Kolumni: Tähtiä riittää – Penguinsia vastaan aseet ovat tiukassa

Toimittaja ja Kiekkoministeri Ilari Savonen perkaa läpi Pittsburgh Penguinsin viimeisten päivien siirtoja ja niiden vaikutuksia kevään ja kesän pudotuspelejä ajatellen.

****

Ensin Brenden Morrow, sitten Douglas Murray ja vielä kolmantena vaatimattomasti Jarome Iginla.

Tämän kauden siirtorajan suhteen Pittsburgh Penguinsin toimitusjohtajaa Ray Sheroa on turha syyttää ainakaan nössöilystä. Nyt on pokeritermein laitettu aika tiukasti merkkejä keskelle pöytää. Kädessä on vähintään kurkopari ja pöydästä tarttui vielä mukavia kortteja riviä varten.

Käydään nopeasti läpi nämä kolme vahvistusta.

Brenden Morrow tuo joukkueeseen johtajuutta, voimaa kulmavääntöihin, tahtoa, tunnetta ja paljon lisää mahdollisuuksia eri variaatioihin. Morrow on voittanut urallaan paljon, mutta ei kertaakaan Stanley Cupia. On tullut olympiakultaa, MM-kultaa, World Cupin voitto ja niin edelleen. Erittäin tärkeä vahvistus niin henkiselle kuin fyysiselle puolelle.

Douglas Murray puolestaan on fyysinen ”pesäke”, joka on tullut tunnetuksi erittäin kovasta taklauspelistään. Tuo fyysisyyttä niin niittien kuin maalinedustan vääntöjä varten. Pudotuspeleissä taistelut tiivistyvät ja sitä kautta Murray on erittäin hyvä hankinta. Perusvarma kiekollisessa pelissä ja tärkeä lenkki alivoimalla. Ehdottoman hyvä veto.

Jarome Iginla on puolestaan voittanut urallaan kahdesti NHL:n runkosarjan maalintekijätaistelun. 11 kertaa yli 30 maalia, neljä kertaa yli 40 maalia ja kaksi kertaa yli 50 maalia. Hienoja tilastoja ja osoituksia siitä, kuinka kova maalintekijä on kyseessä. Mutta Iginla ei ole pelkästään maalintekijä. Hän on johtaja ja fyysinen hyökkääjä, joka ”uskaltaa” mennä likaisille alueille. Todella kova ase pudotuspelejäkin ajatellen. Iginla on aivan selvä Hall of fame -valinta uransa jälkeen.

Kaikissa hankinnoissa mukana on siis viittaus pudotuspeleihin. Kaikki nämä pelaajat ovat ”kovia pelaajia”. Fyysisiä, mutta samalla johtajia. Esimerkin näyttäjiä. Eivät pelin ulkopuolella kikkailevia peliä pelkääviä taitureita, vaan sota-alueiden taistelijoita.

Kun hyökkäyksessä Penguinsilla on jo valmiiksi megatähdet Sidney Crosby ja Jevgeni Malkin, sekä ratkaisijapelaajia James Nealin, Chris Kunitzin ja Pascal Dupuisin osalta. Sekä tärkeitä hyökkääjiä Brandon Sutterin, Matt Cooken ja Tyler Kennedyn puolesta. Ja listaa voi tästä vielä jatkaa.

Ja kun puolustuksessa on kiekollisia taitureita Kris Letangin ja Matt Niskasen osalta, sekä monipuolisia puolustajia Paul Martinin tapaan. Tai fyysisesti jämäkkä Brooks Orpik. Onhan siinä sitten.

Ja kaiken päälle nuo kolme kaveria. Näiden hankintojen taustalla on myös yksi iso tekijä.

****

Viimeisimpinä keväinä Penguins on tippunut pudotuspeleistä liian aikaisin monista erinäisistä syistä. Milloin on pettänyt puolustus, milloin hyökkäysvoima on ollut ohutta kärkihyökkääjien loukkaantumisten takia ja niin edespäin.

Nyt GM Shero on tehnyt monenlaisia ennakointiliikkeitä. On hankittu ykkösmaalivahdille Marc-Andre Fleurylle vierelle Tomas Vokounin kaltainen luotettava kakkonen ja on tehty monelaisia reagointeja hyökkäysosastolle erinäköisten muutosten kautta.

Ja nyt nämä.

Tärkeää nykyisessä tilanteessa on se, että pudotuspeleissä vastustajien on hankala lähteä peluuttamaan tähtihyökkääjiä vastaan, kun niitä on ripoteltu useampaan ketjuun. Crosbyn voi laittaa ykkösketjuun, samalla Malkin toimii kakkosen johtajana ja Iginla mahdollisesti vielä kolmosvitjaan. Koita siinä sitten saada heitä kiinni.

Tai sitten Iginla Crosbyn vierelle ja siitä vaarallinen yhdistelmä kasaan.

Siinä vastustajalla aseet ovat tiukassa.

Penguinsin isoin haastaja kevään ja kesän ratkaisupeleissä on joukkue itse. Mitäs jos vaikeuksia tulee vastaan? Selvittääkö joukkue ne helposti? Mitä jos joku osasto meinaa pettää? Pystyykö päävalmentaja Dan Bylsma löytämään oikeat ratkaisut?

NHL:ssä on aina tyhmää puhua tavalla, jossa jonkun joukkueen voisi julistaa lähes varmaksi voittajaksi. Tasoerot ovat pieniä ja pudotuspelit ovat aina pudotuspelejä.

Kyllä, Penguins on viimeistään näiden siirtojen jälkeen ennakkosuosikki numero yksi. Mutta silti se ei ole varma voittaja.

Tulivoimaa sillä ainakin riittää. Ja johtajuutta. Ja sopivasti fyysisyyttä. Ja taitoa. Eli yhtä kuin kaikkea.

Mielenkiintoinen joukkue on jalkeilla. Ehdottomasti. Ja mielenkiintoista on nähdä, pääsevätkö Morrow ja Iginla juhlimaan ensi kertaa Stanley Cupia tulevana kesänä.

Ainakaan kokoonpanon laadukkuuteen on turha asettaa kysymysmerkkejä ympärille. Siinä on kaikkea ja se on niin valmis voittamaan jotain isoa.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen

Pysy mukana NHL:n kulussa! Seuraa Twitterissä käyttäjiä @ilarisavonen ja @ilariisotalo sekä hastagia #änäri.