Suomalainen suurlupaus vertailee itseään NHL-supertähteen – ”Samanlaisia piirteitä kuin minussa”

© Kuva: Joonas Hepola

OULU. Oli sitten kyse hehkutetusta superlupauksesta tai jo kokeneemmasta veijarista, on liigadebyytti aina, noh, liigadebyytti. Ikimuistoinen päivä omalla uralla.

– Kieltämättä pelin alla oli pientä jännitystä päällä. Mietti, että mitäköhän tästä tulee? Koko päivän ajan odotteli ja odotteli, että milloin se peli alkaa. Ensimmäisen vaihdon jälkeen jännitys sitten lakkasi. Huomasi, että täällähän pärjää ihan hyvin, Rasmus Kupari kävi läpi liigadebyyttiään SuomiKiekko-sivustolle.

17-vuotias Kupari astettiin Kärppien kolmosketjuun Nicklas Lasun ja Jyri Junnilan vierelle.

Syksyn aikana Kuparin nimi on ehtinyt olla paljon esillä kiekkoympyröissä. Nuoren hyökkääjän osakkeet ovat olleet nousussa muun muassa vahvojen maajoukkuenäyttöjen jälkeen.

Arvostetussa Ivan Hlinka -turnauksessa Kupari takoi neljään otteluun 7 (2+5) tehopistettä. Hlinka-turnaus on yksi alle 18-vuotiaiden maajoukkuekauden päätapahtumista.

Arvostettu TSN:n toimittaja Bob McKenzie sijoitti Kuparin varsin korkealle kauden ensimmäisessä draft-listauksessaan.

Kupari (12.) oli ainut suomalaisnimi, joka mahtui 20:n parhaan joukkoon.

– Totta kai on hienoa kuulla tuollaisesta, mutta kyllä tässä pitää yrittää keskittyä jokapäiväiseen tekemiseen. Haluan kehittyä paremmaksi ja paremmaksi ja jätän nuo jutut taka-alalle. Tuollaiset arviot, ylistykset sun muut ovat sellaisia asioita, jotka tulevat sen mukaan, miten itse pelaa. Ei niitä sen enempää tarvitse sitten mietiskellä, Kupari sanoo.

Pieni hymy meinaa kuitenkin vierähtää suupielille.

Maukkaita vertauskuvia

Tosiasia on, että Kupari on ensi kesänä varattavan ikäryhmän kirkkaimpia suomalaislupauksia.

Eikä syyttä.

Otteita seuratessa näkee nopeasti, miksi hänen nimensä on monien huulilla.

Kupari ei jää kokonsa takia (181 senttiä) mitenkään jalkoihin, päinvastoin. Vastustajien puolustajilla on vaikeuksia pysyä Kuparin vauhdissa mukana.

– Terävä luistelu on hänen iso vahvuutensa. Sen avulla hän pystyy murtautumaan puolustusten läpi ja luomaan sitä kautta myös tekopaikkoja, TSN:n toimittaja Craig Button kuvaili suomalaishyökkääjää McKenzien listauksen yhteydessä.

Kärppien päävalmentaja Mikko Manner nosti esille Jesse Puljujärven ja Sebastian Ahon, kun puhe kääntyi vertailukohtin.

– Kuparissa on heidän sekoitusta, Manner maalaili (lue lisää).

Miltä tuollaiset vertauskuvat kuulostavat?

– Kunnia kuulla. Molemmat ovat päässeet jo nuorena Pohjois-Amerikkaan ja molemmat ovat pystyneet tekemään tulosta siellä välittömästi. He ovat kovia pelimiehiä, ja mukavaltahan tuo kuulostaa, Kupari kiittelee.

Kärppä-luotsi Manner hykertelee innoissaan, kun hänen kanssaan puhuu muun muassa Kuparin liikkeestä, taitokapasiteetista ja peliälystä. Torstaina verkkokalvoille tallentui vasta ensipuraisu siitä, millaisesta pelaajasta nyt oikein puhutaan.

Kuparin omat nuoruusajan idolit ja esikuvat ovat pitkälti 2010-luvun puolelta.

Patrick Kanea olen seurannut pitkään. Hänellä on älyttömästi taitoa ja hän liikkuu hyvin. (Nathan) MacKinnon on toinen. Hänessä on vähän sellaisia samanlaisia piirteitä kuin minussa, Kupari heittää itsevarmana.

MacKinnoniin kohdistuva vertailu on varsin osuva. Molemmat ovat sähäköitä oikealta puolelta ampuvia hyökkääjiä ja molemmat voivat pelata niin keskellä kuin laidassa.

– Suomalaisista ihan junnuna katsoin Teemu Selännettä, tietysti.

No totta kai.

Missä jatkossa?

