Suomi oli MM-kisojen loppuottelussa hallitsevampi osapuoli, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Jääkiekossa pitää tehdä myös maaleja.

Leijonille annettiin mahdollisuudet maalien tekemiseen. Suomi sai viisi ylivoimaa Kanadan saadessa vain kolme. Ylivoimamaalit menivät Kanadalle 2-0.

Suomi puolusti loistavasti, mutta maalin edestä puuttui kovuutta. Ensimmäisessä Kanadan maalissa irtokiekko pomppasi maalin kulmalle, minkä jälkeen kanadalaishyökkääjä Maxime Comtois oli terävämmin kiinni irtokiekossa eikä Miika Koivisto saanut pelattua tämän mailaa eikä kroppaa tarpeeksi voimakkaasti pois tilanteesta. Tilanteessa Adam Henriquekin pääsi maalin eteen tekemään maskia ilman minkäänlaista vastarintaa.

Toisessa erässä Kanada teki maalin edestä toisenkin osuman. Connor Brown toimitti kiekon maalille, Andrew Mangiapane päästettiin asemaan, josta hän pääsi ohjaamaan kiekkoa ja Henrique sai siirtää kiekon täysin vartioimattomana tyhjään maaliin. Tässä tilanteessa Suomella kävi onni, sillä tilanne todettiin videotarkistuksen jälkeen paitsioksi.

Onnekkaan paitsiotilanteesta sinivalkoisten kannalta teki se, että kanadalaispelaaja nosti luistimensa irti jäästä ennen kuin kiekko ylitti siniviivan. Jalka oli kuitenkin viivan oikealla puolella, eikä tämä myötävaikuttanut maalin syntymiseen millään tavalla. Osittain tämän takia NHL:ssä sääntötulkinta on nykyään se, että luistin saa olla irti jäästä, kunhan se on siniviivan oikealla puolella kiekon lipuessa sen yli.

Toinen hyväksytty Kanadan maali tuli jälleen maalin edestä. Brown sai syötettyä kiekon maalin kulmalla vartioimattomana ollelle Comtois’lle, joka syötti kiekon taakseen. Henrique liukui takatolpalle Marko Anttilan ollessa tämän väärällä puolella maalin estämisen kannalta ja Ville Pokan huitoessa puolivillaisesti mailallaan Kanadan kapteenilla oli helppo työ tasoittaa ottelu.

Isolla osalla suomalaisfaneista oli ongelma kolmella kolmea vastaan pelatun jatkoajan kanssa. En ole itsekään sen kannalla finaalipeleissä, mutta molemmat joukkueet olivat tässä asiassa samassa veneessä eli Suomea ei tällä säännöllä sorsita millään tavalla.

Jatkoaikamaali oli epäonninen, ja Kim Nousiainen pelasi onnekkaasti Kanadalle syntyneen 2vs1-tilanteen heikohkosti päästäessään lävitseen kaksi syöttöä. Puolustajan pääasiallinen tehtävä kyseisessä tilanteessa kun on se, etteivät hyökkääjät pääse syöttämään toisilleen.

Yksittäiseksi syntipukiksi on turha Nousiaista tai ketään muutakaan nimittää, varmasti valtaosa Leijonista ja melkein mistä tahansa muustakin joukkueesta olisi epäonnistunut vastaavassa tilanteessa. 2vs1-tilanteet ovat todella vaikeita kelle tahansa puolustajalle.

Suurin ongelma suomalaisille jatkoajalla oli kuitenkin tuomaripeli. Anton Lundell kaadettiin monen mielestä sääntöjen vastaisesti tämän pyrkiessä maalille ja muun muassa Jukka Jalonen ihmetteli ottelun jälkeen, miksei Hannes Björniseen kohdistetusta poikittaisesta mailasta tullut jäähyä.

Lundellin tilanteessa ei ollut selkeää kampitusta, kun taas Björnisen tilanteesta olisi voinut viheltää jäähyn. Tilanteessa tuomarin on erittäin vaikea nähdä, tönäiseekö kanadalaispelaaja Björnistä oikeasti voimakkaasti vai heittäytyykö tämä osittain itse kohti laitaa hankkiakseen jäähyn.

Yhtä kaikki, yksikään viheltämättä jättäminen ei ikinä ratkaise ottelua. Suomi ei tehnyt maalia viidestä edellisestäkään ylivoimasta, joten miksi kiekko olisi juuri tuolla ylivoimalla venyttänyt maaliverkkoa? Neljällä kolmea vastaan tilaa on enemmän, mutta kyseistä tilannetta harjoitellaan todella vähän, joten se ei ole yhtään sen helpompaa kuin viidellä neljää vastaan pelaaminen.

Jatkoajalla ei tullut Suomellekaan yhtään jäähyä. Toisin sanottuna ei ole mitään näyttöä siitä, että jatkoajallakaan olisi suosittu Kanadaa millään tavalla. Jääkiekkoon kuuluu se, että pelataan sääntöjen rajamailla. Kanada osasi tämän paremmin.

Jatkoajalla säännöt eivät varsinaisesti muutu, mutta tuomarit eivät halua ratkaista pelejä viheltämällä jäähyn tilanteesta, jossa eivät ole sataprosenttisen varmoja jäähyn oikeellisuudesta. Itse en ole nähnyt yhtäkään jatkoaikaa, jossa tätä ei olisi tapahtunut, joten siihen pitää kummankin joukkueen olla valmis. Kanada oli tähän valmiimpi.

Jos olet selkeästi parempi kuin toinen joukkue, voitat pelin vähintään yhdeksän kertaa kymmenestä. Sitä Suomi ei MM-finaalissa ollut, ja ottelu olisi voinut kääntyä ihan kummin päin vain. Suomella oli maalipaikkansa myös jatkoajalla, mutta Kanada käytti hyväkseen yhden maalipaikan enemmän, mikä ratkaisi maailmanmestaruuden.