Liigan runkosarjan alku lähenee kovaa vauhtia. SuomiKiekko-sivusto pohjustaa sesonkia laajasti joukkue-ennakoilla, erilaisilla toppi- ja floppilistoilla sekä haastatteluilla.

Tässä juttusarjassa käydään läpi sivustomme arvio runkosarjan sijoituksista. Seuraavaksi esittelyssä on runkosarjassa arviomme mukaan 11:nneksi jäävä Sport.

Vahvuudet

Sport on ollut Liigan Mestis-joukkueiksi haukutuista jengeistä käytännöstä vuodesta toiseen potentiaalisin jatkaja, vaikka toissa kausi menikin täysin plörinäksi. Vastaavasti viime talvena jättipaukku oli lähellä vaasalaisten jäädessä vain pinnan päähän pudotuspelipaikasta. Kaudella 2015-16 joukkue rymisteli kevään 1. kierrokselle.

Kotkapaidat ovat kausi kaudelta kasvattaneet imagoaan ja uskottavuuttaan – olkoonkin, että liigataipaleelle on mahtunut tuo floppisesogin tuoma sarjan viimeinen sija.

Sportin peliä oli viime kaudella ajoittain ilo katsella – superyllättäjät ja potentiaalisiksi tiedetyt pelaajat liekehtivät parhaimmillaan silmiä hivelevästi. Vai mitä ajatuksia herättävät esimerkiksi sellaiset nimet kuin Antti Kalapudas, Olavi Vauhkonen, Tony Sund tai Joel Kiviranta? Niimpä. Todella positiivisia.

Yksi siirtyi Tapparaan, eräs kirjoitti NHL-sopimuksen ja ponnistipa nelikosta yksi tähti myös maailmanmestariksi.

Ja mikä parasta – joukkueen tähdet ovat kotimaista laatua. Brody Sutter ja William Rapuzzi jäivät viime kaudella eittämättä sinivalkoisten varjoon ihan kohtalaisista hyökkäyspään otteista huolimatta.

Kotimaan laatua tähdet ovat ensi talvenakin. Tampereelta tulleet Juho Liuksiala ja vielä mahdollisuuden huipulla saava Antti Erkinjuntti ovat Sport-paitaan kovia hakuja, myös Jukureista tullut Turo Asplund on oiva kiinnitys.

Mainitaan vielä Chris DeSousan nimi. Kanukki latoi menneellä sesongilla EBEL:ssä Vienna Capitalsin joukkueessa 54 runkosarjan ottelussa huimat 36 maalia ja kaikkiaan tehot 36+28=64. Kevään 18 pudotuspeliä toivat tehot 10+9=19.

Mikä näitä mainittuja pelaajia sitten yhdistää? Hyökkääminen tietysti. Sport kiskoi viime kaudella runkosarjassa 182 maalia, joka oli peräti kolmanneksi eniten kaikista. Tässäpä voivat vastustajat vapista alkavallakin kaudella.

Antti Erkinjuntin viime kaudet ovat olleet vaikeita. Herääkö hyökkääjä loistoon Sportissa? KUVA: Juha Tamminen.

Heikkoudet

On vaasalaisten kannalta harmi, ettei joukkueen alakerta kestä vertailua Liigan parhaimpiin, saatika edes keskikastin laumoihin. Jos nyt verrataan viime talveen, oli päästettyjen maalien tilasto synkkä 205. Sport oli ainoa joukkue koko runkosarjassa, joka päästi yli 200 häkkiä.

Maalivahti Stefan Steen on Ruotsin kaksinkertainen mestari, ja sen myötä uskottava hankinta. Toisaalta vahti on pysäytellyt kiekkoja viime kausina SHL:ssä vain 90 prosentin molemmin puolin. Tasaisuus on se asia, jota vaasalaisten maalivahtitandemilta Steen – Mika Järvinen vaaditaan.

Sportin alakerta on kovin heikon oloinen, mutta toisaalta jokainen nimi tuntuu olevan rooliltaan enemmän tai vähemmän peruspakki. Sehän ei tietysti ole huono asia, kun samalla hyökkäyspäästä löytyy osaamista.

Paul Geiger ja Jared Wilson ovat Liigan uusia kasvoja, kolmas ulkomaalaisvahvistus puolustukseen on TPS:ssä aikoinaan luutinut Steven Seigo. Hän toki pystyy tarvittaessa pisteiden tekoon. Mahdollisesti myös Niklas Nevalainen voisi olla se puolustaja, joka kantaa vastuun pisteiden takomisesta.

Uhka vai mahdollisuus, että viime kaudella yli 200 maalia päästäneen joukkueen pakiston muodostavat nyt pelaajat, jotka ovat tyyliltään perusluutia? Todennäköisesti mahdollisuus. Sport sinnittelee pudotuspelitaistossa pitkään…

Näin käy

Sija 11.

… mutta vaasalaisten alakerta on lopulta liian köykäinen ja kapea. Tämä on syy sille, miksei joukkue yllä jatkoon. Puolustukseen verrattuna hyökkäys on potentiaalinen, muttei riittävä.