen. Siinä veijareita, jotka ovat nauttineet koulusta oivin tuloksin.

On helppoa sanoa, että kärkijoukkueiden takana kaudesta toiseen tahkoava, mutta isompia joukkueita omalla tyylillä haastava Pelicans on nuorille pelaajille loistava pohja ponnistaa. On pelitapa, on ollut pudotuspelejä, vastuuta tippuu.

Jotenkin alle 20-vuotiaiden MM-pronssimitalisti Lambertin arjesta tulee mielee se, että hänen leirissä on tavoiteltu jotain, mitä ei ole olemassa. Vastuun saaminen on teini-ikäisille elinehto, ja sitä esimerkiksi Liigassa pelaajan ensimmäisellä kaudella ei tullut neljää peliä enempää. Toki 17-vuotias pelaaja debytoi Liigassa jo kaudella 2019-20 todella nuorena.

HIFK:ssa ja Pelicansissa on kuitenkin yksi ihan pikkuisen merkittävä ero. Ensiksi mainittu jyllää kaudesta toiseen kalliilla nimimiehillä, joita ei syrjäytetä tuosta noin vain. Pelicanskin on tehnyt viime vuosina erinomaisia (tshekki)hankintoja, mutta samalla omille junnuille on tilaa.

***

Lambertin yhteen kauteen jäänyt HIFK-visiitti vaihtui Jyväskylään. JYPiin, joka on lähihistoriansa syvimmässä – ja samalla Lambertin kannalta ironista kyllä, ainoassa – kuopassa. Ajallisesti lähellä ovat Mestarien liigan vuoden 2018 mestaruus ja tätä edeltänyt liito Liigassa, mutta pelillisesti noihin on matkaa, ja valtavasti.

Tässä viisastellessa on hyvin vaikea keksiä syitä, mikä ihme pelaajan Jyväskylään viime kaudeksi vei (toim. huom. pelaajan leiriin pistettiin aiheesta aikoinaan haastattelupyyntö sähköpostitse haastattelua lopulta saamatta). Toki vastuuta on tullut jo 61 runkosarjan matsissa, mutta itseluottamus, ilme, olemus, vastaavat, näyttäisivät olevan samalla aika kovasti koetuksella.

Kun jälkeenpäin tajuaa etsineensä jotain, mitä ei ole, saa se kenessä vaan hyvin todennäköisesti aikaan kaikkea muuta kuin positiivisia tunteita. Oli se sitten tässä tapauksessa vastuu, kova kiekkokoulu, koulun ja kiekon yhdistäminen, mitä vaan. Olisi näitä ollut Lahdessakin tarjolla.

***

”Nää vuodet ollu tuulisii”, laulaa nuorten suosikki, suomalainen rap-duo JVG. Miettikääpä itsenne teiniksi, jonka koti vaihtuu muutaman vuoden välein sinne tänne. Siihen kylkeen sellainen ihan pieni sivuseikka – teet julkista työtä ollen koko ajan suuren kiekkoväen hampaissa. Ja niitä hampaita on tuhansia ja taas tuhansia.

Ja kun veistä väännetään haavassa, niin Lambert tietää tasan tarkkaan, mitä Liigassa, NHL:n draftin ennakkoarvioissa tai maajoukkuevalinnoissa on tapahtunut. JYPissä pelaava Joakim Kemell (2004) keikkuu Liigan pistepörssin kärkipaikoilla, ja menipä hän Lambertista ohi myös valtamedioiden varausrankingeissa.

Kemell muuten valittiin MM-kisoihin valmistautuvan Nuorten Leijonien ykkösryhmään, Lambert jäi kakkoseen. Hän nousi pääjoukkueeseen, kun Kemell loukkaantui.

Olisi se sentteri voinut heilua muustakin syystä kuin kontaktista ja Shawn Lalonden saamatta jääneestä jäähystä.

Toivottavasti suomalaisen kiekon suurimpiin lupauksiin kuuluva pelaaja löytää paikkansa. Potentiaali ja lahjakkuus eivät ihmisestä häviä, mutta niitä voi olla vaikeaa kaivaa esille pitkän kujajuoksun jälkeen.