Jukurit – kausiennakko 2021-22: Nimekkäiden kärkimiesten poissaoloja ei Mikkelissä kestetä

Liigakausi pärähtää käyntiin pian, kun avauskiekko tiputetaan jäähän Raumalla 9. syyskuuta. Ennen sitä käymme SuomiKiekon ennakkopaketissamme vuorollaan läpi jokaisen liigajoukkueen.

Ennakoimme runkosarjan suoritusta, listaamme mielenkiintoisimmat hankinnat ja esitämme viisi väitettä tulevasta kaudesta. Tällä kertaa vuorossa on Jukurit, jonka tie nousee pystyyn taas runkosarjassa hyvistä elementeistä huolimatta.

Mihin vie Jukurien tie?

Jukurit voi aiempien kausien tapaan roikkua taas mukana pudotuspelitaistelussa jonnekin vuodenvaihteen korville, mutta terävästä ja kokeneesta kärjestä huolimatta bensa saattaa loppua taas kesken pudotuspelipaikkoja ajatellen.

Energinen, fyysinen ja suoraviivainen Jukurit tuhosi KalPan parhaalla mahdollisella kokoonpanollaan tiistaina antaen ihan lupaavan kokonaisvaltaisen näytön. Joukkue pakotti KalPan rikkomaan, mutta toisaalta kova ja menevä pelitapa johti myös omiin jäähyihin.

On todettava, että Jukurien pelitavassa on havaittavissa paljon uutta. Ehkä pikkuisen vaisu KalPa jäi mikkeliläisten jalkoihin joutuen yllättävän usein kiekon kanssa vaikean ratkaisun eteen. Kärsivällinenkin on yksi Jukureita kuvannut termi, eikä mistään älyttömistä hasardeista ollut nyt tietoakaan.

Viisi väitettä

1. väite – Jukurien joukkue on sen nimekkäin kautta seurahistorian. Tämän argumentoimiseen ei pitäisi vaatia mitään sen kummempia sanoja kuin vaikkapa Jarkko Immonen, Pekka Jormakka, Jani Tuppurainen ja Petrus Palmu. Alakertaa johtaa kiekollinen timantti Axel Rindell. Alkukesän MM-hopeamitalisti voi takoa ihan hyvin 20, vaikka jopa 30 pinnaa pakin paikalta.

Pelaajistossa on nyt sopivasti kokemusta, johtajuutta ja erilaisten osa-alueiden taitajia – enemmän ja laajemmin kuin koskaan Jukurien nykyisen liigahistorian aikana. Pakka pysynee vaikeimpinakin hetkinä kasassa, ja ihan hirvittävän pitkiä tappioputkia, ja ottelu tolkulla pelillisiä sukelluksia tuskin tulee.

2. väite – Maalivahtiosasto on Jukurien eniten kysymysmerkkejä sisällään pitävä osa-alue. Oskari Salminen ja Waltteri Ignatjew ovat pelanneet Liigassa yhteensä vain reilussa 30 ottelussa. Ensiksi mainittu koppasi KooKoossa kiekkoja kaudella 2018-19 kaikkiaan 16 pelissä 90,0 prosentin tarkkuudella, viime kaudella prosentit olivat 14 runkosarjamatsissa 91,1 ja yhdessä pudotuspeliottelussa 88,9.

SaPKossa taannoin maalin tehneellä Salmisella on valtavan isot saappaat täytettävänä ykkösvahtina. Pitkäkestoiseen sukellukseen tällä tontilla ei ole varaa, ja aiempina kausina ykkösmolari Sami Rajaniemi on ollut joukkueen kärkinimiä.

3. väite – Ainakin tiistaina Mikkelissä kauden ensimmäisessä kotiyleisölle pelatussa matsissa Jukurit oli alati suoraviivainen, röyhkeä ja kamppailuvoimainen. KalPa oli avauserässä pahasti lirissä rangaistusten mennessä vieraille 4-1. Laukaukset kirjattiin Jukureille 24-9 ja maalit 2-0.

Otanta on toki vain yksi 60-minuuttinen, mutta sitäkin lupaavampi. Jonkinlainen raikas uusi tuulahdus paistoi energisestä ja kuin uudelleensyntyneestä jukurilaumasta – ja kauas.

On syytä huomioida, että tämä väite on tehty yhden livepelin perusteella.

4. väite – Ei olisi ihme, jos Rindell lähtisi pois ja isompiin ympyröihin kesken kauden – etenkin, jos näyttää siltä, että Jukurien pudotuspelipaikka karkaa jo hyvissä ajoin. Pakin nykyinen sopimus tulee tiensä päähän alkavan kauden päätteeksi.

Pelaajan sulava luisteleminen ja kiekonhallinta on ihanaa katseltavaa pelistä toiseen. MM-hopeamiehen suurimmat vahvuudet ovat näiden lisäksi hyökkäämisessä, syvä oman pään puolustaminen vaatii vielä hiomista. Aihioita kehittymiselle on mitä todennäköisemmin ison vastuun ansiosta.

5. väite – Jukurit pelasi tiistaina KalPaa vastaan kotonaan nipulla, joka on todennäköisesti ja kaiken järjen mukaan sen ykkösmiehistö. On rehellisyyden nimissä sanottava, ettei sinänsä kapean kärjen heimo kärsi loukkaantumisia tai muita terveyshuolia. KalPa-voitto oli totaalisen erilainen esitys kuin aiempi kohtaaminen savolaisia v vastaan.

