Leijona-haastattelussa Hannu Aravirta – "Lopullinen vastuu keskittymisestä kotikisoissa on pelaajilla"

Hannu Aravirta oli maajoukkueen kakkosvalmentajana vuosina 1992-1998 ja päävalmentajana vuosina 1998-2003. Hän sai kokea MM-kotikisat, ensin kakkosena vuonna 1997 ja sitten päävalmentajana keväällä 2003 maajoukkueuran viimeisessä arvoturnauksessa. Vuoden 2003 MM-kisat muistetaan varsinkin 5-6-puolivälierätappiosta Ruotsille. Ottelusta joka olisi pitänyt voittaa 5-1-johdon jälkeen.

Millainen paikka on olla päävalmentajana kotikisoissa?

On se kunniapaikka. Pitää positiivisista asioista lähteä, eli on upea paikka vetää A-maajoukkuetta kotikisoissa. Huomio on isompi, ja sitä kautta paineet tulevat omalla tavalla erilaisiksi. Huomasi, jos samanlainen Ruotsi-tappio olisi kärsitty esim. Itävallassa, niin ei siitä sellaista tahraa ja huomiota olisi tullut.

Tappiosta näki, kun kotona tulee tuollainen takaisku, että minkälaiset odotukset ja paineet joukkueella olivat. Kyllä ne vaan siellä mukana on, vaikka mitä puhutaan. Mutta ei niitä tarvitse miettiä, enkä kotikisoissakaan miettinyt. Mutta jälkeenpäin kun hieman objektiivisemmin pystyy katselemaan tilannetta, niin siitä huomaa kuinka kaikki asiat kymmenkertaistui, kun kisat olivat kotimaassa.

Kokemuksesi perusteella, mihin asioihin pitää joukkueen kanssa kiinnittää erityisesti huomiota, kun pelataan kotimaassa?

Pelaaminen kotimaassa vaikuttaa joukkueen yhtenäisyyteen. Kun ollaan ulkomailla kisoissa, niin ollaan automaattisesti paljon yhdessä joukkueena. Kun ollaan kotimaassa, niin mahdollisuudet ovat ihan erilaiset. Yksittäisen pelaajan vastuulla on rauhoittuminen kisoihin, se on ihan sama mitä valmentajat sanovat. Pelaajilla on paljon vapaa-aikaa, ja sen hyppää sukulaisissa, kavereiden luona ja käy kaupungilla jne. ja ei anna mielelle rauhaa, niin se näkyy.

Ulkomailla puhutaan hotellikuolemasta, mutta se on juuri sitä, että ollaan paljon siellä ja ollaan joukkueen yhteisissä kokoontumistiloissa ja vietetään joukkueen kanssa aikaa. Kotimaassa ero on siinä, että on sukulaiset, kaverit, tuttavat ja tuttavien tuttavat lähellä, mikä voi aiheuttaa ongelmia.

Kävittekö omana aikanasi näitä asioita läpi joukkueen kanssa?

Käytiin joukkueen kanssa keskusteluja tilanteesta. Kun olin vuonna 1997 ollut kakkosena, niin tiesin ihan tarkalleen minkälainen se mahdollisuus on siihen, ja miten paljon on sitä lainausmerkeissä houkutinta. Mutta huippu-urheilu vaatii rauhoittumista suoritukseen. Se vaan täytyy yksittäisen pelaajan ymmärtää sisimmässään, eikä käskettynä asiana. Jos et ymmärrä sitä itse ja olet hotellissa siksi, kun siellä on pakko olla, niin lopputulos ei ole sama.

Eli lopullinen vastuu tilanteesta ja keskittymisestä on pelaajilla?

Mielestäni vastuu on pelaajilla. Pitää ymmärtää, mihin energia pitää keskittää sen pari viikon ajan. Elää ihan normaalia MM-kisaelämää kuin muuallakin. Siellä joukkue tiivistyy ja rauhoittuu niiden olosuhteiden kautta. Pyrkiä samanlaiseen Suomessakin, sen se vaatii. Olematta silti missään vankilassa tai nunnaluostarissa.

Aiheuttiko lisääntynyt mediakiinnostus tai muu häly ympärillä minkäänlaisia käytännön vaikeuksia valmistautumiseen

Median kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Sovittiin säännöt, ja he eivät häirinneet yhtään enempään kuin muuallakaan. Se on normaalitouhua, että äijät käy lähes päivittäin jossain tv-lähetyksessä ja ovat haastateltavina harjoitusten jälkeen. Minä en voi promillen vertaa syyttää mediaa kotikisoissa.

Sovittiin säännöt, mitkä olivat samat kuin ulkomailla. Se mitä ne kirjoittaa, niin ne kirjoittaa. Kotikisat saa palstamillimetrejä enemmän, mutta eihän se joukkueeseen vaikuta, jos itse keskityt omaan suoritukseesi.

Miten neuvoisit Jalosta ja kumppaneita, kuinka toimia kotikisoissa?

Itse asiassa olen Jukka Jalosen kanssa jutellut, kun hän oli Oulussa katsomassa peliä noin kuukausi sitten ja tultiin samalla koneella pois. Tunnin verran juteltiin kotikisajutuista ja vaihdettiin mielipiteitä ja näkemyksiä. Sanoin Jukalle, että hänen täytyy tehdä niin kuin hän itse tuntee ja mikä on hänen tyyli ja tapa.

Kerroin omista kokemuksista ja näkemyksistä ja mitä ehkä tekisin toisella tavalla. Kerroin ihan käytännön jutuista, miten meillä oli pelaajilla omia autoja käytössä välipäivinä, kuinka joku kävi nukkumassa yöllä kotona, mikä vapautti huoneen jollekin yhdelle pelaajalle rauhoittumiseen jne. Tehtiin tällä tavalla asioita, ja tulos oli katastrofi ja ikimuistettava tappio. Mutta mieluummin ikimuistettava tappio kuin joku muistamaton voitto!

Haastattelu Kai Lintinen