© Kuva: Joonas Hepola

Kolumni: Kärpät taantui alisuorittavaksi möhömahaksi – Junnon seuraajalle heti iso päätös eteen

Oulun Kärpät 2016-2017.

Hirvittävä floppi.

Positiiviset asiat saa nopeasti listattua:

Mika Pyörälä pelasi ilmiömäisesti runkosarjassa. 35-vuotiaana hän oli pistepörssin kärkisijoilla, vaikka joukkue ympärillä ailahteli yli puolet kaudesta.
Jussi Rynnäs oli huiman hyvä maalivahti hyvin pitkän pätkän ajan.
– Kärpät tajusi tehdä loppusyksystä liikkeen, joka edes jotenkin pelasti sen täydelliseltä nöyryytykseltä.

Kahden kullan ja yhden pronssin jälkeen säälipleijareissa putoaminen on aivan järkyttävä mahalasku. Oululaisseura taantui jälleen alisuorittavaksi möhömahaksi.

Eli se palasi Lauri Marjamäkeä edeltäneeseen aikakauteen.

Silloin Kärpiltä nähtiin tippumisia sääleistä, tippumisia puolivälieristä. Hankinnat menivät vihkoon ja ilmoilla oli isoja kysymyksiä siitä, mihin seura on menossa.

Oulussa ollaan taas samassa pisteessä.

***

Pokassa oli pitelemistä, kun syksyllä kuunteli viestejä oululaisseuran yhteisön sisältä. Tuli ilmi väitteitä, joiden mukaan Marjamäen Kärpät oli tylsä ja Kai Suikkanen oli oikea valinta seuraajaksi. Marjamäestä siis käytännössä haluttiin eroon, vaikka todellisuudessa hän nosti Kärpät jälleen menestyväksi organisaatioksi.

Mutta ei, nyt oma poika toisi viihteen ja räväkkyyden takaisin Ouluun.

Tuo oli yksi käsittämättömin päätös, mitä valmentajavalinnoissa on tehty pitkään aikaan.

Marjamäen aikana Kärpät oli erittäin vahva kiekkokontrollijoukkue, jonka viisikkopelaaminen asetti rimaa koko Liigalle. Hitaus tuli elementiksi varsinkin kolmannella kaudella siksi, että Kärppien pelaajamateriaalissa oli isoja puutteita.

Suikkanen itse julisti jo aikaisessa vaiheessa, että ensi kaudella ”Kärpille ei vittuilla”.

Kyllä muuten vittuiltiin. Ihan jo runkosarjan alussa ja ihan jo pudotuspelien alussa.

Suikkanen palkattiin Kärppiin nopeuttamaan peliä. Sitä päämäärää Kärpät lähti jahtaamaan tavoilla, jotka osoittautuvat nopeasti kaikkea muuta kuin toimiviksi.

Kärppien pelaaminen oli köyhää ja se hakkasi avuttomana päätä seinään.

Loppusyksystä Mikko Manner otti pelillisen vastuun ja Kärpät palasi tuttujen teemojen äärelle.

Vahvempaa kiekkokontrollia, tiiviimpää viisikkopelaamista.

Samalla yksilöt alkoivat herätä. Vasta tällöin Kärppien peli nopeutui, kun peruselementit alkoivat olla kunnossa.

Mannerin johdolla Kärpät yritti kiriä useamman kuukauden takamatkaa.

Runkosarjan lopulla Kärpät oli sarjan parhaita joukkueita. Pyörälä sai tulitukea ja siirtorajahankinnat paikkasivat puutteita.

Tai paikkasivat jonkin aikaa.

Säälipleijareissa tuttu ilmiö ponnahti jälleen pinnalle. Nimittäin alisuorittaminen.

Jos joukkueen nelosketju on paras yhdistelmä, kertoo se paljon. Eikä mitään heiltä pois. Tuo oli vain tyly osoitus siitä, millaisen sekametelisopan äärelle Kärpät jälleen päätyi.

***

Kärppien toimitusjohtajan paikalta väistyvä Juha Junno kertoi lopettamisuutisen yhteydessä sen, että hän aikoi jättäytyä pois tehtävästä jo viime kauden jälkeen.

