Henri Jokiharju (kuvassa numero 16) on nimi, joka on tullut viimeistään tämän kesän aikana suomalaisille kiekkofanaatikoille tutuksi. Kevään 2016 alle 18-vuotiaiden maailmanmestari varattiin NHL:ään Chicagoon juhannuksen tienoilla 1. kierroksella numerolla 29.

Alle 20-vuotiaiden maajoukkueen matkassa olleen Jokiharjun kesä ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Suomalaislupaus nimittäin loukkasi polvensa viikolla maaottelussa.

Rapakon takana Portland Winterhawksissa WHL:ää viime kaudella pelannut Jokiharju pelannee myös ensi talvena samaisessa joukkueessa. Koovee-kasvatti lukeutuu niihin suomalaistähtiin, jotka eivät esimerkiksi kotimaan sarjoissa ole miesten pelejä pelanneet.

– Minulla on ollut mielessäni jo kauan, että haluan tulla pelaamaan tänne ja olla lähellä NHL:ää. Ensimmäinen viikko Portlandissa meni koti-ikävän kourissa, mutta sen jälkeen oli helpompaa, Jokiharju sanoo NHL.comin haastattelussa.

Puolustaja ei kadu päätöstään. Toisen kauden WHL:ssä aloittavan pelaajan muutto meren toiselle puolelle oli hyvästä.

– Tiesin, että minun oli otettava se askel jossain vaiheessa ja lähdettävä pois kotoa. Oli hyvä, että tein sen juuri tuolloin.

Lähtö Pohjois-Amerikkaan oli tarkkaan harkittu siirto. Jokiharju tietää, miten kotimaan kiekko ja amerikkalainen pelitapa eroavat toisistaan.

– Opin nopeampaa peliä, ja meillä oli hyvä joukkue Portlandissa. WHL ja CHL ovat lähempänä NHL:ää kuin SM-liiga, joten siksi päätin tulla tänne.

– Opin täällä paljon pohjoisamerikkalaisesta pelityylistä ja nopeasta suunnanmuutospelistä. Blackhawks pelaa samantyylistä peliä, joten se on hyvä asia, Jokiharju valaisee.

Suomalainen saa kehuja Chicago Blackhawksin kykyjenetsijäosaston pomolta Mark Kelleyltä. Hän sanoo, että Jokiharjun luistelu on sellaista, jolla pystyy pelaamaan isoja minuutteja.

– Jokiharju on todella hyvä luistelija ja hän näkee jään hyvin. Hän on erittäin hyvä kiekollisena ja rakentaa tilanteita hyvin. Mutta hyvilläkin puolustajilla kehittyminen vie aikaa, sillä pelissä on kaksi osa-aluetta. Jokiharju on hyökkäävä puolustaja, mutta oman pään pelikin pitää hallita, toteaa Kelley.