Leijonat voitti taas ja meni finaaliin – Suomen arvokisahistoriaa leimaa yksi tolkuton fakta, leijonahyökkääjäkin meinasi mennä hiljaiseksi: ”Vaikeita kysymyksiä”

TAMPERE. Yhdysvallat lähti jääkiekon MM-kisojen lauantain Suomi-välierään todella pahasti siipirikkoisena. Detroit Red Wingsin organisaatioon kuuluva hyökkääjä Riley Barber ja Chicago Blackhawksin kollega Sam Lafferty muodostivat Yhdysvaltojen kolmospakkiparin. Sivussa Yhdysvallan pakeista olivat Columbus Blue Jacketsin Nick Blankenburg ja Minnesota Wildin Jon Merrill sekä tuoreeltaan pudonnut San Jose Sharksin Jaycob Megna. Muuttaako tämä lähtökohta vastustajien, eli tässä tapauksessa suomalaishyökkääjien asetelmia? – No puhuttiin me vähän siitä, että siellä oli pientä loukkaantumista tai jotain ollut. Puhuttiin, että yritetään kääntää niitä, laittaa kiekkoa niiden taakse, että joutuisivat luistelee enemmän. Sitä kautta ehkä menisi puhki, mutta oli siellä aika kovia nimiä, ketkä pelaavat NHL:ssä paljon, Jere Sallinen sanoo 4-3-voiton jälkeen. – Ihmiskeho on ihmeellinen, yhden pelin pystyy tekemään mitä vaan. Näkyi, että siellä on pelimiehiä. – En tiedä, paljon vaikkapa (Seth) Jones pelasi. ”Peliaika oli kahden erän jälkeen yli 20 minuuttia”, tämän jutun kirjoittaja huikkaa väliin. – Nonni. Ei se sillee näkynyt, en tiedä, miten hän pelaa. Itse tiedostan sen, että jos pelaa enemmän, niin vähän fiksummin joutuu tekemään ratkaisuita. Ei esimerkiksi voi taklata jokaisessa tilanteessa. Pakkina pelanneista hyökkääjistä Barber ei käynyt jäällä avauserässä lainkaan. Kolme vaihtoa luutineen pakin peliaika oli lopulta 2.01, toinen ääripää Jones puolusti peräti 31.57. Yhdysvallat oli olosuhteisiin nähden yllättävän sitkeä, kun tähtipaidat latoivat vielä loppuhetkillä 4-3-kavennuksen ilman maalivahtia. – USA:n nimilista on kova, hyviä pelaajia. Kurinalainen. Hyvin pystyttiin vastaamaan, ja oltiin ehkä vielä enemmän kurinalaisia.

Leveyttä piisaa

Suomi loi lukuisia pitkiä hyökkäyspään paineita, tappoi taas alivoiman – kuten aiemminkin tässä turnauksessa – ja varmisti jo kolmannen peräkkäisen MM-mitalin. Pakiston luottomies Atte Ohtamaa oli ainut rangaistu leijonapelaaja. Suomi ei horjunut, vaikka ykkösmies oli sivussa. Jos löytyy alakerrasta leveyttä, niin niin kyllä löytyy hyökkäyksestäkin. Sallinen pelasi välillä sentterinä, välillä laidalla ja välillä ties missä ketjussa. – Se on mun homma! Joka paikan höylä. Sinne mennään, missä tarvitaan. Leijonista puolustuspää oli kokenut muutamia pakkiparimuutoksia. Lisäksi loistavasti läpi kisojen luutinut Tapparan Mikael Seppälä oli nyt katsomossa. Leveyttä siis piisaa. – Tosi hyvin roolitettu joukkue – paljon taitoa, on työmyyriä. Ja hyvät veskarit, ylivoimataitoa, alivoimataitoa. Tämä maaginen joukkue on hävinnyt MM-jäillä varsinaisella peliajalla viimeksi 2019 Saksalle. Mikä on tämän täysin tolkuttoman tilaston salaisuus? – Vaikeita kysymyksiä, Sallinen virnistää nauraen. – En tiedä, miksi. Mikä se syy onkaan, mutta maajoukkue on pelannut erittäin hyvin. Nautitaan siitä, kun kulkee.

Taas MM-finaaliin

Sallinen pääsee pelaamaan jo kolmannesta maailmanmestaruudesta putkeen. Vuonna 2019 tuli kultaa ja kaksi vuotta myöhemmin hopeaa. Mitä neljänsiä MM-kisoja pelaava hyökkääjä aikoo sanoa joukkuekavereille kopissa finaalin alla? – No, musta tuntuu, että tässä on aika moni mukana ollut, pelaaja sanoo ensiksi. – Mutta rauhallinen luotto omaan tekemiseen, turha alkaa häsläämään mitään. Luotetaan siihen, millä ollaan päästy tähän asti. Sitä vaan! Mitali tulee olemaan Suomelle ensimmäisen kautta MM-historian kotikisoissa.