Maaliskuun lopussa 2013 Oulun Kärpät esitteli uuden valmennusjohtonsa, jossa päävalmentajaksi hyppäsi Lauri Marjamäki.

Tälä päivämäärällä alkamassa on Marjamäelle kolmas kausi Kärppien luotsina. Takana on kaksi kautta ja kaksi mestaruutta.

Lyhyen ajanjakson sisällä Kärpät on onnistunut tekemään nykypäivänä harvinaisen tempun, eli voittamaan mestaruuden kahdesti putkeen. Koko 2000-luvun aikana siihen on pystytty neljä kertaa. Kolmesti Kärppien toimesta, kerran TPS:n toimesta, joka toki voitti vuosituhanteen vaihteessa mestaruuden kolmesti peräkkäin.

Molemmat Marjamäen aikana tulleet mestaruudet ovat sisältäneet melkoisen loppuhuipennuksen. Yhtenäiset tekijät ovat olleet finaalivastustaja ja finaaliotteluiden määrä. Tappara ja seitsemän peliä. Ja vielä seitsemänsien pelien ratkaisut, jotka ovat molemmat tulleet jatkoerien puolella.

Ja jos vielä yhtenäisiä tekijöitä kaivaa, niin molempien ratkaisumaalien tekijät ovat olleet niin sanotusti omia poikia. Juhamatti Aaltonen keväällä 2014 ja Sebastian Aho keväällä 2015.

Jälkimmäinen mestaruus varmistui Kärpille hyvin moninaisten vaiheiden jälkeen.

– Kyllä viime kaudella oli kaikenlaista kääntämistä ja vääntämistä. Ja se, että pelaat hallitsevana mestarina illasta toiseen, jolloin kaikki odottavat paljon. Jos et voita, niin se on pettymys. Mutta kyllä se kertoi paljon joukkueen kovasta henkisestä kantista, että vaikka mukana oli koko ajan pientä myllerrystä ihan pudotuspeleissäkin, niin silti tuollainen päätös. Mutta kyllä tuossa (Lasse) Kukkoset, (Mika) Pyörälät, (Esa) Pirnekset ja kumppanit pitivät aika kovassa jöössä tuota porukkaa. Helppo siinä on operoida, kun on noin vahvoja pelaajia ympärillä, Marjamäki käy läpi mennyttä kevättä ja kautta SuomiKiekko-sivustolle jatkaen:

– Toisen kerran peräkkäinen voitettiin runkosarja ja toisen kerran vielä mestaruus. Helppoa se ei ollut toki, mutta nyt on sekin kokemus plakkarissa. Siitä on varmasti hyvä ammentaa kun on taas uusi tarina ja uudet kujeet edessä tulevalle kaudelle.

Jos ensimmäinen kausi Kärpissä, milloin Marjamäki oli mukana Leijonien apuvalmentajana olympialaisissa, MM-kisoissa ja EHT-otteluista sun muissa, oli pitkä, niin sitä tosissaan oli myös viime kausi.

Mukaan kun tärähti sarja nimeltä CHL eli Champions Hockey League, missä Kärpät eteni suomalaisjoukkueista pisimmälle, välieriin asti. CHL-pelejä tuli eteen ja tulee jatkossa myös runkosarjan aikana, mikä lisää kuormaa entisestään.

Tshekissä keväällä pelattujen MM-kisojen jälkeen edessä oli Marjamäellä kaivattu huilihetki.

– MM-kisoista kun tuli, niin sitä oltiin vielä kolme viikkoa oman joukkueen mukana. Kyllä siinä huili tuli tarpeeseen, vaikka ei sitä ihan lomavaihdetta saanut kunnolla päälle parin ensimmäisen viikon aikana. Mutta kyllä se siitä sitten, kun osasi ottaa asiat oikein. Sai hyvin levättyä ja sai viettää aikaa perheen kanssa, mikä on tärkeintä. Sai vain olla, möllöttää ja nauttia kaikesta. Kyllä se varmaan itse kullekin tekee aina hyvää.

Liikaa tulevaisuudessa

Ennen paluuta Ouluun ja ennen pienelle lomalle lähtöä Marjamäki oli Leijonien mukana Tshekissä, missä MM-kisat päättyivät Suomen joukkueen osalta puolivälieriin.

