Kommentti: Liigan suuryllättäjä ansaitsee ylistyssanoja, vaikka luotsi haukkui omansa jäänrakoon – ”Luokaton suoritus”

MIKKELI. Tämä on ylistysteksti Jukureille.

Tiistain Jukurit-JYP-peliä seuratessa oli vaikeaa uskoa, että kaukalossa viilettivät mainitut joukkueet niillä voimasuhteilla, mitä peli tarjosi.

Jukurit ei arastele eikä polvistele. Jukurit on ymmärtänyt, ettei sen tule polvistella ketään. Jos nyt joku puhuu mikkeliläisistä ”Mestis-joukkueena”, höpisee se täysin turhanpäiväisiä.

Ei Jukurit tietysti pelaa kaikkein kauneinta kiekkoa, mutta mitäpä sitä pelaamaan, jos pistepussi karttuu näin. Joukkueessa ei ole tällä hetkellä yhtään epäonnistujaa.

Onnistujia vastaavasti on. Jakub Galvas, Martins Dzierkals, Axel Rindell, Aleksandr Jakovenko ja Charles Sarault ovat kaikki sellaisia pelaajia, jotka ovat onnistuneita hakuja. Kun vielä Fredric Weigel parantaa otteitaan, on mikkeliläislauman toimisto onnistunut hommassaan erinomaisen hyvin. Näistä mainituista yksikään ei ole alittanut rimaa.

On ihan turhaa sanoa, että joukkueen viimeistely on heikkoa, kun kultakypärää kantaa puolustaja, eli tässä tapauksessa Galvas. Päinvastoin. Viimeistely on rautaa ja leveää, kun siihen pystyvät puolustajatkin.

Tässä piilee Savon sarvipäiden suurin vahvuus. Jukurit on onnistunut iskemään maaleja ja voittamaan pelejä suurimman vahvuutensa ja pelitapansa, eli puolustuksen kautta. Muutakin on ollut havaittavissa.

– Joukkueen sisällä osasimme olettaa, että voimme pelata hyvää lätkää ja erilaista, kuin mihin täällä on totuttu ennen – enemmän kiekollista peliä. En pidä yllätyksenä, että pelit ovat menneet hyvin, Rindell lisäsi tiistaina.

Kankea ja hidas JYP oli alati vaikeuksissa ja sormi suussa Jukurien kanssa. Sen peli näytti mielikuvituksettomalta ja kerta toisen perään umpikujaan tyssäävältä mikkeliläisten pelatessa yksinkertaista ja tylyä kiekkoa.

Antaa pelata. Sitä paitsi kauneushan on tunnetusti katsojan silmissä.

Isku vasten kasvoja

Tämä teksti oli kirjoitettu edellisen lauseen loppuun asti tiistaina ennen Jukurit-JYP-pelin loppua. Jutun kirjoittaja ei ilmeisesti ymmärrä jääkiekosta yhtään mitään, sillä päävalmentaja Pekka Kangasalustan latomat kommentit ottelun lehdistötilaisuudessa olivat kuin märän rätin isku vasten kasvojani.

– Luokaton suoritus, todella heikko kaikilta osin. Tuollaista peliä on turhaa lähteä sen enempää kommentoimaan, luotsi sadatteli heti pelin jälkeen, ja jatkoi:

– Tällaisissa tiistaipeleissä mitataan rutiinitaso. Meillä se ei näköjään riitä vielä. Me ei näköjään arvosteta pisteitä lokakuussa riittävästi. Tämä oli meille neljäs jatkoaikatappio, jokainen matematiikkaa osaava tietää, paljon se on sarjataulukossa.

Jukurien rutiinitaso on kuitenkin riittänyt nyt siihen, että joukkue on taipunut kymmenessä pelissä suoraan tappioon vain kahdesti. Tässäkin asiassa on kaksi puolta. Joukkue on venyttänyt pistepussiinsa tavallaan neljä lisäpinnaa ylityötappioilla. Aiempina kausina moista venymistä olisi ollut vaikeaa nähdä.

Mitähän Mikkelissä tapahtuu, kun joka puolella kenttää laajasti onnistuva Jukurit saa rutiinitasostaan kiinni? Ei joukkue ainakaan romahda rajusti alemmaksi sieltä, missä se nyt keikkuu.

Painotetaan nyt vielä, että toistaiseksi rutiini on riittänyt kahdeksassa pelissä kymmenestä pisteille – ja suorat tappiot ovat tulleet tietysti kovakuntoisille Pelicansille ja Tapparalle.

Etelä-Savossa puhaltaa vahva myötäinen.