Liigan kausi 2020-21 alkaa tuoreimpien tietojen mukaan lokakuun 1. päivänä kevään 2019 finaaliuusinnalla HPK-Kärpät.

SuomiKiekko käy läpi ennen liigakauden alkua päivittäin yhden joukkueen siten, että runkosarjan voittajaksi arvioitu joukkue-ennakko julkaistaan viimeisenä. Tässä ennakossa esille nousee siis runkosarjassa arvioidemme mukaan 15. jäävä Jukurit.

Mihin Jukureiden tie vie?

Runkosarjan 15:nneksi ennakoitu Jukurit aloittaa syksyn juttusarjan. Mikkeliläiset avaavat kautensa 2. lokakuuta Savon paikallisessa KalPaa vastaan.

Joukkue ei ole suoranainen heittopussi, ja esimerkiksi viime syksynä se keikkui pitkään 15 joukkueen sarjan keskikastissa. Sarvipäiden koneesta kuitenkin loppui bensa totaalisesti, kun materiaali osoittautui pitkässä juoksussa liian kapeaksi.

Jotain mikkeliläisten hyökkäyspään tukkoisuudesta kertoi se, että Vadim Pereskokov voitti sisäisen pörssin (16+18=34, -10), vaikka hän lähti kesken kauden muualle. Venäläinen kuittasi pistepörssin ykkössijan lisäksi myös maali- ja syöttöpörssin voitot.

Jukurit pääsi ajoittain väläyttelemään, mutta tasakentällisin se oli lopulta liian heiveröinen ja mielikuvitukseton. Joukkueesta plussalle ylsi vain kaksi pelaajaa: Julius Rantaeskola (12 ottelua, +2) ja Patrik Puistola (7 / +1), lisäksi yhden pelin pelanneen Aku Alhon saldo oli nolla.

Samanlaista virttä kuultaneen alkavallakin kaudella, vaikka joukkue on tehnyt joitain kieltämättä yllättävänkin potentiaalisia hankintoja. Silti puuttuva leveys on edelleen uhkakuva – materiaali on liian kapea oikeastaan kaikkialla muualla, paitsi maalivahtiosastolla.

Huomioitava on sekin, että näinä absurdeina aikoina Jukureitakin piinaa koronavirus. Joukkue tiedotti aiemmin syyskuussa kotisivuillaan, että seurassa oli todettu tuohon mennessä hurjat ja kurjat 22 koronatartuntaa. Koska kaikkien tartuntojen kerrottiin liittyvän Jukurien U20- ja liigajoukkueisiin, lyötiin kummatkin 14 päivän karanteeniin. Yritä siinä sitten treenata joukkueena hakien sitä punaista lankaa rikkonaisen oloiseen, puolustusvoittoiseen pelitapaan.

Viisi väitettä

1. väite – Syksyt, alkukaudet ovat olleet Jukureille vahvoja, kun joukkueessa on riittänyt jalkoja ja intoa. Kun pelilliset keinot ovat talven mittaan loppuneet – tai tulleet vastustajille turhan tutuiksi – on joukkueen liito talttunu, eikä joukkue ole löytänyt uusia sotasuunnitelmia.

2. väite – Viime kaudella iloa tuotti ennakkoluuloton pelaaminen, jonka kanssa suurista etenkin Ilves tuntui olevan lirissä. Kotona Jukurit näytti ajoittain, että ennakkoluulottomuus voisi kantaa, mutta samalla punainen lanka puuttui turhan usein. Ei tuntunut olevan yhtä pelitapaa, vaan kiekon roiskiminen ränniin oli silmiin pistävää. Voisi kuvitella, että samojen ongelmien kanssa Jukurit painii nytkin.

3. väite – Pelitavan puuttumisen tai toimimattomuuden yksi tekijä voi olla se, että joukkueesta on noussut maajoukkueisiin yllättävänkin paljon pelimiehiä: Mikko Kokkonen, Axel Rindell, Jakub Galvas, Kristian Tanus… Vaikea rakentaa, kun miehiä liikkuu sinne tänne alati. Jukureiden onni voi olla se, että maajoukkuepelejä mahdollisesti perutaan koronavirustilanteen takia.

– Uusi koutsi (Marko Kauppinen) ja uudet näkemykset auttavat varmasti, tuo varmasti paljon omaa tietoa ja kokemuksia peliurasta, Mikkeliin täksi kaudeksi tullut hyökkääjä Teemu Pulkkinen arvioi.

4. väite – Jukurien liigataival on ollut tilastollisesti outo. Ensimmäisellä sesongilla 2016-2017 se jäi vain kuuden (6) pisteen päähän pudotuspelipaikasta, mutta seuraavina kausina käppi on ollut isompi: 16, 15 ja 19. Samalla viime kauden hankinnoista ainakaan Galvas, Martins Dzierkals ja Fredric Weigel eivät pystyneet olemaan sitä, mitä ulkomaalaisilta hankinnoilta sopisi odottaa.

Jukureista on puhuttu, että on periksiantamaton ja sitkeä. Niin varmasti onkin, mutta ei sillä pitkälle pötkitä. Hyökkäyksessä ja ylivoimalla pitäisi saada jotain aikaiseksi.

5. väite – Vastaavasti Sami Rajaniemi on jopa koko Liigan parhaimpia veskareita. Pelistä toiseen päällään seisova vahti hämmensi Imatralla syksyllä pelatussa harjoitusottelussa torjumalla Jokerit liki nurin: KHL-jätti voitti vain 2-1. Pesäpallotausta näkyy pelaajan räpylän heilumisessa.

