Liigakausi pärähtää käyntiin ensi viikolla, ja avauskiekko tiputetaan jäähän Raumalla 9. syyskuuta. Ennen sitä käymme SuomiKiekon ennakkopaketissamme vuorollaan läpi jokaisen liigajoukkueen.

Ennakoimme runkosarjan suoritusta, listaamme mielenkiintoisimmat hankinnat ja esitämme viisi väitettä tulevasta kaudesta. Tällä kertaa vuorossa on uusiutunut TPS, joka tulee muutoksista huolimatta yltämään taas pudotuspeleihin.

Mihin vie TPS:n tie?

Kun aloitetaan laskut vuodesta 2010, on joukkueen peräsimessä ollut peräti 13 eri luotsia uusi päävalmentaja Jussi Ahokas mukaan lukien. Siis 11 vuoden aikana! Se on käsittämättömän paljon.

Pidemmällä kuin yhden kauden visiitillä matkassa ovat olleet tänä aikana vai Ari-Pekka Selin ja Kalle Kaskinen. Kouvolasta saapunut, ja etenkin nuoria pelaaja erinomaisesti käsittelevä Ahokas tuli Turkuun sopimuksella mallia 2+1. Sen luulisi olevan hyvä saumaan, jossa joukkue elää jonkinlaista uudelleenrakennuksen aikaa.

Etenkin TPS:n ulkomaalaisosasto on muuttunut rajulla kädellä, ja pois vuorollaan lähtivät pakit Oliver Bohm ja Henrik Larsson sekä hyökkääjät Timur Ibragimov, Ruslan Iskhakov ja Josh Kestner. Turun taakseen jättivät myös Austin Ortega sekä Evan Weinger.

Nykyistä kokoonpanoa katsomalla sekä muun muassa alle 20- ja alle 18-vuotiaiden maailmanmestari Ahokkaan taidot tietäen on vaikea nähdä TPS:n vajoavan mihinkään alas kärkipäästä. Sitä paitsi Raimo Helminen toi turkulaisseuraan viime kaudella sen kuuluisan voittamisen kulttuurin, joka on joukkueessa jatkavien takaraivoissa taatusti edelleen.

Jänne ei katkennut viime kaudella Pelicansia vastaan kuolemanpeliin venyneissä puolivälierissä eikä nimimiesten HIFK:n käsittelyssäkään. Lukko oli finaaleissa parempi, mutta ei pelillisesti sitkeä, määrätietoinen ja yhteen hiileen joukkueena puhaltanut porukka huonolle hävinnyt.

Viisi väitettä

1. väite – TPS pelaa tällä kaudella mitalipeleissä, eli nousee suomeksi sanottuna neljän joukkoon – joko Liigassa tai CHL:ssä. Miksi? No miksi ei?

Joukkueen valmentajat ovat vaihtuneet kuin sukat jalassa, mutta Ahokkaan johtama valmentajisto on mahtavan monipuolinen sekoitus kaikenlaista.

On nuorten kanssa mainiosti toimeen tuleva Ahokas, on HIFK:ssa tullut kakkosluotsi Kari Kalto sekä pelaajaurallaan olympiamitalistiksi noussut Sami Salo. Sitä ei voi liikaa painottaa, että entisten pelaajien rooli penkin takana korostuu, kun he osaavat mukautua nykyisten sotureiden saappaisiin – ihan missä tilanteessa vaan.

Suuri yleisö ei välttämättä tiedä sitä, miksi ovet ovat käyneet suuntaan tai toiseen TPS:n penkin takana. Tulokset ovat silti olleet nousujohteisia.

2. väite – Ruben Rafkin saattoi tehdä jo viime kaudella läpimurtonsa TPS-eliittiin, mutta tulevalla sesongilla on syytä odottaa jotain vielä parempaa. Nollakakkonen takoi 48 runkosarjapelissä tehot 4+12=16 (+10), 13 pudotuspeliottelua toivat puolestaan tehot 0+3=3 (-4).

Pelaaja liikuttaa kiekkoa hyvin, osaa ampua ja syöttää sitä, ja löytyypä reilut 180 senttisestä varresta myös fyysisyyttä. Luistelu on mennyt eteenpäin valtavasti.

3. väite – Juuso Pärssinen ei näe Turussa koko kautta. Hänet toki nimettiin TPS:n kapteenistoon, mutta kesän 2019 seitsemännen kierroksen 210. varauksen siirtyminen Nashville Predatorsiin kesken kauden – ja lopullisesti – olisi kaikkea muuta kuin ihme.

