9000 asukkaan kaupungista MM-mitaleille ponnistanut NHL-lupaus pudotettiin yllättäen alas Nuorissa Leijonissa – iski vastapalloon: ”Ei se vaikuttanut mun peliin”

© Kuva: Leijonat.fi

Reilun 9 000 asukkaan Oriveden kaupungista kotoisin oleva Kasper Simontaival, 18, vastaa puhelimeen pari päivää Nuorten Leijonien upean MM-pronssimitalin jälkeen kotoaan Tampereelta. Puhelinlinjojen läpi on vaikea tehdä syvällistä analyysiä tuntemattomasta ihmisestä, mutta pelaajan äänestä voi päätellä ainakin väsymyksen.

– Olo on väsynyt, muutenkin aikaero painaa. Tekisi mieli mennä nukkumaan joka päivä kahdelta. Väsyttää kyllä, mutta luulen, että kyllä tää tästä lähtee! Nuorten Leijonien MM-kisamatkan yksi suurimmista tähdistä myöntää.

Väsymys on ymmärrettävää ja inhimillistä. Joulukuussa matkansa aloittanut Suomi teki Kanadan MM-kisoissa valtavan tempun otettuaan MM-pronssia. Maa oli eurooppalaisista ykkönen, kun Venäjä kaatui turnauksen päätöspelissä 4-1 komeasti, katkeran välierätappion jälkeen. USA vei semifinaalin 4-3.

Urheilumaailman kliseinen kysymys, miltä nyt tuntuu – pari päivää pronssipelin jälkeen?

– Yhtä kliseinen vastaus, eli ihan hyvältä tuntuu. On kyllä hienoa kerrankin voittaa jotakin, uransa ensimmäisen MM-mitalin ottanut laitahyökkääjä virnistää.

– Olo on väsynyt, muutenkin aikaero painaa. Tekisi mieli mennä nukkumaan joka päivä kahdelta. Väsyttää kyllä, mutta luulen, että kyllä tää tästä lähtee!

Tampereelta noin 40 kilometrin päässä sijaisevalta Orivedeltä ei urheiluhuippuja liikaa tule. Mainitaan nyt esimerkkeinä, että kiekonheittäjä Antero Kivi voitti olympiahopeaa Amsterdamissa vuonna 1928, Juuso Hassi puolestaan on hallinnut yleisurheilun kymmenottelukenttiä viime vuosina. OrPo pelaa naisten lentopallon Mestaruusliigassa.

Onko paikallisen Fortunan kasvatti miettinyt sitä, miten iso asia MM-mitali mahtaa olla paikkakunnalle?

– Ei ole tullut mietittyä, mutta uskon, että varmasti arvostetaan. En oo hetkeen käynyt siellä.

– Aloitin jääkiekon Fortunassa jo 2-vuotiaana, mutta muutettiin Tampereelle silloin, kun olin 6 vuotta. Siirryin Tapparaan, molemmat veljet pelasivat Tapparassa, Simontaival esittelee.

Tuoreen MM-mitalistin veljet ovat Niklas, 26, ja Matias, 28. Näistä jälkimmäinen on noussut urallaan Mestikseen asti, ja kävipä Matias myös pelaamassa Ranskan kakkossarjaa kaudella 2016-17.

Veljessarjan nuorin vaikuttaa juttujen perusteella ottavan MM-mitalihuuman jälkeen aika iisisti. Kyseessä mahtaa olla jonkinlainen jalat maassa -tyyppi?

– No joo, aikalailla. Ja aika rento, chilli oon. Mut sitten kun tarvii, niin otan asiat oikein ja vakavasti.

Framille

Sen kyllä huomasi Kanadan kisoissa. Simontaival paukutti seitsemässä pelissä tehot 4+3=7 (+5) vieden itsensä suomalaisten kiekonystävien, ja vähän muidenkin, tietoon vain parissa viikossa. Pelaaja luuti sekä ykköskentässä että nelostriossa, johon hän tippui USA-välierään.

Oriveden Fortunan lahja ei alkanut kiukuttelemaan, vaan painoi kaksi pömpeliä Yhdysvaltoja vastaan.

– Ei se vaikuttanut mun peliin. Pitää pystyä pelaamaan samalla lailla tolla tasolla, on missä kentässä vaan, Simontaival kuittaa.

Nuorten MM-kisoissa pelataan totta kai joukkuemenestyksestä, mutta samalla ne ovat valtava näyteikkuna NHL:ää kohti, ja muutenkin tulevaisuutta varten.

– Ajattelin ennen kisoja, että nyt on hyvä tilaisuus näyttää, että osaa oikeasti pelata.

Suomi oli matkassa liigapainotteisella joukkueella.

– Meillä oli ihan hyvä nippu, pelattiin hyvin nimenomaan joukkueena. Ehkä ei ollut nimellisesti niin kova, mitä Kanadalla tai USA:lla, mutta näytettiin se, että laatua ja syvyyttä löytyy Suomestakin, Simotaival hymähtää.

– Ei se vaikuttanut mun peliin. Pitää pystyä pelaamaan samalla lailla tolla tasolla, on missä kentässä vaan.

