Jääkiekkoleijona Alpo Suhonen lausuu SuomiKiekko.com-sivuston laajan erikoishaastattelun toisessa osassa esimerkiksi mielipiteensä Mikael Granlundin saamasta kohtelusta ja avaa myös valmentamisen kokonaisuutta.

Oletko seurannut SM-liigakautta tarkasti? Kenet nostaisit mestarisuosikiksi?

En hirveän tarkasti. En osaa sanoa. Mitä tahansa saattaa tapahtua. Tuskin Ilves tai SaiPa voittaa (nauraa).

Kärkijoukkueista se mestari löytyy, sen tarkemmin on vaikea sanoa.

Lyhyenä yhteenvetona: Ässillä on parhaat ulkomaalaiset, maalivahtipeli on tärkeää ja se on esimerkiksi HIFK:lla ja Jokereilla hyvä. Sellainen huomio, että helmikuussa usein hyvin menestyvät joukkueet eivät voita mestaruutta. Kuntopiikki on silloin usein väärin ajoitettu.

Mikael Granlundia on riepoteltu voimakkaasti eri suuntiin eri tahojen puolelta. Mitä mieltä olet hänen saamastaan kohtelusta?

Ongelman ydin on, että kaikki yrittävät hyötyä Granlundista. Seura, media ja yhteistyökumppanit ovat kukin repimässä häntä koko ajan eri suuntiin. Nuori poika on puolustuskyvytön.

En tunne häntä henkilökohtaisesti, joten en osaa sanoa, miten Granlund tähän kaikkeen suhtautuu. Luulisin kuitenkin, että jonkun hinnan kaveri joutuu tästä prosessista maksamaan, sillä niin kovaa höykytys on ollut. Jaksaakohan hän pelata loppukevääseen asti keskittyneesti?

Ymmärränkö oikein, että sinua ärsyttää eniten tässä jupakassa se, että markkinavoimat menevät urheilun edelle?

Kyllä, juuri näin voisi sanoa. Markkinointi ja myynti, koko se ulottuvuus, on mennyt pelillisten asioiden edelle. Se ei ole hyvä suuntaus.

Toki nyt on sanottava, että Jukka Jalonen teki oikean päätöksen jättämällä Granlundin lepäämään Suomi-Venäjä –stadionottelun yhteydessä. Näin urheilulliset perusteet ajoivat markkinoinnin edelle.

Jääkiekosta puhutaan tänä päivänä hyvin syvällisesti, jopa eksaktina tieteenä. Onko pelikirjakeskustelu karannut käsistä?

Pelikirjakeskusteluhan on kehitetty jo 60-70 -luvulla Pohjois-Amerikassa. Olen ensimmäisiin pelikirjoihin tutustunut jo silloin, ja minulla oli selvä pelitapa jo 70-luvulla.

Erilaisesta valmennusteknologiasta kannattaa puhua, sillä siitä on varmasti apua jääkiekossa. Tieteestä on hyötyä: voidaan tarkastella ihmistä fyysisenä ja biologisena kokonaisuutena. Voidaan havaita, kuinka ihminen toimii ja kuinka häntä voidaan kehittää. Ei jääkiekkoa voi kuitenkaan pelkästään tieteen kautta valmentaa.

Kokonaisvaltainen valmentaminen on pelin ymmärtämistä, yksilön kehittämistä henkisine ja fyysisine ulottuvuuksineen, erilaisten valmiuksien kehittämistä, kuten taito ja tunne jne., ihmissuhteiden hoitamista, vuorovaikutusta – ja nämä asiat ovat paljon muutakin kuin tiedettä.

Joillain tavalla urheilukeskustelu on kuitenkin rönsyillyt käsistä. Jotenkin nyky-yhteiskuntaan on pesiytynyt, että ihmiskäsitys on hyvin mekaaninen eli teollistunut. Urheilua on yritetty teollistaa ja ”bisneistää”, mutta urheilu on kuitenkin lähempänä kulttuuria, kuten teatteria ja muita taidemuotoja.

Keskustellaan hetki jääkiekkohallinnoista.

Jääkiekon SM-liigan hallintojärjestelmään tuli raju uudistus menneellä viikolla. Uusi puheenjohtaja on Stockmannin toimitusjohtaja Hannu Penttilä. Lisäksi seurojen ulkopuolisia jäseniä pääsi hallitukseen. Oliko päätös mielestäsi oikeansuuntainen?

On mielenkiintoista nähdä mitä nyt tapahtuu. Tässä on se vaara, että pyritään ajamaan suurien seurojen etua. Bisnes ja markkinointi saattavat mennä pelin kehittämisen edelle. Pienet paikkakunnat, kuten Hämeenlinna, Lahti, Lappeenranta, voivat joutua ehkä kärsimään muutoksen myötä. Hallituksesta voi tulla liian markkinavetoinen.

On pidettävä mielessä, että jääkiekon kehittäminen pelinä on yhtä tärkeää – ellei tärkeämpää – kuin bisneksen kehittäminen.

Nostetaan hyvin syönyt kissa pöydälle: Voiko Kalervo Kummola vaikuttaa MM-kisavalintoihin?

Tietysti on selvää, että Kalervo Kummola, Jari Kurri ja lehdistö vaikuttavat valintoihin. Jalosen täytyy pitää pää kylmänä. Tässä varmasti alitajuisesti pyritään vaikuttamaan koko ajan Jaloseen – kuka milläkin motiivilla.

Tiedän menneisyydestä, että muutamalla valmentajalla, esimerkiksi Pentti Matikaisella, on ollut vaikeuksia valintojen suhteen Kummolan kanssa. Emme tiedä mitä kulisseissa tapahtuu.

Täytyy nyt kuitenkin muistaa Kummolan johtamistyyli, ja se että kaikki tässä asiassa tarkoittavat vain maajoukkueen parasta.

Esitän väitteen: suomalaisissa valmennuspiireissä on välillä näkemyseroja ja jopa keskustelukuilu nuoremman ja vanhemman sukupolven välillä. Onko tämä arkipäivää jääkiekossa? Esiintyykö kulissien takana kädenvääntöä?

Kyllä. Jääkiekkoliitto ja koulutusorganisaatio väheksyvät vanhempia valmentajia. Nuorempi sukupolvi luulee aina keksivänsä pelin uudelleen. Joitain asioita valmentajat ovat nyt tuoneet muka ”uusina” asioina, vaikka niitä käytettiin jo 70-luvulla.

Lisäksi solidaarisuutta valmentajien kesken ei ole. Kilpailu on kovaa, kuppikuntia on paljon – kaiken kaikkiaan suomalainen jääkiekko on epädemokraattista.

Haastattelu: Jaakko Käyhkö