Näkökulma: Finnish NHL stars with Antti Mäkinen on kirja, joka on jätetty kirjoittamatta

Viasatin kultakurkku Antti Mäkinen on julkaissut englanninkielisen äänikirjan. Esimerkiksi BookBeatin kautta kuunneltavissa oleva Finnish NHL stars with Antti Mäkinen olisi loukkaus kaikkia maailman kirjailijoita kohtaan, ellei se olisi niin hämmentävä kokonaisuus.

Äänikirja on ainakin perinteisesti ollut ääneen luettu kirjallinen teksti ilman dramatisointia. Finnish NHL-stars with Antti Mäkinen on jättänyt turhat kaarrot sikseen ja äänikirja on pelkästään yhteen liimattuja puhelinkeskusteluita. Kun alkuperäistekstiä ei ole ja eri haastattelut nivoutuvat yhteen vain Audacityn kojepöydällä, on vaikea nähdä mitään punaista lankaa, joka sitoisi ääniraidat yhteen äänikirjaksi.

Tuntuu siis tuotosta kohtaan kunnianosoitukselta edes nimittää sitä äänikirjaksi. Nyt tehty kokonaisuus toimisikin paremmin erillisinä podcast-jaksoina kuin yhtenä äänikirjana. Podcasteja Mäkinen on tehnyt menestyksekkäästi jo aiemmin yhdessä Kimmo Timosen kanssa. Timonen on mukana nytkin yhtenä haastateltavista. Niinhän sitä sanotaan, että suutari pysyköön lestissään.

Teoksen ansioksi voi lukea sen, että Mäkinen on luonut ”decaden” kestäneen uransa aikana hienon kontaktiverkoston. Mukana on mielenkiintoisia haastateltavia esimerkiksi Patrik Laineesta, Mikko Rantaseen ja Jukka Jaloseen. Toki Jalosen kiinnittäminen kirjaan ei oikein rimmaa yhdessä nimen kanssa. Ehkä tuleva NHL-tähti sitten hänkin? Ajatus jenkkimarkkinoiden valloittamisesta ja englannin valitseminen kieleksi on vähän absurdi, mutta myös kunnioitettava yritys. Yrittänyttä ei laiteta, sanotaan, mutta toisaalta yrittäessä pitää myös yrittää kunnolla.

Kuuntelijakokemusta ei nimittäin paranna se, että editointi on kummallista sohimista ja täynnä outoja virheitä. Patrik Laineen haastattelu näyttäisi toistuvan paikoitellen kahteen kertaan ja koko äänikirja loppuu kesken Kimmo Timosen lauseen. Varmaan muitakin lapsuksia löytyisi, mutta täytyy sanoa, että tätä aamupuuroa ei jaksanut syödä loppuun asti. Jossain vaiheessa lusikka vaan kilisi lautasta vasten, mutta ruokahalu oli mennyt.

Valitettavasti tämä äänikirja loppuu yhtä tökerösti kuin se on ylipäätänsä tehtykin. Vaikka mukana on paikoin hyvää heittäytymistä, olisi ollut ehkä osallistujien kannalta parempi heittäytyä sivuun koko projektista.

Jaakko Käyhkö