Viime aikoina rutkasti vahvistunut Sport on näyttänyt JYP-, Pelicans- ja Tappara-peleissä sen, että joukkueesta voi olla tällä kaudella vihdoin ja viimein jopa puolivälieräjoukkueeksi. Kotkapaitaisen lauman suurin vahvuus on ollut se, että se osaa asettua vastustajan vaatimaan muottiin ja pelitapaan tällä hetkellä kenties poikkeuksellisen hyvin – ehkä paremmin kuin mikään muu joukkue.

Sport on voittanut kolme täysin erilaista peliä putkeen. Suurin salaisuus tähän lienee se, että jos alkukaudesta nollapelejä jatkuvasti pelanneen lauman puolustus on ollut alati vähintään siedettävällä tasolla, niin nyt se on saanut ruutia myös hyökkäämiseen. Ja kun nämä peruselementit ovat kunnossa, on jo mainittuun vastustajan tekemiseen luonnollisesti helpompaa mukautua.

Yleensä voittaminen vaatii sen kliseisen oman pelin pelaamisen lisäksi myös vastustajan pelaamiseen reagoimista – tai ainakin jossain määrin sille pitää aina jotakin tehdä.

JYPiä vastaan Sport sössi 2-0-johtonsa, mutta voitti. Pelicansia vastaan se oli 0-2-tappiolla, mutta nousi voittoon. Tapparaa vastaan Sport rallatteli kolmen maalin karkumatkalle ja voittoon.

Päävalmentaja Risto Dufva on näyttänyt sen, että hänen reagointikyky ja pelisilmä ovat valtakuntamme mittapuulla huipulla.

– Oli uusi kaveri jäällä ja kohta toinen uusi – ainahan se on kysymysmerkki, miten se vaikuttaa joukkueeseen, Dufva sanoi JYP-pelin jälkeen Liigan sivuilla julkaistussa lehdistötilaisuudessa.

Ei vaikuttanut ainakaan negatiivisesti.

– Pelicansin 2-0-johto ei vastannut pelitapahtumia, mutta pelattiin usko puserossa. Jos peli on vastustajalle 0-2, on keino, ettei tehdä mitään tai on toinen keino, että tehdään jotain. Tehtiin jotain. Se toi meille kaksi maalia.

Sportiin on tullut uusina niminä äskettäin Keräset Michael ja Janne sekä Mika Partanen. Jo näiden nimien saapuminen Vaasaan kertoo Dufvastakin jotain – olkoonkin, että työpaikat ovat kiekkomaailmassa kortilla vallitsevan tilanteen takia.

Dufva osasi muokata Sportia Pelicansia vastaan vaadittuun muottiin.

– Pelicans tuntui jatkuvasti vaaralliselta ensimmäisen erän jälkeen. Vastustajan hyökkäyspeli söi meidän hyökkäyspeliä pois osittain, jouduttiin ottamaan huomioon se. Puolustus olisi pitänyt puristaa tiiviimmäksi ja olla huolellisempi, ja olisimme päässeet paremmalla energialla hyökkäämään. Mutta paikathan oli aika ”iivenissä”.

Tappara-pelikin aaltoili, muttei Sportin kannalta liikaa.

– Maalit vaikuttivat pelin kulkuun. Toisessa erässä jopa turhaan alistuttiin, johtuen vastustajan hyvästä pelistä tai omasta voimattomuudesta. Ei ollut tarkoitus mennä niin puolustuskannalle. Toisaalta vastustaja ei pystynyt puolustusta aukaisemaan, teimme puolustustyöt koko viisikon voimalla ahkerasti, leveällä rintamalla.

Maalivahti Rasmus Reijola hämmensi alkukaudesta torjuttuaan peräti kolme nollaa putkeen HPK:ta, Tapparaa ja SaiPaa vastaan. Nyt voittomarssin aikana Michael ja Janne Keränen ovat tuoneet hyökkämiseen ruutia, eikä alkukaudesta tulosvastuuta kantanut, hyvin toiminut ketju Jesse PaukkuJonne VirtanenSebastian Stålberg olekaan yhtäkkiä enää ainoa tuloksen teosta vastuussa oleva trio.

Toki Reijolan nollien ja Sportin nykyisen liidon välissä lauma tarpoi seitsemän pelin tappioputkessa – ja katkoi sen. Luonnetta luulisi riittävän.

– Tappioputkia on huomattavasti helpompi rakennella kuin voittoputkia. Kun tappioputkia katkaistaan, niin ei se ihan helppo homma ole.

Sekin on ymmärrettävä, ettei vastustajan peliin reagoiminen siis todellakaan ole ainoa seikka, joka pitää huomioida.

– Vastustajan lisäksi paikalla on vähän muitakin demoneja, Dufva latasi eräässä lehdistötilaisuudessa.

Velho on elementissään niin penkin takana kuin lehdistötilaisuuksissa, ja samalla vaasalaisdemonien pelisilmä senkuin paranee kaukalossa. Dufva on nero, se näkyy kauas.

Seikkoja, jotka voivat johtaa ties minkälaisiin paukkuihin.

LUE MYÖS:
Sport liitää ihmeellisessä voittoputkessa uusien hankintojen ansiosta – Risto Dufvalta käsittämätön kommentti Tappara-voiton jälkeen