Erikoishaastattelussa kiekkosarjoja kolunnut suomalaistähti, joka loistaa Ruotsissa

Esa Pirnes on pelannut urallaan SM-liigan lisäksi NHL:ssä, KHL:ssä, Sveitsissä ja nyt menossa on toinen visiitti Ruotsissa. AIK:n kausi lähti käyntiin seitsemällä tappiolla. Oliko se joukkueessa henkistä raskasta aikaa? Totta kai, kun seitsemästä ensimmäisestä pelistä tuli tappioita. On luonnollista, että se vaikuttaa joukkueeseen. Pelasimme hyvän harjoituskauden, vaikka sielläkin oli ylä- ja alamäkiä. Sitten kolme ensimmäistä peliä hävisimme kaikki jatkoajalla. Siinä tapahtui sellainen pieni lukkiutuminen. Emme pystyneet enää palaamaan siihen peliin, mitä meillä aiemmin oli. Minkä näet suurimpana syynä alun tappioputkeen? Ehkä suurin syy on se, että AIK:ssa on käynyt iso vaihtuvuus valmentajista lähtien. Pelisysteemi, jonka pitäisi olla tukemme ja turvamme, ei täysin pelaajien selkärangassa vielä ollut. Ensimmäisen voiton jälkeen olemme saaneet hommasta taas paremmin kiinni. Mikä käänsi kurssinne vaikean alkukauden jälkeen? Kaikki lähtee joukkueesta. Onhan valmentajillakin osuutensa asiassa, mutta kyllä pelaajien pitää nostaa tasoaan. Tietynlainen suomalainen v-tutus pitää saada siihen ja keskittyminen kohdentaa täysin pelaamiseen. Olimme Linköpingiä avauserän jälkeen 0-3-tappiolla, sitten me kokeneemmat pelaajat pidimme hieman ääntä. Sen pelin vielä hävisimme, mutta sen jälkeen seuraavissa 11 erässä päästimme vain kaksi maalia omiin ja voitimme otteluita. Ei ole mitään oikoreittejä voittoihin. Pitkien tappioputkien aikana puhutaan aina valmentajanvaihdoksesta. Oliko joukkueessa puhetta siitä? Ei oikeastaan. Media sitä pyöritti enemmän, mutta missään vaiheessa pukukopissa ei oltu sitä mieltä, että homma kiikastaa valmennuksesta. Monesti Suomessakin mennään valmentajan taakse piiloon. Täällä pelaajat nousivat seisomaan ja ottivat enemmän vastuuta. Sanoimme, että emme ole tehneet hommia riittävästi. Tämä on toinen vierailusi Ruotsin maalla. Miten Ruotsin jääkiekko on muuttunut viime vierailusi jälkeen? KHL ja NHL on vienyt täältäkin kermat kakun päältä ja käynnissä on samanlainen murrosvaihe kuin Suomessakin. Täällä on tapahtunut paljon nuorten esiinmarsseja ja nuoret ovatkin päässeet hyviin rooleihin. Färjestadissa oli tuolloin kymmenkunta pelaajaa yli 30-vuotiaita ja tänä päivänä AIK:ssa on vain kolme vai neljä yli kolmekymppistä. Omaat kokemuksia NHL:stä, Venäjältä, Sveitsistä, Ruotsista ja tietysti Suomesta. Missä pelataan sellaista kiekkoa, jonka parissa itse viihdyt parhaiten? Sveitsissä mentiin vauhdilla päästä päähän ja kyseessä on huippuammattilaissarja hyvillä ulkomaalaisvahvistuksilla höystettynä. Jokaisessa sarjassa on omat mausteensa, mutta olen viihtynyt oikeastaan kaikkialla, missä olen pelannut. Oma pelaaminen on samanlaista joka puolella. Olen iloinen persoona ja tykkään nähdä maailmaa, se on kai vienyt minua eteenpäin. Viimeksi kun pelasit SM-liigaa, sait arvostelua otteistasi. Miten mietit asioita nyt näin jälkikäteen? Silloin kritiikki oli ihan ansaittua. En ollut tyytyväinen itsekään omiin otteisiini. En pystynyt pelaamaan sillä tasolla, mitä olisin itse halunnut. Minulla on omat syyni siihen, miksi pelit menivät miten menivät. Viime kausi Sveitsissä oli tärkeä, sillä sain laittaa samalla myös itseäni kuntoon. Pelasin runkosarjassa vain 29 ottelua, sain aikaa harjoitteluun ja paikkojen vahvistamiseen. Se oli minulle käänteentekevä talvi. Eli vaisut otteet johtuivat nimenomaan loukkaantumisista? Kävin viidessä leikkauksessa 14 kuukauden sisällä. En missään vaiheessa pystynyt pelaamaan täysillä. En tietenkään aivan täysin tuon taakse voi piiloutua ja olisin voinut henkilökohtaisella tasolla tehdä asioita eri tavalla, mutta ne on nyt taaksejäänyttä elämää.