A-maajoukkueessa debytoineen Sami Nikun luistelutaito häikäisi - heikkous takkusi aiemmin ja katkaisi NHL-uran: “Totta kai se myös kehittyi”

HELSINKI. JYPiin täksi kaudeksi Pohjois-Amerikasta palannut Sami Niku teki leijonadebyytin vasta nyt, 26 vuoden iässä. Suomi hävisi Tshekille maalein 2-3 Euro Hockey Tourin Sveitsin-turnauksen ottelussa Helsingissä.

Voi olla, että aika rapakon takana siirsi Haapavedeltä ponnistaneen Nikun maajoukkuedebyyttiä. Hän pelasi Pohjois-Amerikassa kausina 2017-22 Winnipeg Jetsin ja Montreal Canadiensin organisaatioissa. Tuolta ei ole asiaa EHT-kiertueelle tai vastaaville kesken runkosarjakauden.

Miksi se NHL-ura jäi nyt ainakin toistaiseksi kesken?

– Kyllä se on se puolustuspelaaminen, siellä pitäisi olla kovempi. Totta kai viiden vuoden aikana se myös kehittyi. Mutta se on se isoin juttu.

Nyt Niku on palannut Suomeen, ”kotiin”. Hän on pelannut JYPissä 30 runkosarjan peliä hyvin tehoin 5+19=24 (+1) ja onpa pelaaja kantanut myös apukapteenin natsoja. Neljättä kauttaan liigajäillä pelaavan Nikun kausi alkoi tahmeahkosti ja esimerkiksi seitsemään ensimmäiseen peliin tuli vain yksi maali.

– Joukkueena luotettiin omaan tekemiseen. Kun joukkuepelaaminen paranee, nousevat yksilötkin esiin. Sitä kautta on itsekin ruvennut tekemään tulosta paremmin.

Varsinkin nykyisellä Nikulla olisi ottajia taatusti ollut muuallakin kuin Jyväskylässä.

– Kyllä se oli se ”koti”, mikä sai valitsemaan JYPin. Kahden pienen lapsen on hyvä olla Jyväskylässä, se oli se isoin tekijä.

Yksi, mikä Nikussa on kiinnostaa, on pelaajan luistelutaito. Se oli torstaina aivan maagisen näköistä.

– Nuorempana joukkueessa on ollut luisteluvalmentaja, jonka kanssa on tehty luistelutreenejä. En muuten ole erikoisesti panostanut. En tiedä, voiko sanoa, että se on tullut luonnostaan, mutta aina se on ollut.

JYP on Liigassa kymmenentenä, eli viimeisellä pudotuspelipaikalla. 31 peliä ovat tuoneet 40 pinnaa.

– Ihan hyvin menee, mutta ainahan se olisi kivempi voittaa pelejä, Niku sanoi yleisistä tuntemuksistaan.

– Alkukausi oli vaikea, eikä voittoja meinannut tulla joukkueelle. Nyt niitä on ruvennut tulemaan – ja onhan voittaminen kivempaa.

Nikun mukaan Suomi pelasi torstaina ihan hyvän pelin varsinkin viidellä viittä vastaan. Toinen erä oli pelin erikoisuus, kun siinä torjunnat menivät Tshekin Simon Hrubecille 14-1. Leijonien maalilla kylmettyi Emil Larmi.

Leijonien tämän kauden päätähtäin on ensi kevään MM-turnaus kotona. Kisat pelataan Tampereella ja Latvian Riiassa.

– En ole laittanut itselleni hirveitä tavoitteita maajoukkueessa, keskityn pelaamiseen ja katson, mitä on tullakseen. Totta kai, jos kisoihin pääsen, niin sinne lähdetään.

Niku on pelannut aiemminkin Jukka Jalosen alaisuudessa, mutta maajoukkueen sijaan nuorissa.

– Metodit eivät ole ihan hirveästi muuttuneet. Aikalailla samoilla metodeilla mennään. Enkä älyttömiä eroja näe miesten ja nuorten (maajoukkue)peleissä. Tietysti äijät ovat vähän vanhempia ja kokeneempia. Tässä on varmaan se suurin ero.

MM-kisoja pidemmälle katsoessa, mitä Niku toivoisi elämältä?

– Yleensä olen hetkessä eläjä, joten keskityn siihen, missä tällä hetkellä mennään, mutta ainahan mielessä on palata Amerikkaan, jos mahdollisuus on. Jos sinne pääsee, niin tottakai sinne lähdetään.

– Mutta ei se ensimmäisenä ole mielessä. Keskitytään täällä pelaamiseen ja katsotaan sitten, mitä on tulossa.