SuomiKiekko.comin eilen Suomessa skuuppaama kolmen KHL-pelaajan doping-käry on poikinut reilun vuorokauden aikana joitakin jatkojuttuja. Hyvä niin. Hyvään journalismiin kuuluu myös se, että eri mediat pyrkivät jalostamaan uutisia omista näkökulmistaan.

Esimerkiksi Iltalehden Pekka Jalonen pohti perusteellisesti etenkin Danis Zaripovin käryn merkitystä koko venäläiselle jääkiekolle.

(Lue Iltalehden juttu tästä.)

Sen sijaan hieman hämmentävämpi oli Kiekkoareenan artikkeli, jossa kysyttiin Ak Bars Kazanin suomalaiselta maalivahtivalmentajalta Ari Moisaselta näkemystä Ak Bars Kazanin pelaajan käryyn, joka tosin oli tullut seurojen ja KHL:n tietoon jo ennen pelaajan siirtymistä kyseiseen seuraan.

(Lue Kiekkoareenan juttu tästä.)

Odottikohan joku Moisasen vastaavan, että ”juu, tämähän on täällä ihan maan tapa”.

No, niin Moisanen ei vastannut.

Näin hän vastasi:

– En ole jokapäiväisesti tuolla meidän lääkärinkämpässämme, mutta en mä ole kyllä täällä näiden neljän ja puolen vuoden aikana nähnyt tai kuullut mitään dopingiin viittaavaa.

Aamen.

Mitä muuta hän olisi voinut vastata? Mies on hyvin palkatussa työssä KHL:n mahtiseuroihin kuuluvassa Ak Barsissa, jonka yksi kärkipelaajista on juuri asetettu kahden vuoden kilpailukieltoon doping-rikkomuksen vuoksi.

Tiedän Moisasen Raumalta yli 30 vuoden takaa, ja jokusen kerran olen miestä jututtanutkin. Voin vain kuvitella, miten hankalassa paikassa suorapuheisena ja jopa räväkkänä kommentoijana tunnettu Moisanen on ollut Kiekkoareenan kysellessä doping-asioista. Siinä on todella saanut olla kieli keskellä suuta.

Tai sitten on myös toinen vaihtoehto. Hän on yksinkertaisesti täysin tietämätön maan tavasta.

Kaikki KHL:ssä pelanneiden suomalaisten kanssa koskaan jutelleet ovat kuulleet tarinoita pukukopin pöydällä lojuvista ja pelaajille tyrkytettävistä erivärisistä ”vitamiinipillereistä”.

Mutta jos ja kun venäläiset onnistuivat vuosikaudet pitämään doping-järjestelmänsä koko muun maailman tietämättömissä, kai ne vitamiinit pystytään pitämään yhden suomalaisvalmentajankin näkymättömissä.

On se mahdollista, mutta… No, on se mahdollista.

* * *

Itse yritin eilen saada KHL:n tuntevilta pelaajilta kommentteja doping-kohuun liittyen.

Tulokset jäivät melko laihoiksi aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Ymmärrettävistä syistä kommentteja tippui vain nimettömänä.

Yksi entinen KHL-pelaaja vahvisti tarinan vitamiinipillereistä, ja sanoi aina katsoneensa, mitä pilleripurkeissa ja -paketeissa luki ja varmistaneensa, että ne ovat sallittuja lisäaineita.

Pelaaja myös vahvisti Moisasenkin kommentin, että KHL:ssä testataan pelaajia ahkerasti. Eilisiä käryjä pelaaja luonnehti yllätykseksi ja lieväksi järkytykseksikin todeten kuitenkin, että käryt olivat myös hyvä asia: ne todistavat, että testaus toimii.

Kokonaan toinen juttu on, onko käryjä aina haluttu tuoda julki. Nyt testissä, jossa Zaripov, Andrei Konev ja Derek Smith kärysivät, olivat KHL:n lisäksi osallisina kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF ja kansainvälinen antidopingtoimisto WADA. Tämän vuoksi ei ollut teoriassakaan mahdollista piilotella positiivisia tuloksia.

Magnitogorskin GM Gennadi Velitshkin toki yritti vielä selitellä mustaa valkoiseksi väittämällä, että Zaripov olisi kärynsä jälkeen saanut IIHF:ltä peliluvan rikkeen ”pienuuden” takia, mutta että IIHF olisi nyt muuttanut kantaansa ja langettanut kilpailukiellon.

Saa uskoa, ken haluaa.

(Lue Velitshkinin kommentit tästä.)

Sen sijaan on helppo uskoa erään suomalaisen entisen KHL-pelaajan kommentti venäläisestä juhlimiskulttuurista. Suomalaisen mukaan veli-venäläiset ovat melko kovia poikia juhlimaan – myös kauden aikana

– Ensin kannattaisi varmaan laittaa elämäntavat huippu-urheilun vaatimusten mukaisiksi. Jos olisi ensin urheilija, niistä aineista saattaisi olla jotakin hyötyäkin, pelaaja tokaisi sarkastisesti.

Zaripoviinkin urallaan tutustunut ex-pelaaja antoi ymmärtää, ettei konkarihyökkääjä ole ensimmäinen, joka alkaa illanvietoissa syljeskellä lasiin.

Zaripovin näytteestä oli löytynyt muun muassa nesteenpoistolääkettä, pseudoefedriini-piristettä sekä kiellettyjen aineiden peittelyyn tarkoitettuja aineita.

Paljonkohan näistä aineista on ollut hyötyä, jos vapaa-aikana vodka on virrannut perivenäläiseen tapaan?

* * *

Tänään SuomiKiekko.com kertoi kahteen venäläislähteeseen viitaten kolmen viime kaudella Pietarin SKA:ta edustaneen tähtipelaajan eli Ilja Kovaltshukin, Jevgeni Dadonovin ja Vadim Shipatshevin ”doping-ongelmista”. Nämä uutistoimisto InKazanin ja Business Online -lehden tiedot KHL kiisti jyrkästi.

(Lue Suomikiekon alkuperäinen juttu tästä.)

On hyvä pohtia, onko kazanilaisen uutistoimiston tarkoitus vain kääntää äkkiä suurennuslasi pois alueen ”omasta” seurasta liigan toisen suurseuran suuntaan. Väite on kuitenkin niin kova, että sen julkaisemisen kynnyksen on täytynyt olla Kazanissakin kova.

Ja KHL:n oli yksinkertaisesti pakko kiistää tämä väite. Tämän kokoluokan tähtien käryä KHL:n ja Venäjän urheilun maine ei olisi enää kestänyt. Olkoonkin, että Dadonov ja Shipatshev siirtyvät ensi kaudeksi NHL:ään.

Koko doping-ongelman kompleksisuudesta ja kaoottisuudesta kertoo, että Euroopassa ja IIHF:n alaisissa sarjoissa kärynneet pelaajat voivat jatkaa uraansa NHL:ssä, mikäli rike ei ole erikseen rikkonut NHL:n omia doping-sääntöjä. IIHF:n presidentti Rene Fasel on vahvistanut asian.

(Lue Faselin kommentit tästä.)

Joka tapauksessa kenenkään ei kannata olla yllättynyt, jos ja kun näitä uutisia ja huhuja tihkuu Venäjältä lisää.

Kyllä ne vitamiinipillerit vielä joskus Ari ”Mose” Moisasenkin silmien eteen päätyvät.