Pekka Rinteen morkkaustalkoilla ei ollut mitään rajaa Stanley Cup -finaaleiden toisen kohtaamisen jälkeen.

Pohjoisamerikkalaiset toimittajat jakelivat ylitseampuvia näkemyksiä Rinteen otteista. Todellisuus alkoi hämärtyä karmealla tavalla. Asiallinen ja perusteltu kritiikki jäi vähemmälle.

Rinteelle oli mennyt finaaleiden alussa juuri ja juuri kaksi helpohkoa maalia.

Predatorsin isoin ongelma oli ollut se, ettei se pystynyt kunnolla katkaisemaan Penguinsin hurjia momentum-hetkiä ensimmäisessä ja toisessa finaaliottelussa.

Nashville hallitsi kenttätapahtumia, mutta vastustaja kävi iskemässä kovalla prosentilla kiekkoa häkkiin.

Ainoa asiallinen kritiikin kohde oli se, ettei Rinne pystynyt ottamaan tarvittavia isoja torjuntoja finaaleiden alkuhetkillä.

Mikä kieltämättä piti paikkansa, vaikka useammassa Penguinsin maalissa Rinne jätettiin vaille mahdollisuuksia.

Paperilla laadukas Predatorsin puolustus oli ajautunut yllättävän isoihin virheisiin. Kaikkia näitä ei voinut selittää sillä, että Rinteen torjuntatyöskentely olisi luonut epävarmuutta. Nimenomaan Rinteen vire oli ollut kuitenkin isoja tekijöitä siinä, miksi Predators ylipäätänsä ylsi finaaleihin saakka.

Ennen kolmatta finaaliottelua Nashvillen toinen suomalaisvahti Juuse Saros naureskeli Ilta-Sanomille, että ”luulevatko ihmiset oikeasti hänen aloittavan”.

Osuva kuitti käsistä lähteneelle pyörittelylle.

Rinne näytti hivenen epävarmalta kolmannen finaalin alkuhetkillä. Sen jälkeen hän pysäytti kiekkoja huimalla tasolla.

Predatorsin arvokkain pelaaja näytti sen, miksi turhan hölinän voi lopettaa välittömästi.

Jälkiviisaus on totta kai jälkiviisautta, mutta loppupeleissä Rinne ei ollut edes huono finaaleiden alkuhetkillä.

Penguinsin murhaava tehokkuus teki vain hänen tilastoistaan rumannäköisiä.

Nyt Rinne palautti arjen Nashvillen tolppien väliin.

Muutamat majesteettiset kopit (2-1-johtoasemassa) loivat entistä enemmän uskoa Predatorsille, joka marssi lopulta murskavoittoon.

Nyt Rinne otti niitä torjuntoja, joita häneltä kaivattiin. Tärkeillä hetkillä isoja venytyksiä, mitkä toivat Predatorsille lisää itseluottamusta.

Finaalisarjan kannalta tämä oli enemmän kuin kaivattua.

Enemmän kolmannen pelin jälkeen voi kysyä sitä, miksi Penguinsin maalivahdille Matt Murray’lle tykitettiin samaan paikkaan peräti neljä maalia?

Murray selviää huomattavasti vähemmällä kritiikillä, sillä onhan hän Stanley Cup -mestari viime keväältä. Todellisuudessa hän on ihan samalla tavalla kuolevainen kuin kuka tahansa muu, jos vastustaja saa laatupaikkoja.

Mitä Predators sai yön ottelussa.

Nyt puhutaan kuitenkin kahdesta erittäin laadukkaasta maalivahdista, jotka eivät ole mitään kompastuskiviä.

Isossa kuvassa kysymysmerkit kääntyvät aivan muualle.

Kuten esimerkiksi siihen, miten heikoksi Penguinsin ylivoima onkaan kääntynyt. Tai miten Penguinsin ykköstähdet olivat poissa raiteilta kolmannessa pelissä. Tai miten hallitsevat mestarit vastaavat neljännessä finaalissa. Tai miten paljon Predators pystyy vielä parantamaan.

Rinne näytti sen, että hän kykenee tekemään ryhtiliikkeen. Eikä mikään ole muuttunut sen suhteen, että edelleen Rinne pitää valita pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, jos Predators voittaa Stanley Cupin.

Aiheet Artikkelit NHL Pääuutiset Rinne Pekka