Teemu Pulkkinen on Jukurien yksi uusista kasvoista. KUVA: Miska Miettinen

Mielenkiintoisimmat hankinnat

Vitali Abramov – Lainalle saapuva reilu parikymppinen venäläinen on Suomessa mysteeri, mutta tilastoja tuijottamalla pisteiden takomisen potentiaali käy selville. QMJHL:ssä hän takoi kausina 2015-18 poikkeuksetta sadan pinnan tuntumaan, eikä viime kausi AHL:ssäkään mennyt huonosti: Belleville Senatorsin paidassa hän mäiski 51 pelissä tehot 18+23=41 (+18). Maalihanat aukesivat myös taalaliigan puolella Ottawa Senatorsissa.

Teemu Pulkkinen – Ei se tunnetumpi tykki, mutta kelpoviimeistelijä silti. Pulkkinen puhui haastattelussamme keväällä sekä omasta että Jukurien asemasta rohkeaan sävyyn. Uskoa tuntuu riittävän Jenkistä palanneelta soturilta. Löydät linkin juttuun alhaalta.

Ennen USA:han lähtöä Pulkkinen läiski Bluesin A-junioreissa ikäluokan SM-liigassa kaudella 2014-15 kaikkiaan 47 runkosarjan pelissä hämmentävät tehot 35+39=74 (+25). Yhdeksässä pudotuspelissä kertyivät pisteet 6+5=11 (+5). Tuona keväänä ei irronnut mestaruutta, toisin kuin vuotta aiemmin.

– Pienempänä olen ollut tehokkaampi, mutta ei se mihinkään ole hävinnyt. Kyllä ne tehot sieltä löytyy, vakuutti Pulkkinen, joka iski NCAA:ssa 130 pelissä tehot 22+31=53 (-23).

Anssi Löfman – SaiPassa apukapteenina toimineen lähes 600 liigaottelun konkarin arvoa ei punnita pisteissä, vaan kokonaisuudessa. 33-vuotias hyökkääjä osaa taatusti johtaa joukkoja niin kentällä kuin kopissa. Lappeenrantalaisikonista lienee iso apu Jukureille monessakin eri askareessa.

Simon Stransky – Todellisen kiekkoperheen 22-vuotias hyökkääjä voi hänkin olla kova tekijä viimeistelyssä – tai sitten täysi floppi. Tsekin pääsarjassa hän on takonut noin parikymmenen pinnan hujakoille per sesonki. Sateentekijäksi Stranskysta tuskin on, mutta sinänsä kokemattomaan Jukurit-leiriin hän voi tuoda kasan erilaisia näkemyksiä. Onhan hänellä kokemusta myös Tsekin maajoukkueesta.

Perttu Kiesilä – Jukurien junioripolun läpikäynyt mäntyharjulainen tietää eteläsavolaisena, mitä Jukurit tarkoittaa Mikkelissä pelaajille, organisaatiolle ja yleisölle. Sentteri ole esimerkiksi Henri Nikkasen kaltainen tekijä, mutta Jukurien nuorten kipparina toiminut pelaaja osaa johtaa. Kiesilä pelannee ensimmäiset liigapelit sarvipäiden nelossentterinä.

Näin runkosarjassa käy

Jukurit on ollut tasapaksu aiemmin, vaikka se on tehnyt ihan hyviä hankintoja ulkomailta. Etenkin syksyisin bensa on riittänyt, mutta puuttuvan, vaarallisen ja vastustajille epäselvän pelitavan takia marssi on hyytynyt. Onko pelaamisessa nyt jotain selvää kaavaa, vai tyytykö Jukurit taas räiskimään, blokkaamaan, uhrautumaan ja syömään kiekkoja? Jos tyytyy, voi se riittää joihinkin yllätyksiin. Jos ei, ei laulu muutu.

Koronavirusfarssi piinaa Jukureita, eikä joukkue pääse treenaamaan yhdessä alkavan kauden alla liikaa. Tämä ei toki yksin vaikuta kaikkeen, mutta ei savolaisia korkealle voi rankata.

Runkosarjan 15. sija.

Valmennus

Päävalmentaja: Marko Kauppinen
Valmentaja: Teemu Suokas
Valmentaja: Jari Kauppila
Maalivahtivalmentaja: Mika Tarvainen
Psyykkiset valmentajat: Eeva Kettunen, Will Critchley

Kokoonpano

[table id=”28″]

Lue aiheeseen liittyen myös

Suomalaisen kiekon suurlupauksella alkaa viimeinen sopimuskausi Liigassa – mitä NHL-varaukselle tapahtuu ensi kesänä? “Kattoo nyt, mihin maailma menee”

Maanantaimieli: Piskuinen liigalauma jysäytti mielenkiintoisella tavalla – Suomeen palaava mysteerihyökkääjä voi olla kauden kovimpia vahvistuksia

Antti Suomelan ja muut Nuorten SM-liigassa hirmupistein lyönyt lupaus lähti Suomesta – palaa nyt kotimaahan ja piskuiseen liigalaumaan: ”Kyllä ne tehot löytyy”

“Pa*ka systeemi” – Liigan sarjajärjestelmä puhuttaa! Mitä SaiPa- ja Jukuri-ihmiset ajattelevat tästä, entä mitä he tuumaavat yleisömääristä?

Mistä lie tämäkin kertoo? Suurlupaus tuli Nuorten SM-liigasta Liigaan ja sai päähänsä heti kultakypärän: ”Ei ole vartioitu olo”

Aiheet Jukurit Kausiennakot Liiga