Kuparin kohdalla Kärppä-debyyttiä odoteltiin koko alkusyksyn ajan. Manner topuutteli puheita kauden alla.

Nyt toteutunut aikataulu oli jopa odotettua nopeampi.

– Tässä nähtiin se, että lajissa sattuu ja tapahtuu. Tässä on ollut kaikennäköisiä loukkaantumisia ja pelikieltoja sun muita. Ne avasivat hänelle sauman. A-junioreiden valmentajien kanssa kun on puhuttu, ja sieltä on tullut viestiä, että hän on ansainnut tämän mahdollisuuden, Manner taustoitti.

Jos puhutaan ansaitsemisesta, niin mitä Kuparin pitää tehdä, jotta hän saa lisää näyttösaumoja Liigassa?

– Tässä pitää tasapainotella ja käydä läpi sitä, mikä on parasta hänen urakehityksensä kannalta. Pitää miettiä, missä hän pystyy pelaamaan omilla vahvuuksillaan koko ajan. Pitää kuitenkin muistaa, että esimerkiksi Liigassa johtavalta pelaajalta odotetaan johtavan pelaajan käyttäytymistä, ja sitä ei opi kuin johtavan pelaajan roolissa. A-junioreissa sitä on tarjolla, ja siellä katseet kääntyvät häneen tiukan paikan tullen. Siellä hänen pitää näyttää esimerkkiä muille.

– Tuo on päällimmäisenä mielessä hänen kehityksensä kannalta. Toki tilanteet voivat muuttua nopeasti. Silloin, kun kutsu käy liigajoukkueeseen, emme epäröi laittaa häntä kentälle. Emme ole yhtään huonompi joukkue hänen takiaan, Manner miettii.

Kupari onkin tällä hetkellä vedenjakajalla.

Mutta miten itse suhtaudut tilanteeseen?

– Olisihan se hienoa päästä pelaamaan Liigassa niin paljon kuin vain mahdollista, mutta toisaalta jos ajattelee pidemmällä tähtäimellä ja urakehityksen kannalta, on tärkeää saada isoja minuutteja ja paljon vastuuta. Näen sen niin, että molemmissa on hyvä saada pelejä alle. Molemmat sarjat kehittävät.

– Nyt Liigassa näki sen, ettei sitä jää aivan jalkoihin ja että pystyy tuomaan myös tuolle tasolle omia vahvuuksiaan, Kupari käy läpi varsin kypsästi.

Pelipaikkakeskustelun yhteydessä Manner ostaa esille myös pohjalla olevan kasvatusmallin.

– Meidän pitää opettaa nuorille pelaajille oikeanlaisia arvoja. Kiiruhtamalla ei tapahdu mitään hyvää. Täällä on aina arvostettu hyviä joukkuepelaajia. Kyllä niiden tähtienkin pitää pelata aina joukkueelle. Maalipaikoissa pitää olla hieman egoisti, mutta joukkueen ympärillä pitää olla joukkuepelaaja. Sitä arvostetaan ja siitä halutaan palkita niin A-junioreissa kuin B-junioreissa. Ei haluta sitä, että ”mitä minä saan ja kuinka nopeasti saan kaiken” -kulttuuri nousee pinnalle.

– Uskomme siihen, että hyvistä ihmisistä ja hyvistä joukkuepelaajista kasvaa pitkässä juoksussa kestäviä huippuammattilaisia, eikä sellaisia yhden kauden ihmeitä, Manner puhuu Kärppien tausta-ajatuksesta.

Kuparin kohdalla yksi seikka voi luoda helposti peluutuspaineita. Hän kun on potentiaalinen nimi myös nuorten MM-kisoihin.

A-junioreissa pelaavia pelaajia ei nähdä nykyään kovin monesti Nuorten Leijonien riveissä. Näin liiganäytöt ovat varsin olennaisessa osassa.

– Ei siitä tule minkäänlaisia paineita. Hän on kuitenkin lähtökohtaisesti 18-vuotiaiden pelaaja. Kaikki mitä kaksikymppisten puolelta tulee, on pelkkää plussaa, Manner kuittaa aiheen.

Kuparin persoonasta jää hyvä vaikutelma ensitapaamisen perusteella. Kypsyys tulee ilmi myös kauden tavoitteista ja maajoukkueaiheesta keskusteltaessa.

– Ei tässä ole mitään ”must”-ajattelutapaa, että olisi pakko päästä jonnekin. Tietysti jos pystyy kehittymään ja pelit menevät hyvin, niin sitten tuollaisia voi miettiä enemmän. Se on sitten sen ajan murhe, pääsenkö sinne (U20 MM-kisoihin) vai en. Tietysti, olisihan se kiva, jos kutsu tulisi. Mutta en mieti sitä liikaa.

Ilari Savonen, Oulu
Twitter: @ilarisavonen