Koskettava tarina! Kiekkofanit ympäri Suomea auttoivat toteuttamaan 9-vuotiaan Kristianin unelman: "On uskomatonta, mitä he ovat saaneet aikaan"

Urheilu on ollut Tiina Sandellin 9-vuotiaan pojan Kristianin elämän suola aivan taaperoiästä lähtien. Penkkiurheiluna ykköslajina on ollut aina jääkiekko. Itse hän harrastaa salibandya, vaikka helppoa se ei ole. – Nyt Kristian on siinä iässä, että hän on itse ymmärtänyt sen, ettei pysty samaan kuin muut. Silti hän pelaa sinnikkäästi salibandya. Hän on se, joka vaihtoaitiosta kannustaa joukkuekavereita. Kentällä hän antaa kaikkensa ja taistelee, vaikka hänellä on motorinen sairaus, pojan äiti kommentoi SuomiKiekko-sivustolle. Kristian sairastaa dyspraksiaa. Kyseessä on koordinaatiohäiriö, joka vaikuttaa koko kehon motoriikkaan. Käytännössä häiriö vaikeuttaa tahdonalaisten liikkeiden suorittamista. Tiina on tottunut taistelemaan poikansa puolesta. Häntä ei otettu edes silloin todesta, kun hän huomasi, ettei pojalla ole kaikki hyvin, ja oikeanlaisen hoidon saaminenkaan ei ollut yksinkertaista. Ongelmia on tuonut myös kiusaaminen. Kristianin pitkäaikaisena unelmana on ollut saada kaikkien Liiga-seurojen pelipaidat esille huoneeseensa. Äiti luonnollisesti halusi toteuttaa poikansa haaveen, vaikkei tiennyt miten. – Ensin ajattelin, ettei me siihen pystytä. Ei meillä ole siihen ensinnäkään varaa, Tiina kommentoi. Jouluna Kristianin sairaudesta puhuttaessa poika osallistui itse myös keskusteluun. Hän sanoi toivovansa, ettei olisi niin kömpelö. Hän toivoisi olevansa esimerkki ja idoli muille samaan tapaan kuin kaikki jääkiekkoilijat ovat nyt hänelle.

Tuumasta toimeen

Tiina-äiti päätti jatkaa taistelua poikansa puolesta ja yrittää toteuttaa tämän unelman. Helppoa se ei kuitenkaan ollut. – Jäin asiaa miettimään, että miten ihmeessä pystyisin unelman toteuttamaan. Kuulun itse Jääkiekon olohuone Facebook-ryhmään ja ajattelin, että uskaltaisinko laittaa sinne viestiä. Pidetäänkö minua ihan tyhmänä? Yksi aamuyö olin vielä hereillä, kun en saanut unta ja päätin, että kyllä uskallan laittaa viestiä. Viestissään Tiina kertoi poikansa tarinan, ja kysyi, olisiko kenelläkään ylimääräisiä pelipaitoja lahjoitettavaksi. Hän pelkäsi saavansa lyttäyksen ja että viesti tuomittaisiin kerjäämisenä. Aamulla Tiinaa odotti melkoinen vastaanotto. Positiivisia viestejä oli tullut tulvana. Entä sitten negatiivisia? – Ei ainuttakaan. Minulle tuli kymmeniä ellei jopa sata yksityisviestiä, joista puolet oli tsemppiviestejä. Ihmiset kertoivat myös omaa tarinaansa, jolloin pääsin antamaan omaa tsemppausta heille. Tuli paljon hyväntahtoisia viestejä, että ei ole mitään annettavaa, mutta olemme ajatuksissa, Tiina kertoo.

Sanoinkuvaamaton kiitollisuus

Tiina Sandellia ja hänen poikaansa Kristiania odottaa melkoinen postivyöry täynnä jääkiekkotavaraa laidasta laitaan. Äiti ei ole kuitenkaan hiiskunut pojalleen asiasta vielä mitään. – Haluan nähdä hänen reaktionsa, kun ensinnäkin hän saa postia – mikä on jo itsessään iso juttu. Sitten vielä se, että mitä ne sisältää. Olen itsekin täpinöissäni, kun haluan nähdä hänen reaktionsa, Tiina sanoo. Kaikkea tapahtunutta on vaikea uskoa todeksi. – On uskomatonta, millaisen yhteishengen tämä kirjoitus sai aikaan. Siinä unohtui kokonaan se, että kuka on minkäkin joukkueen kannattaja, vaan jokainen oli jutussa mukana. Ihmisten anteliaisuuden tuomaa onnea on vaikea pukea sanoiksi. Koko perhe on kuitenkin kiitollinen kaikille Kristianin unelman toteuttamisessa auttaneille ja mukana eläneille ihmisille. – Olen uskomattoman onnellinen siitä, että näin ihania ja hyväsydämisiä ihmisiä löytyy. Niitä on nykypäivänä tosi harvassa. Kun ajattelee, että tuosta jääkiekkoporukasta löytyy henki ja voima, että kun he lukevat tarinan pojasta, jolle jääkiekko on ykkösjuttu, niin esiin tulee tällainen hyväntahtoisuus. Siitä kannattaa kaikkien pitää kiinni, Tiina sanoo kiitollisena. Kristianin unelman toteuttamisesta äiti ei ota itselleen ollenkaan kunniaa. Kaikki on hänen mukaansa Jääkiekon olohuoneen ihmisten ansiota. – On uskomatonta, mitä he ovat saaneet aikaan. Enhän minä tehnyt mitään, vaan he ovat tehneet tämän kaiken. En pysty edes sanomaan, kuinka onnellinen ja kiitollinen olen. Saati sitten poika, kun hän saa tietää, mitä kaikkea ihmiset ovat nimenomaan hänen vuokseen tehneet.