Suomen jääkiekkomaajoukkueen numero 36 on tänä keväänä taas tutusti Jussi Jokisen käytössä. Florida Panthersin jäätyä rannalle NHL:n pudotuspeleistä, tuli Jokinen intoa täynnä Leijonien MM-leiritykseen.

Jokisen kevään avausmaaottelu oli lauantainen Venäjän kohtaaminen, jossa hän hyökkäsi samassa ketjussa joukkuekaveri Aleksander Barkovin ja Teemu Hartikaisen kanssa. SuomiKiekko-sivusto otti kaksinkertaisen olympia-, MM- ja alle 20-vuotiaiden MM-mitalistin piinapenkkinsä pihteihin.

Millaista roolia sinulle lyhyen perspektiivin perusteella kaavaillaan?

Jännä nähdä, miten joukkue muotoutuu, mutta näyttää siltä, että pelaamme ”Sashan” kanssa. ”Härski” oli hyvä meidän kanssamme, ja pystyimme luomaan muutamia paikkoja. Siinä oli hyvä pelata. Harmi, että emme saaneet pelata ylivoimaa, kun jäähyjä tuli Venäjälle vain yksi, ja ”Konnat” tekivät heti maalin. Alivoimaa pelasimme Sashan kanssa, ja varmasti monipuolinen rooli on tulossa. Se on ihan hyvä juttu. Yritän tuoda omat vahvuudet joukkueen käyttöön.

Tuleeko isoon kaukaloon siirtyminen jo rutiinilla?

Ei se ihan rutiinilla tule! Siinä pitää miettiä, ja peli menee helposti semmoiseksi kohnottamiseksi. Täällä pitää malttaa, ja varsinkin laiturina pitää yrittää pitää kaukalo leveänä ja pysyä omassa laidassa. Ensimmäisessä pelissä se sujui ehkä paremmin kuin aiempina vuosina. Pitää vielä jutella viisikon kanssa, katsella videoita ja muistella, miten maalipaikat tulevat. Samoin pitää muistella, mistä maalipaikat tulevat ylivoimalla isossa kaukalossa.

Mitä ajattelet siitä, että Suomen joukkueesta näyttäisi tulevan varsin kova?

Valinnoista tulee vaikeat. Meillä on paljon hyviä pelaajia, ja paljon hyviä pelaajia joudutaan jättämään joukkueen ulkopuolelle, jotta saamme neljä tasaista viisikkoa. Saamme varmasti hyvän ja tasaisen nipun.

Into ei sammu

Jokisella on edessään uransa kuudennet MM-kisat. Edellinen kerta tällä tasolla oli keväällä 2012 Suomessa pelattu turnaus, jossa Jokinen oli Suomen paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies, mutta tuloksena oli karvas neljäs sija. Sotshin olympiajäillä Jokinen täytti oman roolinsa tutun luotettavalla tavalla.

Mikä sai taas lähtemään kisoihin?

Olen pikkupojasta asti katsellut MM-kisoja ja arvokisoja. Unelmoin, että saisin joskus pelata tuolla.

Se halu ei siis sammu?

Ei se sammu! Todennäköisesti kisoja on enemmän takana kuin edessä. Varmasti tulee se päivä, kun puhelin ei enää soi. Siihen asti, kun puhelin soi, niin Jokinen on aina mukana.

Miltä se ensimmäinen peli tuntui?

Olen muutaman kerran urallani tullut Leijoniin näin. Alla oli vain yksi jääharjoitus, ja pelasimme vielä päiväpelin. Olen oppinut vuosien varrella, että pitää osata olla armollinen itselleen. Esitys ei voi aina olla huipputasoa. Siihen nähden meni ihan ok. Pystymme vielä parantamaan paljon. Saamme hyvän treeniviikon nyt, ja pari peliä. Sitten vielä ennen kisoja muutama hyvä treeni, niin luulen, että olemme valmiina, kun kisat alkavat.

Olet seurannut koko kauden Sashaa läheltä. Mitä häneltä voi odottaa kisoissa?

Kypsää pelaamista. Hän saa varmasti ison roolin joukkueessa ja pystyy olemaan hyvä yli- ja alivoimalla. Hän pelaa hyvin kahteen suuntaan, ja tehoja voi odottaa.

Tuttujen alaisuudessa

Jokinen nousi Suomen jääkiekkohuipulle Kärpissä nimenomaan samaan aikaan, kun Kari Jalonen oli seuran päävalmentajana. GM Jere Lehtisen kanssa hän taas pelasi yhdessä Dallas Starsissa.

Jalonen on linjannut, että hän haluaa nimenomaan pukukopin voiman näkyvän joukkueen ilmeessä.

Miltä Jalosen maajoukkuelätkä tuntuu?

Tunnen molemmat, ”Kojon” ja Jeren henkilökohtaisesti. Siinä ei ole kysymysmerkkejä, vaan peli on tavallaan mustavalkoista. Kaikki tietävät oman roolinsa ja sen, miten pelataan. Valmennusryhmän työmäärä on myös huippuluokkaa ja siinä on selvät sävelet. Pelissä on paljon yksityiskohtia. Tykkään pelata sillä tavalla. Hyökkäyspäässä on kumminkin jonkin verran vapauksia.

Miten pukukopin voiman näyttäminen näkyy teille pelaajille?

He laittavat sieltä päin oman juttunsa kuntoon. Joukkuehenki kumpuaa joukkueesta ja yhteisestä tekemisestä. Suomi-paita on meille kaikille niin iso juttu, että se tulee kaikilla itsestään. Yhteenkuuluvuuden tunne on hieno, kun saadaan lyödä leijonapaita niskaan ja lähteä pelaamaan. Sitä tunnetta ei voi voittaa, kun sitten vielä voitetaan isoja pelejä. Sen takia tätä tehdään.

Panu Markkanen
Twitter @PanuMarkkanen