Se oli loppupeleissä pettymys, sillä Leijonilla jalkeilla oli varsin iskukykyinen joukkue.

– Kyllä meillä hyvä porukka oli. Ensimmäisestä pelistä (tappio USA:lle 1-5) kasvettiin aika paljon. Pelattiin jämäkkää peliä ja olihan siellä muun muassa neljä nollapeliä alkusarjassa sun muuta. Saatiin Venäjä-pelistä vielä vähän tunnetta ja meininkiä mukaan, mutta kyllä se tietenkin harmitti, että Tshekkiä vastaan ei pystytty pelaamaan parasta peliämme ja sitten tiputtiin puolivälierissä. Mutta semmoista se on ja pienestä se on kiinni. Ilmeisesti se oli silloin tähtiin kirjoitettu, että se oli (Jaromir) Jagrin ilta se ilta. Kun pelataan turnausmuotoa, missä ei ole mitään pudotuspelisarjoja, niin silloin pitää pystyä parhaimpaansa kun sen paikka tulee. Siihen ei pystytty, Marjamäki myöntää.

– Muuten ihan positiiviset fiilikset jäivät siitä reissusta kuitenkin, Marjamäki summaa.

Jagr oli kevään kisojen yksi isoista tarinoista, mutta lopulta se suurin kaikista oli Kanadan musertava ylivoima.

6-1-voitto finaalissa Venäjästä ja melkoista näytöstä muun muassa puolivälierissä Valko-Venäjää vastaan (9-0). Menestyksen takaa löytyi Marjamäen mukaan varsin ”tuttuja” asioita.

– Kanadan peliä kun on tässä katsonut, niin kyllä sieltä aika paljon meihinkin nähden samoja asioita paistaa läpi. Kanadahan pelasi yhteistyöjääkiekkoa, mikä näkyi muun muassa siinä, että mitä tapahtui kun he menettivät kiekon. Sitten kun heillä on vielä tuollaisia ominaisuuksia pelaajissa, niin siinähän se pelinopeus kasvaa entisestään. Mutta yhteistyöstähän se pelinopeus tulee, eli kuinka hyvin viisikko pelaa yhdessä ja kuinka hyvin asioihin reagoidaan yhdessä. Hyvin viisaasti pelasivat isossa kaukalossa. Ralph Krueger teki aikanaan ison työn ennen olympialaisia, kun hän kiersi täällä kaikki Euro Hockey Tourit ja kävi kaikki reenit sun muut katsomassa. Juuri sen takia, että näkivät miten siellä isossa kaukalossa pitää pelata. Eikä se sattumaa ole, että voittivat olympiakultaa ja nyt MM-kultaa.

– Hienoa nähdä, että Kanadakin pelaa hyvää joukkuepeliä ja kyllä Suomessa pitää miettiä niitä seuraavia steppejä, että miten me voidaan horjuttaa isompia. Aina ollaan oltu hyvä yhteistyöjoukkue ja on ollut hyvät maalivahdit, mutta nyt niitä rupeaa olemaan muillakin niitä samoja asioita. Kyllä silloin vaakakuppi kallistuu pelaajatuotantoon, missä meidän pitää saada yksilöitä vielä vahvemmiksi. Pitää pystyä kehittämään heitä, että pysytään tässä kilpailussa mukana, Marjamäki käy läpi ajatuksia.

Yksi asia pelaajatuotannon nykytilanteesta nousee erityisesti Marjamäellä esille.

– Se tässä vähän huolestuttaa, että koko ajan on kiire johonkin. Meillä on tästä ihan hyviä esimerkkejä, että kun malttaa panostaa ja uskoo siihen pitkäjänteiseen työhön ja tekee päivittäin hyvin asioita, niin silloin pitkässäkin juoksussa voi kehitystä tapahtua. Tuntuu vähän, että joka puolella on sitä ajattelutapaa, että ”missä olen kahden vuoden päästä”. Mitä enemmän sitä miettii tulevaisuutta, niin sitä enemmän se on pois arjesta. Sellaista haihattelua pois ja lisää arjesta nauttimista. Sitä tässä kaivataan.

