Käynnissä olevasta Mestis-kaudesta odotettiin ennakkoon lähinnä hammaslääkärin odotushuonetta muistuttavaa näytöstä kaikkien odotellessa Jokerien sunnuntaikävelyä mestaruuteen ja sen jälkeistä paluuta Liigaan.

Välikauden tunnelman rikkoi kuitenkin Joensuun Kiekko-Pojat. Koska Liigan ensi syksyn “superkausi” raotti Jokerien vanavedessä ovea myös toiselle mahdolliselle nousijalle, kaivettiin Joensuussa megafoni ja shokkivihko esiin.

Nousua tavoiteltiin tosissaan. Isosti ja äänekkäästi.

Ja miksipä ei? Alkukausi susirajalla sujui kuin tanssi. Kiekko-Pojat lasketteli kohti sydäntalvea sarjakärjen tuntumassa ja heti Jokerien vanavedessä, voitti pelejä, keräsi pisteitä ja näytti siltä, että finaalipaikka – se minimivaatimus lisenssihaaveille – olisi täyttä realismia.

Sitten seuran johdossa tehtiin – joskin tilanteen huomioiden täysin ymmärrettävästi – päätös lähteä lompakko levällään siirtomarkkinoille kevään kilpavarustelua silmällä pitäen.

”Me noustaan myös”

Joensuussa haistettin tilaisuus pitkään pelkältä fantasialta kuulostaneen Liiga-unelman konkretisoitumisesta ja lyötiin niin sanotusti all in pitkän Mestis-korpivaelluksen jälkeen. Seurajohdossa nuijittiin läpi päätös, jonka mukaan nousua tavoitellaan lukuisten Mestis-tasolle nimekkäiden täsmähankintojen johdolla.

Haaviin tarttuivat liigamestari Roni Sevänen, NHL:n porttejakin kolkutellut maalivahti Kasimir Kaskisuo, HIFK:sta hankittu Santeri Hartikainen sekä ulkomaan avut Denis Kusy, Viktors Kurbaks ja Jake Smith.

Paperilla vahvistusten lista kuulostaa Mestis-tason Real Madridilta. Nyt strategiasta näyttäisi kuitenkin tulevan kallis oppiptunti siitä, etteivät kemiat synny pelkästään Elite Prospectsin tilastorivejä tuijottamalla.

Jättifiasko

Tuontimiesten saavuttua tapahtui jotain, mitä Joensuussa ei taatusti tilattu. Joukkue rämpii parhaillaan 11 ottelun tappioputkessa. Viimeksi voittoa on juhlittu Kiekko-Poikien pukukopissa 22. tammikuuta.

Kuvaavin lienee tilasto, jonka mukaan ennen Kaskisuon saapumista maalinsuulle oli joukkue kerännyt 16 voittoa ja 6 tappiota. Mukana kaksi viiden pelin voittoputkea.

Kaskisuon aikakauden tilastot ovatkin sitten kylmäävät: kolme voittoa. 21 tappiota.

Kun laiva alkoi kallistua kunnolla, Joensuussa vedettiin vielä yksi ässä hihasta. Apuvalmentajaksi palkattiin kokenut Risto Dufva – mies, jonka piti tuoda Midaksen kosketus mukanaan susirajalle. Toistaiseksi tuo kosketus on kuitenkin muistuttanut enemmän Murphyn lakia: Dufvan saavuttua joukkue on hävinnyt kaikki seitsemän peliään.

Ironista joensuulaisten kärsimysnäytelmässä on se, että Joensuussa haaveiltiin Jokerien kohtaamisesta vasta finaaleissa. Suuressa nousunäytöksessä.

Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että ”voittamaton” Jokerit tulee vastaan jo puolivälierissä.

Joensuussa tilattiin ensi syksyksi superkausi Liigan kirkkaissa valoissa. Tuloksena vaikuttaisi kuitenkin olevan pelkkä kallis oppitunti siitä, ettei edes Mestiksessä menestytä pelkästään Excelin tilastoja tuijottamalla.

LUE MYÖS: