MM-kisadraama ja koronavirusarki kasvattivat ihmisenä – suomalaisen kiekon suurlupaus miettii nyt olympiaedustusta ja syksyn kirjoituksia: ”Raju setti tulossa”

© Kuva: Suomen Jääkiekkoliitto

VIERUMÄKI. 18-vuotissynttärit, autokortti, vanhojen tanssit, kesken jäänyt kiekkokausi ja koronavirusarki. Siinä vastikään täysi-ikäisyyden saavuttaneen suomalaisen kiekkolupaus Nelli Laitisen pari viime kuukautta.

– Kevät oli varmaankin aika sekavaa, odottamatonta. Kaikki jäi kesken, Kiekko-Espoon paitaan viime kaudeksi Bluesista siirtynyt puolustajalupaus hymähtää Vierumäellä juhannusviikolle jatkuvalla Naisleijonien leirillä.

Espoolaisjoukkue oli raivannut tiensä Naisten Liigan finaaliin KalPaa vastaan, kunnes kausi loppui kuin seinään.

– Mutta totta kai siinä arjessa oppi sellaista omatoimisuutta – yksin piti tehdä koulujuttuja ja treenejä. Se oli sellasta yksin toimimista.

– Totta kai siinä arjessa oppi sellaista omatoimisuutta – yksin piti tehdä koulujuttuja ja treenejä.

Vapun alla 18 vuotta täyttänyt Laitinen jatkaa lukiouraansa wanhojen pyörähtelyiden jälkeen syksyllä kirjoitusten muodossa.

– Raju setti tulossa. Syksyllä on kirjoituksissa enkku, kemia ja psykologia. Ensi keväälle jää matikka ja äikkä. Oon miettinyt lukion jälkeen yliopistoon lähtemistä, mutta en pidemmälle, vielä kaudella 2017-18 C-junioreiden Mestistä HAKI U16:ssa luutinut pelaaja veistelee.

Arvokisamitaleita alaikäisenä

Jos on ollut menneen vuoden alku Laitiselle melkoista hullunmyllyä, niin samaa oli havaittavissa viime vuonnakin. Tammikuussa 2019 Suomen alle 18-vuotiaat tytöt ottivat MM-pronssia Japanissa.

Paria kuukautta myöhemmin Naisleijonat venyi MM-hopealle täysin järjettömässä MM-finaalissa Espoossa. Laitinen nousi siis uskomattomasti alaikäisenä kaksinkertaiseksi MM-mitalistiksi. Tuona keväänä 2019 Laitinen voitti kaiken päälle vieläpä Kiekko-Espoossa suomenmestaruuden.

– Siis jotenkin jälkeenpäin ajateltuna huikee juttu, harva tollee saavuttaa kolmea isoa saavutusta… Ja harvoin tollaista kokee, opin myöhemmin sen, mitä saavutin. Ei siinä hetkessä tuntunut, että ne olisi olleet isoja juttuja, pakkilupaus järkeilee ylpeän oloisena – ja täysin ansaitusti.

Kotiyleisön edessä Espoon MM-kisoissa Laitinen ihastutti, ja tuli isolle kansalle tutuksi esimerkiksi Ylen televisioitua kekkerit. Pelaaja keräsi kisoissa yhden syöttöpinnan, mutta kuinka ollakaan – se tuli Kanadaa vastaan välierässä ja totta kai sensaatiomaiseen 3-2-voiton ratkaisumaaliin. Laitinen on suomalaisen kiekon suurlupaus – eittämättä.

– Tietysti on vaikeaa sanoa itseään suurlupaukseksi, tai en itseäni pidä sellaisena. Mutta totta kai se on kiva, että jotkut ajattelevat sillein. En mä tiedä, mä vaan keskityn omaan tekemiseen, ja yritän sellaiset sulkea pois – etten ajattele niitä asioita.

– On vaikeaa sanoa itseään suurlupaukseksi, tai en itseäni pidä sellaisena.

