Viime vuoden nuorten MM-kisojen ylivoimaisesti isoin tarina oli Patrik Laineen, Sebastian Ahon ja Jesse Puljujärven muodostama ketju.

Se oli tuhoisa. Mykistävän hyvä.

Siihen kulminoitui koko turnauksen ja tapahtuman paras anti. Nuoret tähdet pelaavat suurella itseluottamuksella, näyttävät taitojaan, imevät energiaa onnistumisista ja janoavat niitä lisää ja lisää. Kansa on aivan haltioissaan nuorista pojista. Omista pojista.

Ja juuri niin viime vuonna kävi, kun Nuoret Leijonat olivat koko kansan juttu.

Ketju oli kokonaisuudessaan upea. Laine ja Puljujärvi olivat virtuooseja, Aho taas ketjua tasapainottanut älykkö, joka sai laitureistaan parhaan mahdollisen irti.

Kolmikkona he olivat parempia kuin vain pelkkinä yksilöinä.

Laine saa tulosta aikaiseksi laukauksellaan, mutta hänen kokonaisvaltainen pelaaminen oli monta astetta parempaa tuon ketjun kanssa.

Mutta varsinkin Puljujärven kohdalla mykistävä ketju toi hänestä parhaan esille. Puljujärvi sai pelata selkäydinlätkää; mennä ja touhottaa.

Siitä nousee esille myös se pointti, miksi oli lopulta hyvä, ettei Puljujärvi tullut tämän vuoden kisoihin.

***

Puljujärven alkukausi Edmonton Oilersissa ja NHL:ssä on ollut vaikea. Peliaikaa ei ole tippunut, luotto on ollut vähäistä. Sitten siihen päälle olisi tullut lähtö kisoihin, missä ketjukavereiden antama tuki olisi ollut vähän sitä ja tätä.

Ei Lainetta, ei Ahoa. Kummankin kohdalla oli selvää, ettei heitä päästetä kisoihin. Ovathan he jo nyt tärkeitä pelaajia omissa seuroissaan.

Puljujärvi olisi ollut yksin.

Se olettamus, että Puljujärvi olisi vain tullut ja takonut yksinään hurjaa jälkeä pelistä toiseen, olisi ollut utopiaa.

Kyllä, Puljujärvi sai tulosta aikaiseksi viime keväänä, kun hän hyppäsi nopeasti mukaan alle 18-vuotiaiden turnaukseen. Mutta alle 18- ja alle 20-vuotiaiden MM-kisojen välillä ero on siinä, että ensimmäinen on junnuturnaus ja toisessa mukana on miesten sarjoissa pelaavia pelaajia.

Kaiken lisäksi se, että lähtökohdat olisivat olleet vaikeat, olisi kansalla ollut mielessä se, mitä viime kisoissa tapahtui. Miten Puljujärvi valittiin turnauksen MVP:ksi, miten paljon hän teki pisteitä ja niin edelleen.

Odotukset olisivat olleet aivan tapissa. ”Meidän Jessehän tulee tekemään sitä ja tätä.”

Sitten kun niitä maaleja ei olisi tippunut joka erään, olisi ryöpytys alkanut välittömästi.

Viime vuoden kisoissa Suomella oli poikkeuksellista hyökkäyspelivoimaa. Poikkeuksellisen paljon ja poikkeuksellisen laadukasta sellaista. Nyt se osaaminen on ottanut ja ottaa parhaillaan askeleita eteenpäin.

Alle 20-vuotiaiden kisat ovat taakse jäänyttä aikaa.

Myös Puljujärven pitäisi saada ottaa askeleita eteenpäin. Se meinaa pelejä AHL:ssä ja kunnolla totuttelua Pohjois-Amerikan peliin. Oilers on pissannut häntä suoraan silmään jo päälle kuukauden ajan typerällä pomputtelulla nelosketjun peliminuuttien ja katsomokomennusten välillä.

Nuorten MM-kisoissa Puljujärvi olisi ollut vain hyvin kiusallisessa valokeilassa ja nihkeät lopputulokset olisivat kulminoituneet häneen.

Mikä olisi ollut epäreilua.

Aiheet Leijonat NHL Pääuutiset Puljujärvi Jesse U20