Kesällä eteen tulleet rajut muutokset siirsivät päätöstä vielä vuodella eteenpäin.

Uusi toimitusjohtaja Tommi Virkkunen astuu nyt aivan yhtä haastavan tilanteen äärelle.

Kärpät on rajun itsetutkiskelun äärellä. Miksi se vajosi joukkueeksi, jonka kesäloma alkoi jo maaliskuun puolessa välissä?

Voiko se ihan oikeasti operoida järjestelyllä, jossa päävalmentaja on sivuraiteella?

Kärppien imago koki tällä kaudella rajun kolauksen. Muistaen sen, että Kärpät oli Marjamäen aikana esimerkkiseura.

Ei ole enää.

Tappara on ja Tappara on todella pitkällä etumatkalla oululaisseuraan nähden.

Tilanne on keikahtanut rajusti lyhyen ajan sisällä.

Miksi?

Tapparassa on vallinnut pitkäjänteisyys.

Kärpissä se on romuttunut pahasti.

Eikä tuolla meinata joukkueen jatkuvuutta, vaan sitä, millaista jääkiekkoa joukkueelta nähdään.

Kärpät olisi voinut pitää kiinni pitkäjänteisyydestä, jos se olisi palkannut Karri Kiven Marjamäen seuraajaksi.

Ei palkannut.

Suikkasen johdolla haettiin sitten jotain, mikä ei toiminut.

***

Marjamäen jättämä perintö ehdittiin heittää syvälle roskapönttöön. Manner kuitenkin tuli ja noukki siitä rippeet talteen.

On vaikea nähdä nykyistä valmentajajärjestelyä ratkaisuna, jolla Kärpät operoisi myös ensi kaudella. Virkkusella on toki kova kynnys siirtää Suikkanen pois, koska myös hän oli hyväksymässä kyseistä valmentajavalintaa.

Tuo on joka tapauksessa se Virkkusen ensimmäinen todella iso päätös.

Koska nyt ilmoilla leijuu epävarmuutta. Markkinoille on tuotava viesti siitä, että miten Kärpät aikoo suunnata eteenpäin? Kuka on laivan kapteeni? Mitä Kärpät tavoittelee jatkossa?

Pelaajahankintojen rintamalla Kärpät on tekemässä laadukkaita värväyksiä peräpäähänsä. Hyökkäyksestä poistuu muun muassa Pyörälä, mikä tietää sitä, että urheilutoimenjohtajan Harri Ahon pitää onnistui enemmän kuin hyvin hyökkäyspään hankinnoissa.

Onnistuuko? No sitä joutuu tosissaan epäilemään, sillä oululaisseuralta on nähty vaikka kuinka paljon huteja viime vuosien aikana.

Marjamäen aikana niitä myös näkyi, mutta silloin Joonas Donskoit, Sebastian Ahot ja muut ”omat pojat” ottivat niin suurta roolia, etteivät hudit heiluttaneet liikaa laivaa.

Värväykset ovat aivan olennaisessa osassa siinä, että onnistuuko Kärpät palaamaan kärkiseurojen kastiin. Tällä kaudella monet hankinnat eivät onnistuneet ja siksi Kärpät joutui tekemään paljon muutoksia vielä ihan talven aikana.

Näistä seuran sisällä ollaan varmasti opittu. Tai pitäisi oppia. Nykypäivänä Liigassa joukkueen rakentamista ei vain voi jättää liian myöhäiseen vaiheeseen.

Viime keväänä Kärpät koki yllätyksiä muutamien KHL-lähtijöiden kohdalla, joka johti siihen, että oululaisseuraan tuli epävarmoja hakuja.

Nyt sama ei voi toistua.

Varmaa on kuitenkin se, että uuden toimitusjohtajan Virkkusen ura alkaa heti hurjalla testillä.

Nyt pitäisi saada Kärpistä jälleen tuote, joka menestyy. Ei vain taloudellisesti, vaan itse kaukalossa. Sitä kautta se tuote kiinnostaa myös yleisöä.