Yksi ujosti teemaan sopiva tapaus on lupaava puolustaja Vili Saarijärvi. Häneen Marjamäki ei omien sanojensa mukaan suoranaisesti viittaa, vaikka hänen kohdallaan nopeita liikkeitä on tapahtunut kesän aikana. Saarijärven piti palata yhden Pohjois-Amerikassa vietetyn vuoden jälkeen Kärppiin, missä hänelle oli tarjolla merkittävä tontti Marjamäen mukaan oululaisjoukkueen palapelistä.

– Tiedettiin, että hän pelaa tuon viime kauden Pohjois-Amerikassa junioriliigassa ja sen jälkeen tehtiin tilaa hänelle. Nyt oli iso rooli tarjolla, mutta se ei nyt mennytkään sillä tavalla sitten. Hän halusikin jatkaa juniorisarjojen puolella ja en tiedä. Eivät nämä varmaan Vilistä ole kiinni nämä hommat. Totta kai harmittaa tämä, sillä oltaisiin varmasti haluttu hänet tänne. Pitkiä sopimuksia tehdään, missä sitoudutaan, mutta kaikki ei mene aina niin kuin elokuvissa. Joskus näitä tulee eteen ja ei siinä mitään, ei niitä kannata jäädä murehtimaan.

– Lähtökohta on kuitenkin se, että pitää haluta pelata Oulun Kärpissä. Se on se ykkösjuttu. Ei täällä väkisin haluta ketään pitää ja kyllähän meillä on niitä tulijoita jotka oikeasti haluavat pelata tämän logon eteen.

Eteenpäin

Kesän aikana Kärpissä on tapahtunut liikehdintää molempiin suuntiin. Viime kaudella isoina avainpelaajina toimineet Joonas Kemppainen ja Joonas Donskoi tekivät NHL-sopimukset ja esimerkiksi maalivahti Tomi Karhunen suuntasi Tapparaan.

Tulijapuolella on kuitenkin riittänyt paljon mielenkiintoisia nimiä. Mukaan on tarttunut Liigan parhaimpiin pelintekijöihin kuuluva Mika Niemi, Bluesissa potentiaalistaan lupauksia näyttänyt Miro Aaltonen sekä AHL:ssä viime kaudet pelanneet maalivahti Sami Aittokallio ja puolustaja Jani Hakanpää.

Kaikista hankinnoista paistaa esille yksi iso teema: pelaajia, jotka ovat valmiita ottamaan merkittäviä askeleita eteenpäin.

– Moni näistä on näyttänyt jo oman tasonsa, mutta ihan se lopullinen murtautuminen tuonne maajoukkuetasolle on vielä ottamatta. Sellaisia pelaajia me halutaan tänne. Sellaisia tavoitteellisia jätkiä, joilla on halua pelata vielä tuolla Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi nyt harjoituksissa on mukana hyviä esimerkkejä, Donskoi ja (Ville) Pokka, jotka ovat omalla työllään menneet sinne.

– Varmasti tuokin auttaa siinä, että pelaajat haluavat tulla meille. Imua on ollut ja ollaan saatu sellaisia pelaajia mitä me myös halutaan. Muutosta on ollut ihan sopivasti ja aina sitä sellaista pientä muutosta kaipaakin. Se tuo kaikille, niin joukkueelle kuin valmennukselle uutta virtaa. Tietyllä tavalla on myös hyvä, että oikeastaan nämä kaikki uudet pelaajat ovat itselleni tuttuja pelaajia. Melkein kaikkia on tullut valmennettua ja tietää sitä kautta millaisia jätkiä tulee ja millaisia he ovat niin pelaamisen kuin harjoittelun sun muun puolesta. Siinä mielessä kiva nähdä heitä Kärppien paidassa, Marjamäki puhuu kesän hankinnoista.

Jos eteenpäin menevien pelaajien teema on iso, niin myös yksi merkittävä asia paistaa läpi Kärppien tämän vuoden joukkueesta. Nimittäin ulkomaalaispelaajien määrä.

2000-luvulla ja varsinkin 2010-luvun alussa ulkomaalaispelaajia on ollut joka vuosi paljon Kärpissä, mutta nyt tilanne on toinen. Mukana ovat vain ruotsalaispuolustaja Adam Masuhr ja tshekkiläishyökkääjä Ivan Huml, jotka molemmat ovat pelanneet Kärpissä jo tovin ajan.