Pisteiden takomiseen kykenevä suurlupaus teki Predsin kanssa alkukesästä kolmen vuoden mittaisen tulokassopimuksen.

4. väite – TPS:ssä ykkösvahdin asema on yksi Liigan selkeimmistä – kenties jopa selkein. 26-vuotiaan Andrei Karejevin haastajat ovat ainakin toistaiseksi Eetu Anttila ja junnuikäinen Emil Vuorio, joiden ottelumäärä Liigassa on yhteensä nolla.

Toki tämä tarkoittaa sitä, että viime kaudella etenkin runkosarjassa loistaneen Karejevin pitää vastata huutoon ja kestää samalla kuormitus. Viime kaudella pelejä tuli vyölle 42 kappaletta. Saksan DEL-liigaan siirtynyt Karri Rämö urakoi runkosarjassa pelejä liki yhtä paljon (7) kuin pudotuspeleissä (11).

5. väite – TPS:n somekanavat tuottavat taas sellaista materiaalia, joka yksiselitteisesti joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Etenkin keväällä Pelicansia vastaan pelatun puolivälieräsarjan aikaan vesilasissa oli sellainen myrsky, että heikompia hirvitti.

Ulkopuolisen on vaikea tietää miesjoukkueen viestinnän listattuja arvoja, mutta viime kaudella niistä heijastuivat puhtaasti pelitapahtumista puhuttaessa TPS-lasit, omien puolien pitäminen, kyseenalaisiin tuomioihin tarttuminen ja sanojen takana pysyminen.

Sellaista se pitääkin olla – tunteet kiehtovat urheilussa eniten, eikä omille tule kääntää selkää. TPS:n peliviestinnässä ei peräännytty.

Mielenkiintoisimmat hankinnat

Niklas Arell, Elmeri Eronen, Mikael Hakkarainen, Mitch Hults, Jack Rodewald, Filip Sandberg, Tyler Steenbergen.

Siinä nimiä, jotka ovat TPS-leirissä uusia.

Suomalaisia kiinnostavat eniten luultavasti HPK:sta tullut tehopakki Eronen ja pohjoisamerikkalaisissa kaukaloissa kuutisen vuotta viihtynyt Hakkarainen. Ensiksi mainittu on kiekollinen, ylivoimaa pelaava pakki, joka oli HPK:n nousujohteisella kaudella yksi laumansa parhaimmista ja tehokaimmista pelureista. Paluumuuttaja pystyy kiekon kanssa kauniisiin ja hyviin asioihin johtaviin tekoihin.

Hakkarainen on mystinen, mutta samalla todella mielenkiintoinen tapaus. Chicago Blackhawks varasi helsinkiläislähtöisen pelaajan reilut kolme vuotta sitten 5. kierroksella, mutta taalaliigaan tie ei auennut koskaan. Farmiliiga AHL:ssä pelejä kertyi vyölle ainoastaan 14 kappaletta.

Peluri joutui loppukesästä todella härskin peliliikkeen kohteeksi Chicagon kaupattua hänet Vegas Golden Knightsiin maailmanluokan tähtivahti Marc-Andre Fleuryn tilalle. Lopulta Vegaskaan ei halunnut suomalaista, vaan se lainasi Hakkaraisen takaisin Chicagoon. Sitten tie vei TPS:ään.

Muista uusista Hults ja Sandberg ovat osuneet rautojen väliin CHL:ssä kertaalleen. Ulkolaisista viime kaudella tehokkain oli Hults, joka latoi ICEHL:ää pelaavassa slovakialaisessa Bratislava Capitalsissa 55 ottelussa miehekkäät pisteet 23+26=49 (-15).

Näin runkosarjassa käy

TPS menee suoraan puolivälieriin. Joukkueesta pitäisi löytyä ruutia viimeistelyyn sen verran tehokkaasti ja leveästi, että joukkue välttää jo tämän osa-alueen turvin floppaamiset. Toki tasokas, mutta kapea maalivahtiosasto – eli Karejev – on sellainen, joka antanee tukea tehokkaalle TPS:lle.

On jännä nähdä, onko turkulaislauman pelaamisessa yhtäläisyyksiä Kouvolasta tulleen päävalmentaja Ahokkaan entiseen työnantajaan, eli KooKoohon.

Runkosarjan 6. sija

Valmennus

Päävalmentaja: Jussi Ahokas
Valmentajat: Kari Kalto, Sami Salo
Maalivahtivalmentaja: Ari Moisanen

Kokoonpano

[table id=38 /]

Aiheet Kausiennakot Liiga Pääuutiset TPS