Liigan yleinen pelitapa rävähtänyt päin näköä profiilivahvistukselle – ”Tämä on puolustuspeliliiga”

OULU. Jos sinut on hankittu profiilihyökkääjäksi ja sinulta odotetaan tulosta illasta toiseen, voisi nopeasti 12 ottelun maaliton putki näkyä naamalla negatiivisella tavalla.

Tuskastumisena, harmitteluna, ehkä selittelynä.

Täksi kaudeksi Ruotsin jättänyt ja Kärppiin siirtynyt Mikko Lehtonen on tämän putken äärellä.

Mutta ilmeestä se ei paista. Lehtonen hymyilee ja huokuu positiivisuutta. Vaikeuksienkin keskellä.

– Sen verran on tullut pelattua kiekkoa, että jos himassa tai hallilla kiukuttelee, niin ei se kiekko sitä kautta mene sisään, Lehtonen tuumaa aiheeseen liittyen SuomiKiekko-sivustolle.

– Pitää harjoituksissa keskittyä siihen maalintekoon ja tehdä vähän extraa. Niin se vain on. Enemmän hommia vain, ei se kiukuttelulla käänny.

Ongelma Lehtosen kohdalla ei ole siinä, etteikö hän olisi maalipaikoilla.

Lehtonen on ampunut ylivoimaisesti eniten Kärppien riveissä alkukaudella. Liigassa 52 kertaa, CHL:ssä 19 kertaa.

Eikä yhtäkään kihausta, vaikka lähellä se on ollut monia kertoja.

– Olen aina pyrkinyt ampumaan paljon ja luottanut siihen, että ne prosentit tulevat vastaan sieltä. Veskarit ovat ottaneet vielä pidemmän korren. Mutta tässä on pelejä vielä jäljellä.

Paineistuksesta träppiin

Vaikka Lehtonen tavoittelee positiivista ajattelutapaa ja luottamusta oman työnteon tuomiin asioihin, ovat realiteetit samalla mielessä.

– Totta kai, kun jonkun sortin tulosvastuu on kuitenkin tässä. Mutta tietenkin paljon on uusia kavereita mukana, niin yritetään tässä saada joukkueena homma toimimaan.

Lehtosella itsellä syksy on tiennyt myös paluuta liigakaukaloihin pitkän tauon jälkeen. Edellisen kerran hän viiletti Suomessa kaudella 2008-2009. Sen jälkeen matka on taittunut Pohjois-Amerikkaan, Ruotsiin, KHL:ään, Sveitsiin ja sieltä takaisin Ruotsiin.

Liigan pelityyliin onkin ollut totuttelemista.

– Täällä seistään träpissä koko ajan. Itse olen tottunut muissa liigoissa vähän siihen, että laitetaan painetta ja yritetään pakottaa vastustaja virheisiin. Tämä on vähän sellainen puolustuspeliliiga.

Onko se hyvä vai huono juttu?

– Ehkä jääkiekkoilullisesti on parempi, kun yritetään tehdä peliä ja pakotetaan kaveri virheisiin. Sitä kautta opetetaan pelaajat pelaamaan paineen alla. Ruotsissa ehkä joskus seistiin träpissä, mutta nykyään siellä paineistetaan ja yritetään pakottaa toista virheisiin.

Totuttelun keskellä Lehtonen on saanut olla melkoisten talkoiden keskellä. Kärpillä on ollut vaikeuksia monissa eri asioissa. Pahiten maalinteon saralla, mistä Lehtosen oma sarake kertoo oman osansa.

– Se (maalinteko) on ollut vähän takkuista, niin sitten ollaan pyritty pelaamaan todella tiivistä puolustuspeliä. Mikä on ihan hyvin nyt onnistunut. Spartaa vastaan CHL:ssä yksi omiin, KalPaa vastaan yksi.

– Mutta en tiedä, ei siellä varmasti yhtä asiaa ole vain missä riittää töitä. Puoli joukkuetta kun on uusia kavereita, niin ihan ketjujen sisällä pitää hakea kemioita ja oppia tuntemaan toiset. Sitten kun aletaan tuntea, niin sitten samalla pystytään nopeuttamaan sitä peliä.

Lehtosen mukaan Kärppien pukukopissa onkin hyvin levollinen ja rauhallinen ilmapiiri.

– Sitä ei aina kaikki muista, että nyt on 8 peliä runkosarjasta pelattu ja niitä pelejä taitaa olla 60. Eli 52 peliä on vielä jäljellä siihen, kun pitää ihan oikeasti olla valmis. Siihen on vielä todella paljon aikaa. Ei sitä kannata viiden ensimmäisen pelin perusteella sanoa, että ”tämä oli tässä” tai että ”tästä kaudesta tulee mestaruus”. Sitä pitää vain pikkuhiljaa ja koko ajan parantaa ja sitten keväällä pitää olla tikissä. Ei sitä runkosarjan voittajaa kukaan muista. Totta kai se halutaan olla, mutta pudotuspelit ovat ne mitkä muistetaan.

Edellisen kerran Lehtonen itse on päässyt tuulettamaan tekemäänsä maalia viime keväänä Djurgårdenissa. Seuraavan kerran taas..

– Lauantaina IFK:ta vastaan, Lehtonen täräyttää itsevarmana.