Pelaaja kuvailee itseään hyökkääjäksi, jonka vahvuudet ovat nimenomaan hyökkäyspäässä, ja joka pystyy tekemään kiekolla oikeita asioita – lukemaan peliä ja syöttämään hyvin.

Mutta mikä oli Kanadan turnauksen tärkein anti? Mitali, maalit…?

– Totta kai on hyvä, jos tulee henkilökohtaisia onnistumisia. Mutta tärkeintä on se, että joukkue menestyy.

Päävalmentaja Antti Pennanen kertoi, että Kanadaa vastaan alkusarjapelissä pelin vaatimustaso oli NHL-tasoa. Antaa Simontaipaleen kertoa oma näkemys tasosta, näin tavalliselle tallaajalle ihan lipputangosta väännettynä.

– Kyllä se aika tosi kova oli. Oli paljon vauhtia, kovemmin kuin Liigassa. Jotain kertoo se, että tuo Venäjä voitti Suomen miesten maajoukkueen EHT:ssä ja me voitettiin ne nyt pronssiottelussa. Se kertoo itse asiassa aika paljonkin siitä, miten kova taso oli.

– Totta kai oli ajallisesti lyhyt turnaus. En tiedä, pysyisikö taso koko ajan tuossa, mutta kyllä tämä kertoi siitä, kuinka intesiivinen se taso sitten oli.

Iso huomio

Iso kasa suomalaisia seurasi Nuorten Leijonien otteita tiukasti. Simontaival ei kiinnittänyt huomiota turnauksen aikana liikaa sosiaaliseen mediaan tai vastaaviin.

– Tuli tietysti tsemppiviestejä perheenjäseniltä ja mediakin seurasi. Mutta ei niitä tullut liikaa luettua.

Entä pronssiottelun tauottua? Alkoiko puhelin laulamaan?

– Ei ehkä ihan heti, mutta kun kaverit, perheenjäsenet ja sukulaiset heräilivät, niin aika paljon alkoi tulemaan viestejä, Tapparan mies virnistää.

Huomiota saivat myös turnauksen erityisjärjestelyt, ja kupla-sana leimasi arkea.

– Oli ainakin ainutlaatuinen kokemus. Ei päästy pihalle kuplasta. Kokous- ja ruokatilassa oli parvekkeen tyylinen paikka, siellä oli ainoat ulkoilut kuukauden aikana. Ei siellä tullut vietettyä aikaa, oli kylmä sääkin.

– Oli ainakin ainutlaatuinen kokemus. Ei päästy pihalle kuplasta.

– Ei saatu olla toistemme huoneissa, ja ainoat yhdessäolot olivat oikeastaan hallilla ja lounailla.

Kuka laukoi parhaita juttuja?

– No koko joukkue oli yhtenäinen, mutta sanotaan Hatakan Santeri.

Siis. Siis hetkinen. Tapparan mies kehuu Ilves-pakin juttuja parhaiksi?

– Joo. Ollaan ihan hyviä kavereita!

Nuorten Leijonien yhtenäisyys ja hyvä henki näkyi esimerkiksi näiden videoiden välityksellä. Joukkueen kopissa soi pronssipelin jälkeen rap-artisti Petri Nygårdin vähintäänkin… No, sanotaan nyt vaikka, että rääväsuinen kappale Kotibileet, jonka sanat eivät ole ehkä ihan joka paikassa painokelpoista tuotetta – vaikka biisi menevä ralli näin kotimaisen rapin ystävän mieleen onkin.

– Kotibileet on kulkenu mukana siitä asti, kun ekaa kertaa menin U17:n (01) mukaan sillon nuorempana. Muistaakseni siitä asti on ollut voittobiisinä junnumaajoukkueessa tolla porukalla. Nyt sitten kopissa joku muisti sen, ja kaikki syttyivät sille!

Oudoissa kuplaolosuhteissa ei kuulemma joutunut miettimään omia liikkeitä alati.

– Ei silleen, oli aika hyvät olosuhteet noin muuten. Ruuat oli hyvät, ja oli kaikkea muutakin, mitä tarvitsi.

Huomiota lienee luvassa jatkossakin LA:n kolmoskierroksen 66. varaukselle. Tällä kaudella Tapparassa seitsemän ottelua pistein 0+1=1 (+0) pelannut sekä Mestiksen TUTOssa viidessä ottelussa tehoin 3+4=7 (+1) loistanut Simontaival menee eteenpäin ilmeisen tutulla kaavalla.

– En osaa sanoa tulevasta muuta kuin sen, että jos jatkaa työntekoa, niin jonkinnäköinen hyvä tulevaisuus on edessä.

Mitä ajatuksia se Los Angeles herättää?

– En ole hirveesti miettinyt. Hieno paikka, ja olisiko se Yhdysvaltojen isoin kaupunki?

Lähelle meni ainakin asukasluvun mukaan! Ainoastaan New York on isompi.

– Paljonhan siellä on kaikkea. Mitä nyt tietää, niin (Hollywoodin) elokuvajutut tulevat mieleen. Ihan kiinnostava kaupunki, aika lämminkin siellä on, tuore MM-pronssimitalisti lopettaa.