Leijonien osalta perjantaina tiedotettiin isoja uutisia, kun julki tuli muun muassa se, että seuraava päävalmentaja on Kärppiä tällä hetkellä luotsaava Lauri Marjamäki.

***

Uutinen, jota odotettiin kuultavaksi jossain vaiheessa.

Ei mahdollisesti vielä, mutta jossain välissä.

Kari Jalosen odotettiin, ainakin omissa papereissa, valmentavan vähintäänkin sellaiset kolme kautta, johon kuuluisi myös World Cupin vetäminen.

Näin ei tapahtunut. Jalonen halusi valmentaa vielä World Cupissa, mutta halusi sen jälkeen palata niin sanotusti haalaritehtävien pariin.

Jääkiekkoliitto päätti tässä vaiheessa ottaa esille toisenlaisen vaihtoehdon.

Marjamäen tuomisen päävalmentajan tehtävään jo ennen World Cupia.

Ja miksi Marjamäki olisi tästä tarjouksesta kieltäytynyt? Ei sille ole mitään syytä.

Kun Marjamäki astelee Leijonien päävalmentajan tehtävään, voi hänellä hyvinkin olla kolmen mestaruuden putki Kärpissä, missä hän on tehnyt aivan järkyttävän kovaa työtä koko seuran suunnan kääntämisessä.

On hyvin pitkälti Marjamäen syytä, että Kärpät on KHL:n ulkopuolella yksi Euroopan paras seurajoukkue ja organisaatio. Juha Junno tekee rahaa ja Marjamäki siivittää joukkuetta voittoihin.

Täten jos seurajoukkueen kannalta käy tilannetta läpi, niin en pitäisi nyt mitenkään hirveän valitettavana sitä, että Marjamäki jättää seuran ja liittyy Leijonien päävalmentajaksi. Enemmänkin asia on niin, että Marjamäen tekemän työn myötä hänen seuraaja pääsee tilanteeseen, jossa ei tarvitse lähteä korjaamaan aivan sekavassa tilassa olevaa seuraa. Seuraaja pääsee lähtemään liikkeelle tilanteesta, jossa on totuttu menestykseen ja jossa jokainen seurassa oleva henkilö tietää sen, mitä menestymiseen vaaditaan.

On sitten Marjamäen seuraaja Karri Kivi tai joku muu, niin ei lähtötilanne tällä luotsilla ole huono. Paine-viittaukset menestysvuosien jälkeen eivät ole niin isossa kuvassa, kun mietitään sitä, millaisiin rakenteisiin pääsee käsiksi.

Oulussa asuessa ja toimittajana ollessa on ollut mahdollisuus tehdä yhteistyötä Marjamäen kanssa kahden viimeisimmän vuoden aikana. Ja jos jonkun kanssa, niin Marjamäen kanssa se yhteistyö on helppoa. Jos haluaa kysyä jostain, niin saa myös vastauksen. Jos Marjamäki ei halua jostain asiasta puhua, hän sanoo sen kohteliaasti. Jos hän haluaa toisenlaista toimintatapaa, niin asiasta keskustellaan ilman itkupotkuraivareita. Hän ei ole koskaan ylimielinen tai väärinkäyttäytyvä toimittajia kohtaan, koska mitä sellainen tyyli lopulta hyödyttää? Ei mitään.

Toimittajat saavat Marjamäeltä hyviä juttuja ja Marjamäki tekee esimerkillisesti sitä työtä, mikä osaltaan kuuluu päävalmentajan tehtävään. On johdettava ja on hoidettava julkisuuskuvaa. Eikä Marjamäki lässytä. Hän ei ole poliitikko tai jaarittelija, joita ei kiinnosta kuunnella tipan tippaa nykypäivänä. Hän puhuu pelistä.

Matka Kärpissä kahteen mestaruuteen ei ole ollut helppo. Ensimmäisenä vuonna oli omat haasteensa, mutta lopulta se päättyi 30 henkilökohtaisen palaverin jälkeen Juhamatti Aaltosen ratkaisumaaliin. Toisena vuonna moni ulkomaalaishankinta ei ollut sitä, mitä heiltä odotettiin. Marjamäki osaltaan myös hieman myönsi epäonnistuneensa heidän kanssa, mutta silti tuloksena oli mestaruus.