Ulkomaalaispelaajien hankinnoissa ja heidän kohdallaan Kärpät ei täysin onnistunut viime kaudella, mistä kuvaava esimerkki oli se, että kesken finaalisarjan Tapparaa vastaan hankinnoista useampi istui katsomon puolella. Kevään jälkeen Patrick Davis ja Ryan Glenn saivat lähteä ja heidän joukkoon lisätään myös Dan Spang, joka ei ole jatkamassa oululaisseuran riveissä (lue lisää).

– En tiedä oliko siinä jotain viime vuonna, mutta ei pystytty onnistumaan tiettyjen pelaajien kanssa joilla oli sopimus vielä täksikin kaudeksi. Toki se, että jos lähtökohtaisesti odotusarvot ovat isot ja rooli on pieni, niin eihän se ole kellekään hyväksi. En mä sitten taas niin katso, että onko se pelaaja ulkomaalainen vai suomalainen, vaan sitä, että pelaaja sopeutuu, ymmärtää ja saa asioista kiinni sekä pystyy tuomaan omia vahvuuksia mukaan. Siitä on kyse eikä niinkään siitä kansalaisuudesta.

– Ja kyllähän meillä vahvuus on ollut kärppäläisyys ja sitoutuminen. Ylipäätänsä se, että tuo pelipaita merkkaa jotain. Se on katoava luonnonvara. Silloin on äärimmäisen tärkeää, että organisaatio tuottaa koko ajan uusia pelaajia. Aina sitä tietenkin haetaan tiettyjä kavereita ja tiettyä osaamista ulkopuolelta, mutta kyllä meillä on ollut iso juttu se, että jätkille merkkaa pelata Oulun Kärpissä. Se on pitkässä juoksussa aika tärkeä asia.

Strategisesti Kärpät on hieman muuttanut tyyliään viime kauteen verrattuna, sillä sen joukkue on helposti sanottuna hyvin valmis jo kauteen lähdettäessä. Viime vuonna tilanne oli enemmänkin se, että vielä kauden aikana seurassa tapahtui paljon liikehdintää varsinkin sisäänpäin.

– Mun mielestä meillä on hyvä ryhmä nyt kasassa ja sillä pystyy varmasti pelaamaan hyvää jääkiekkoa. Pelitaitavia pelaajia on tullut. Määrällisesti toki esimerkiksi tällä hetkellä ei ihan hirveästi pelaajia ole. Pari pelaajaa on junnuleirillä ja on ukkoa sairastuvalla, niin on vain 12 hyökkääjää sopimuksen alla käytettävissä. Sen suhteen ei tällä hetkellä ihan hirveästi vaihtoehtoja ole. Pakkien suhteen oli hyvä se, että saatiin (Atte) Pentikäinen try-outille.

– Sinänsä hyvältä näyttää, mutta kyllä tässä leveyttä tarvitaan kun meinataan pelata tuota CHL:ää pitkään, Marjamäki pyörittelee.

Jos palaa kahden vuoden taakse tai hieman yli sen siihen hetkeen, jolloin Marjamäki saapui Kärppiin, oli silloin oululaisseuran tilanne vähintäänkin sekava. Nyt koko toiminta on jämäköitynyt huomattavasti. Kärpät on ottanut asemansa Liigan parhaimpien seurojen joukossa muutenkin kuin pelkästään budjettinsa ja rahallisen tuloksen teon kyvyn osalta.

Marjamäki on ollut iso tekijä tässä. Isoimmista ellei isoin.

Nyt vahva painotus on kuitenkin se, ettei paikoilleen voi jäädä.

– Silloin haluttiin muutosta ja näiden kahden vuoden aikana ollaan saatu paljon hyviä asioita aikaiseksi. Eikä siinäkään ole se, että voitetaanko vai hävitäänkö, vaan se arki. Organisaatiossa on draivia, innovatiivisuutta, hyviä juniorivalmentajia ja erinomaisia johtavia pelaajia, jotka vaikuttavat tähän organisaatioon. Hyvä meno on päällä, mutta koko ajan sitä miettii, että mitä voisi tehdä paremmin. Ei tässä voi pysähtyä ja jäädä haihattelemaan tai luulemaan jotain. Täällä kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin, mutta täällä on kaikki mahdollisuudet kehittyä vielä monessakin asiassa.

Ilari Savonen, Oulu
Twitter: @ilarisavonen

Aiheet Haastattelut Kärpät Liiga Marjamäki Lauri Pääuutiset