Seuraavana päivänä välierästä, MM-finaali Yhdysvaltoja vastaan oli käsittämätön sirkus. Koitos meni jatkoerään, jossa Suomi toimitti jo kiekon verkkoon. Sinivalkoisten pelivarusteet lensivät taivaan tuuliin, ja Suomi oli hetken maailmanmestari. Osuma kuitenkin lopulta katsottiin videoilta, ja usean minuutin tarkastelun jälkeen häkki hylättiin. Tunnelma oli epäuskoinen niin kentällä kuin katsomossa paikan päällä ja televisioiden ääressä.

– Kamat heitettiin ilmaan… Mutta hopea oli… Kyllähän se huikea saavutus oli siltikin, Laitinen muotoilee naama peruslukemilla.

– Totta kai kivempaa olisi olla maailmanmestari. Uskon, että aikaa on vielä. Varmasti tullaan joku vuosi ottamaan se kirkkain kotiin, Laitinen lupaa.

Yhdysvaltoja vastaan MM-finaalissa suomalaiset joutuivat keräämään siis muutakin kuin tavarat jäältä – eli itsensä.

– Aika paljon se kasvatti henkisesti, oli se keräämisen paikka – sai tosiaan kerätä muutakin kuin tavaroita.

– Oli paljon ajateltavaa.

– Oli paljon ajateltavaa.

Finaali venyi lopulta voittolaukauskisaan asti, jossa Yhdysvallat veti pidemmän korren. Maa juhli kultaansa hurraa-huutojen ja riemunkarkeloiden jäädessä vähiin. Suomelle ei kultaa tullut, mutta näkyvyyttä sitäkin enemmän. Se on naiskiekolla tärkeää.

– Joo totta kai se näkyvyys on hyvästä, Laitinen sanoo kysyttäessä, että mitä tunteita huomio herätti, vaikka se absurdin finaalitappion myötä tulikin.

– Porukkaa kiinnosti kaikki tekeminen, se oli aika huikeeta. Mutta toivoisin, että se jatkuisi, vaikka ei olisikaan arvokisoja.

Ennen aikuisikää voitetut MM-mitalit eivät saa määrätietoisen oloista Laitista yliampuvan ylpeäksi.

– Jotenkin, kun ei ole kirkkainta saanut MM-tasolla, niin ajattelee, että kirkkaampaa kohti. En silleen ole tyytyväinen.

Miten muuten se tuomio, eli Suomen maalin hylkääminen jatkoerässä – menikö vihkoon?

– No, en oikee osaa vastata tuohon. Mulla ei oo mitään sanottava.

Suurlupaus

Kiekollisesta, ja jalalla pikkumustaa nostavasta, pelillisesti ja ihmisenä fiksusta Laitisesta ei suotta puhuta, että hän on yksi suomalaisen naiskiekkoilun suurimmista lupauksista. Aikaa on silti muullekin, sillä jääkiekon ja lukion lisäksi elämään kuuluvat esimerkiksi kotipaikkakunta ja kaverit.

– Kesällä hengaan kaverien kanssa. Lohjalla tulee vietettyä aikaa aika paljon, kun ei kauden aikana näe kavereita – kesällä koitan viettää aikaa niiden kanssa. Käyn pelaa golfia.

– Golf on ihan kivaa ajan kuluttamista. Sillon, kun ei onnistu, niin ei ole kiva laji, Laitinen virnistää.

Jääkiekossa lienee sama virsi?

– Joo siis, kyllä tappioita pystyy käsittelemään, mutta aina ei ole helppoa. Häviämisestä en tykkää yhtään.

Kun suomalaisen kiekon suurlupaus on syntynyt vuonna 2002, on hänellä taatusti joitain esikuvia nyt samassa joukkueessa, Naisleijonissa.