Jos pahimmillaan joukkueen neljä ulkomaalaisvahvistusta ovat katsomossa kesken finaalisarjan, on aikamoinen urotyö hinata joukkue mestariksi.

Ja miten sitten Leijonissa? Ensimmäisenä vuonna A-maajoukkueen apuvalmentajana ollessaan Marjamäellä oli huomattavan iso rooli Erkka Westerlundin valmennuksessa. Westerlund oli enemmänkin niin kuin puheenjohtaja ja kokonaisuutta läheltä seuraava hahmo, joka vastasi kokonaisuudesta. Marjamäki taas muun muassa määritti pitkälti Leijonien pelitavan ja teki hyvin paljon merkittävää taustatyötä vuonna, jolloin Leijonat voitti ensin olympiapronssia ja MM-kultaa.

Jälkimmäinen vielä joukkueella, jonka ihan oikeasti ei olisi edes pitänyt voittaa sitä.

Oli päivän selvä juttu, että Marjamäestä leivotaan joku päivä Leijonien päävalmentaja. Nyt se aika koitti, eikä hän ole missään nimessä väärä valinta siihen.

Marjamäellä on hyvä tuntuma myös NHL-pelaajiin ja oikeastaan vain muutama heistä on sellainen, jonka kanssa hän ei ole tehnyt minkäänlaista yhteistyötä tähän mennessä.

Näihin hänen on myös pystyttävä kiinnittämään katseensa hiljakseltaan, sillä syksyllä 2016 koittaa nopeasti World Cup, mikä on melkoinen aloitusturnaus Leijonien päävalmentajataipaleelle.

Mutta kiinnostavaa on myös se, mitä Marjamäki puhui kevään MM-kisojen jälkeen. Tshekissähän vakuutti Kanada, joka pelasi vahvalla joukkueella hyvin laadukasta eurooppalaista lätkää. Tuli hyvin selväksi se, että Leijonien pelitapaetu on kurottu umpeen.

– Kyllä Suomessa pitää miettiä niitä seuraavia steppejä, että miten me voidaan horjuttaa isompia. Aina ollaan oltu hyvä yhteistyöjoukkue ja on ollut hyvät maalivahdit, mutta nyt niitä rupeaa olemaan muillakin niitä samoja asioita. Kyllä silloin vaakakuppi kallistuu pelaajatuotantoon, missä meidän pitää saada yksilöitä vielä vahvemmiksi. Pitää pystyä kehittämään heitä, että pysytään tässä kilpailussa mukana, Marjamäki kävi läpi tuntemuksiaan.

Tämä onkin yksi mielenkiintoisimmista yksityiskohdista, mitä Marjamäen tullessa puikkoihin on hyvä seurata. Mihin suuntaan hän haluaa viedä suomalaisen lippulaivan peliä?

Marjamäki saapuu murrosvaiheen valmentajaksi. Enää Leijonissa ei ole Teemu Selännettä, Saku Koivua, Kimmo Timosta, tuskin Olli Jokista ja muita nimiä, jotka ovat olleet johtohahmoina vuosikymmenten ajan.

Nyt isoihin saappaisiin ovat astumassa Aleksander Barkov, Olli Määttä, Sami Vatanen, Mikael Granlund, Mikko Rantanen ja niin edelleen.

Heidät Marjamäki tuntee kuitenkin hyvin. Ja heitä kaikkia hän on päässyt jo valmentamaan.

Ja mitä työtä Marjamäki on pystynyt tekemään nuorten pelaajien kanssa? Bluesissa kovaa jälkeä useamman tällä hetkellä isoissa sarjoissa pelaavan pelaajan kanssa, Kärpissä työ muun muassa Joonas Kemppaisen, Joonas Donskoin ja Ville Pokan kanssa. Esimerkkejä.

Leijonat sai tänään hyvän valmentajan. Erittäin hyvän.

Miehen, jonka Espoo Blues päästi aikanaan menemään. ”Seurassa ollaan helpottuneita kun Marjamäki lähti”, sanoi kunniapuheenjohtaja Martin Saarikangas.

Heh. Aavistuksen verran irvokkaalta kuulostava toteamus valmentajasta, joka on sen jälkeen kääntänyt yhden ison seuran kurssin, voittanut kaksi liigamestaruutta ja valittu Leijonien päävalmentajaksi.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen

Aiheet Leijonat Marjamäki Lauri Pääuutiset