Tiistaina joukkueen sentteriosaston muodosti nelikko Simon Stransky – Immonen – Otto MäkinenAnssi Löfman. Jokainen pystyy ymmärtämään sen, että tälle osastolle ei ole varaa tulla poissaoloja. Vain aika näyttää sen, hakeeko Jukurit keskikaistalle vahvistuksia.

Mainittakoon muuten se, että Mäkinen oli nakuttanut ennen tiistaita neljässä treenipelissä hämmentävät tehot 2+4=6.

Mielenkiintoisimmat hankinnat

Jo mainitut herran Immonen, Tuppurainen ja Jormakka valtaavat tämän osaston itseoikeuteusti. Ensiksi mainittu Rantasalmen Sulttaani rauhoittaa Jukurien keskikaistaa, ottaa isoja aloituksia, jakaa maagisia passeja eritoten ylivoimalla ja raataa alivoimalla. Näin monivaltainen ja kokenut sentteri olisi mihin joukkueeseen vaan iso apu.

Tuppurainen oli tiistaina KalPa-pelissä todella tehokas ja nokkela etenin ylivoimissa. Laitahyökkääjä oli viime kaudellakin heikossa JYPissä yksi vaarallisimpia pelotteita nimenomaan hyökkäyspelistä puhuttaessa yhdessä Robert Rooban kanssa. Jormakka ei välttämättä vielä ole näyttänyt harjoituskaudella kaikkea sitä, mitä hyväkätiseltä ja nokkelalta hyökkääjälktä on syytä odottaa.

Tuppurainen-Immonen-Jormakka on ketju, joka voi kannatella mikkeliläisiä yksinkin läpi mahdollisten vaikeiden aikojen. Odotuksia on, mutta on niihin kyettävä vastaamaan.

Mielenkiintoinen nimi on myös pienikokoinen Petrus Palmu, joka voi parhaimmillaan olla sateentekijä. Uusia ulkolaisia kasvoja ovat Libor Zabransky, Linus Nässen ja Niclas Lundgren.

Näin runkosarjassa käy

Kuten tässä ennakossa on hoettu, löytyy mikkeliläisleiristä paljon potentiaalisia seikkoja. Kokeneet johtajat penkillä ja kaukalossa ovat tuoneet valtavan paljon uutta uudennäköiseen jukurilaumaan. Joku rohkea saattaisi sanoa, että pudotuspelipaikan karkaaminen on riman alitus.

Joukkue iskenee maalit ja vaistonnee paikkansa tehokkaasti pelistä toiseen, mutta toisaalta runko on liian kapea. Ei vielä tällä kaudella pudotuspeleihin, mutta nyt joukkue on yhä uskottavampi haastaja mille porukalle hyvänsä.

Uskottavuudesta iso käsi menee Olli Jokiselle. Upean kansainvälisen uran pelaajana tehnyt luotsi nauttii taatusti pelaajiston luottamusta tämän ollessa uskottava jokaisen silmissä. Mutta mihin riittävät paukut ensimmäisellä päävalmentajakaudella? Riman yli? Vai onko edessä totaalinen lässähdys?

Runkosarjan 12. sija

Valmennus

Päävalmentaja: Olli Jokinen
Valmentajat: Sergei Krivokrasov, Vesa Surenkin
Maalivahtivalmentaja: Mika Tarvainen

Kokoonpano

# Maa Pelaaja PP Pelipaikka Ikä
1 Eetu Randelin MV Maalivahti 12.11.2001
35 Oskari Salminen MV Maalivahti 22.09.1999
36 Waltteri Ignatjew MV Maalivahti 03.12.1999
4 Veli-Matti Tiuraniemi P Puolustaja 17.06.1997
6 Jaakko Haarti P Puolustaja 15.01.1999
7 Joni Jurmo P Puolustaja 19.04.2002
8 Libor Zábransky P Puolustaja 26.05.2000
19 Hannes Häkkilä P Puolustaja 22.09.2002
23 Linus Nässen P Puolustaja 10.05.1998
47 Saku Forsblom P Puolustaja 23.11.1997
60 Niclas Lundgren P Puolustaja 15.10.1989
96 Tom Grönblom P Puolustaja 29.02.2000
98 Oliver Larsen P Puolustaja 25.12.1998
14 Anssi Löfman KH Keskushyökkääjä 29.06.1987
16 Teemu Henritius OH Oikea laitahyökkääjä 20.04.1993
17 Otto Mäkinen KH Keskushyökkääjä 21.03.1998
20 Patrik Puistola OH/VH Oikea/Vasen laitahyökkääjä 11.01.2001
25 Pekka Jormakka OH Oikea laitahyökkääjä 14.09.1990
26 Jarkko Immonen (A) KH Keskushyökkääjä 19.04.1982
34 Aatu Räty KH Keskushyökkääjä 14.10.2002
52 Petrus Palmu (C) OH/VH Oikea/Vasen laitahyökkääjä 16.07.1997
54 Jesper Piitulainen (A) OH Oikea laitahyökkääjä 13.08.1991
56 Samu Tuomaala OH Oikea laitahyökkääjä 08.01.2003
59 Mikael Saha KH Keskushyökkääjä 05.03.1995
62 Perttu Kiesilä KH Keskushyökkääjä 31.03.1998
72 Joachim Rohdin OH Oikea laitahyökkääjä 03.10.1991
83 Šimon Stránský VH/KH Vasen laitahyökkääjä 21.12.1997
95 Oskars Batna KH Keskushyökkääjä 07.05.1995