Muistatteko vielä vuoden 2011 MM-kultajuhlat? Portaissa kaatuiltiin, oli nilkkatulehdusta ja presidentinlinnakin taisi saada kultaisen suihkun. Kultamitalista lähti tuolloin ikävä metallinen kolke.

Onhan se hauskaa ja todella upea saavutus, jos Leijonat palaa kotiin kultamitalit kaulassa. Ja tunteita saa ja pitää herätä. Melkein mitä tahansa voi sitten tehdä: mölytä saa, alkoholia voi kuluttaa, ylpeyttäkin voi tuntea. Ja totta kai ranttaliksi saa laittaa, mutta ehkäpä tällä kertaa hyvän maun rajoissa.

Tosiaan klo 21.00 Suomi pelaa Minskissä MM-kisojen finaalissa Venäjää vastaan. Joskus ennen puoltayötä tiedämme varmuudella, kuka juhlii mestaruutta. Illan peliin voi latautua jo nyt sillä ajatuksella, että kunnioitetaan tulosta, vastustajaa ja peliä – on voittaja sitten kumpi vaan.

Tuon ohjeen voi pitää mielessä jo ennen peliä, sen aikana ja koitoksen jälkeenkin.

Peli kaiken yläpuolelle

Jääkiekko on urheilua, jolla ei ole mitään tekemistä nationalististen aatteiden kanssa. Se on syytä pitää mielessä. Urheilun ykkösasia on kunnioitus. Aina. Totta kai on makoisaa voittaa naapurimaa, mutta huudot, jotka pitävät sisällään rasistisen maun, voi jättää vatsan pohjalle.

Toisin sanoen yksikään kisakatsomo ei tarvitse evääkseen #ryssä-huutoja. Pelaajien on määrä osoittaa kaukalossa toisiaan kohtaan kunnioitusta. Kotikatsomoissa ihmisillä on periaatteessa samanlainen vastuu. Oli paikka miten kuuma tahansa.

Ei ole jokavuotista herkkua, että Leijonat taistelee MM-kullasta. Silloinkin keskiöön voi siis asettaa pelin. Se, joka ei kestä pelin tuomaa kuumuutta tai huumaa, keksiköön sitten muuta tekemistä. Muistettakoon myös, ettei hopeamitalisti koskaan ansaitse pilkkakirvestä osakseen.

Ja tässä vielä se Leijonien resepti voittoon. Ohje toimii paitsi kaukalossa myös kotikatsomoissa:

– Osoita tyylikkyyttä, ole ylpeä ja näytä luonnetta. Jos teet näin, voitto tulee kuin itsestään.

Entinen jenkkifutis-luotsi Paul Bryant tiesi mistä puhui.

Jaakko Käyhkö
(Twitter: @JaakkoKayhko)