Jenni Hiirikosken ja Riikka Sallisen pelejä oon kattonut pienempänä. Oli aika hienoa päästä leirille seuraamaan läheltä.

– Golf on ihan kivaa ajan kuluttamista. Sillon, kun ei onnistu, niin ei ole kiva laji.

Kiekko-Espoossa toisen kautensa aloittava Laitinen katsoo kohti tulevaan olympiakisat mielessään.

– Siellä olisi kiva pelata ja menestyä, ja ottaa naismaajoukkueessa isompaa roolia koko ajan. Ne ovat lähivuosien tavoitteita.

Sitä isompaa roolia tulee varmasti, kun kuuntelee 18-vuotiaan ja kahdesti peräkkäin Naisten Liigan ykköstähdistöön valitun fiksua persoonaa, sekä seuraa LoKV-kasvatin tekemistä kaukalossa.

– Pakkina kyllä pystyy tekemään tulosta. Toivottavasti pystyisin olemaan esimerkiksi maajoukkueessa ratkaisupelaaja tulevaisuudessa, viime kauden runkosarjan toiseksi tehokkain puolustaja arvioi itseään.

Espoon MM-kisojen Kanada-välierän syöttöpinnan lisäksi nuoren naisen lyhyen uran yksi iso CV on tasoitusmaali Ruotsia vastaan tammikuussa alle 18-vuotiaiden 2019 MM-kisoissa Japanissa.

– Oltiin 1-2-tappiolla, ja tein 2-2-maalin ilman maalivahtia. Aikaa oli varmaan joku minuutti. Mentiin jatkoajalle ja voitettiin, Laitinen muistuttaa.

Mitä seuraavaksi?

Japanin muisto pitää paikkansa. Nähdyillä näytöillä Laitisen nimi kiinnostaa muuallakin kuin Suomessa taatusti. Voisiko pelaaja kuvitella uraansa esimerkiksi eräänlaisessa ”naisten NHL:ssä” Ruotsissa?

– No siis, pitää kattoa, että missä päin naisten lätkä kehittyy, ja mihin kasvaisi sellainen pääsarja, minne kaikki haluavat, naisten pääsarjassa pakin tontilta upeasti keskimäärin yli pisteen per peli takonut Laitinen sanoo ja mainitsee lauseen lopuksi Yhdysvallat yhtenä mielessä olleena vaihtoehtona.

USA ja Kanada ovat ainakin vielä isossa kuvassa naiskiekon johtavia maita, vaikka Suomi vaahteranlehtipaidat sysäsikin MM-pronssipeliin reilu vuosi sitten. Naisten Liigassa Kiekko-Espoo oli jyrännyt viime keväänä juuri finaaliin, kunnes kausi lyötiin pakettiin. Voisi kuvitella, että tästäkin jäi nälkää Laitiselle.

– Joo siis kai siinä olisi edes yhden voinut pelata ilman katsojia, ja olisi saatu siten mestari selville. Se olisi musta ollut ihan ookoo, kun oltiin jo finaaleissa asti. Mutta se nyt meni tolla tavalla, ei kai sille enää voi mitään – ensi kautta kohti.

Laitisen veli on Liigassa pelaavan Lukon pakki Vili Laitinen, 20. Isoveli oli se, joka panoksellaan naisen alun lajiin tempaisi.

– Vilin takia mut vietiin hallille kattoon treenejä ja pelejä.

– Vilin takia mut vietiin hallille kattoon treenejä ja pelejä.

Niitä pelejä ei ole Kiekko-Espoolla tai Lukolla ihan äkkiä tiedossa, mutta muuta toimintaa luvassa toki on.

– Meillä taitaa olla heinäkuun lopussa seuraava naisleiri. Omatoiminen alkaa juhannuksen jälkeen. Kun aamuisin treenaan, niin päivät ja illat ehtii nauttimaan kesästä, Laitinen lopettaa ja suuntaa Naisleijonien Vierumäen leirin ensimmäisille jäille.