Murtautuuko Liigassa viime syksynä hirvittävää tuhoa tehnyt leijonamitalisti NHL:ään tosissaan? Hyökkääjä listasi vaadittavat asiat

HÄMEENLINNA. Arttu Ruotsalaisella on allaan erilainen kiekkokausi. Oululaislähtöinen hyökkääjä suuntasi ensimmäistä kertaa ulkomaille ja AHL:n kautta NHL:ään, kesäkuun alussa pelaajan kaulaan pujotettiin MM-hopea. Edellinen kausi loppui pari kuukautta sitten, ja nyt uusi on jo ovella. Esimerkiksi suomalaiset seurajoukkueet kirmasivat jäille perjantaina. – Ei se (MM-turnaus) nyt ainakaan tällä hetkellä tunnu, kisojen jälkeen tuli pieni huili. Ollaan koko heinäkuu vedetty kovvaa, nyt on kevyempi viikko, Buffalo Sabres -peluri valaisee Hämeenlinnassa Leijonien NHL-pelaajien mediapäivässä. – Olen pystynyt treenaamaan hyvin koko kesän, on hyvä fiilis. Suomi rymisteli vuoden 2019 kullan jälkeen taas finaaliin häviten sen Kanadalle jatkoerässä. Upea hopea alkaa hiljalleen konkretisoitumaan. – Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Totta kai on vähän katkera maku, kun niin lähelle päästiin. Sille ei voi mitään, hieno saavutushan se oli koko joukkueelta. Moni pelaaja ja joukkue kykeni näyttämään sen, että pystytään pärjäämään kansainvälisellä tasolla. Buffalossa Ruotsalainen iski 17 pelissä viisi maalia ja kuusi pinnaa. AHL:n puolella Rochester Americansissa pelurin saldo oli 13 pelissä 5+8=13 (-2), alkukaudesta oululainen nakutti Ilveksen 19 pelissä hämmentävät tehot 16+11=27 (+10). MM-kisoissa Ruotsalainen huipensi huipputehokkaan kauden pisteisiin 4+1=5 (+3). Ensi kaudella pelimäärä taalaliigassa toivottavasti kasvaa. Ruotsalainen tietää, mitä häneltä vaaditaan. – Totta kai tavoite on ottaa vakituinen paikka ylhäältä, ja koko kaudeksi. Siihen tarvitsee hyvän startin ja onnistumisia, tietynlaisen itseluottamuksenkin. Tavoite on siis pystyä olemaan siellä koko kausi, Ruotsalainen painottaa. – Se on ollut päämäärä näissä kesän hommissa. Huomasi viime kaudella, ettei se niin kaukana ole. NHL on täysin eri maailma kuin vaikkapa Liiga. Mainituilla tasoilla pelaaja joutuu miettimään muutakin kuin jääkiekkoa. – Pohjoisamerikkalainen pieni kaukalo tietysti tekee jotain. – Kaikki ulkopuolinen: On paljon mediaa ja treenataan vähän eri tavalla. Se oli aika paljon uutta. Alkuun oli vähän varovaista ja katselin menoa. Mutta kyllä siihen kaikkeen tottuu, kun saa kokemusta. Ruotsalainen oli Buffalon viime kauden valopilkku – eikä näitä ole ollut havaittavissa joukkueen arjessa paljoakaan lähivuosina. Lauma ylsi edellisen kerran jatkoon runkosarjasta sesongilla 2010-11. – Minulla on aika vähän kokemusta Buffalosta, enkä pysty sillä tavalla vertaamaan muihin joukkueisiin. Tykkäsin olla, mutta aika paljon meni keskittyminen omaan tekemiseen – jäi positiivinen kuva. Siellä on ollut vaikeampaa aika pitkään, joten mikäs sen hienompaa olisi kuin lähteä rakentamaan sitä parempaan suuntaan ja playoff-joukkueeksi. Jääkiekko on toki joukkuelaji, mutta meneekö oma kehittyminen käsi kädessä joukkueen kehittymisen kanssa? – Totta kai! Juuri näin. Ja jos pystyy pelaamaan viisikkona samojen jätkien kanssa ja kehittämään sitä, niin se näkyy myös tuloksessa. Itse olen ajatellut niin, että jos tekee kaikki asiat mahdollisimman hyvin ja kirittää toisia, niin sekin vie joukkuettakin eteenpäin. Yksi Buffalon iso muutos oli Hämeenlinnaan kutsumatta jääneen Rasmus Ristolaisen lähtö Philadelphia Flyersiin. – Laitoin hänelle tsempit Phillyyn, mutta muuten ei kummoista yhteyttä pidetty.