Juhamatti Aaltonen kaatoi HIFK:n niskaan saavillisen jääkylmää vettä - entisen joukkuekaverin hiillostaminen herätti liekkeihin: "Pikku läpänheitto"

LAHTI. Pelicansin ja HIFK:n välinen ensimmäinen puolivälierä osoitti torstaina pelottavalla tavalla sen, miten korkealla lahtelaisjoukkueen pelihuumori ja itseluottamus ovat tällä hetkellä. Lahtelaiset tuhosivat vieraansa karuin 6-0-numeroin. Juhamatti Aaltonen (0+3) tuuletteli jokaista maaliin johtanutta syöttöään iloisesti, ja passasipa hän päätöerässä parhaalta vetopaikalta kiekon vielä parempaan paikkaan Miihkali Tepolle – jonka lapa ei tällä kertaa ollut jäässä. – Nämä ovat hienoja pelejä. Itsellä ollut Ruotsissa vähän vaikiaa pari kautta. Tulin tänne sillä asenteella, että nyt yritetään olla nälkäisiä ja pelata hyvin molempiin suuntiin. Tännään (torstaina) ei ollut itseltä puolustussuuntaan ehkä mikään paras peli. Onneksi onnistuimme hyökkäyssuuntaan. Mutta ei sillä lauantaina ole merkitystä, Aaltonen kertasi median edessä ottelun tauottua. Ottelun loppuminuutit lässähtivät täysin Pelicansin ylivoimaisen johdon takia. Joukkue esimerkiksi kikkaili ylivoimilla minkä kerkesi, ja toinen mieleen jäänyt seikka oli Aaltosen passi Tepolle. Peli meni niin sanotusti leikkimiseksi. – Meni meni. Pitäisi kuitenkin kunnioittaa peliä ja hoitaa loppuun asti. Se ehkä näytti vähän huonolta touhulta, myrskyvaroituksen joukkueineen antanut Aaltonen myönsi. Jotain isäntien pelihuumorista kertoivat myös muiden pelaajien tempaukset. Severi Lahtinen syötti kiekkoa jalkojensa välistä, ja Jussi Olkinuora näytti mailataitojaan taas kerran rohkealla pelaamisella oman maalinsa takana. – Loppu oli muodollisuutta. Kaveri alkoi taistelemaan ja me lopetimme pelaamisen. Hyvä, että kaikki saivat onnistumisia. Kun loppu oli läpsyttelyä, sai viimeisten sekuntien kohauttava hetki lahtelaisyleisön raivon partaalle. Vieraiden Tommi Santala kävi jyräämässä lahtelaisten Mikko Kousan Pelicansin maalin takana lentäen suihkuun. Muutenkin torikokouksia oli pystyssä pudotuspelien tapaan paljon. – Oli odotettavissa, että jotakin tapahtuu. Pidimme pään kylmänä. Toivottavasti selvisimme ilman isompia vammoja, Aaltonen mietti viitaten ottelun tapahtumiin.

HIFK:ltakin lupaavia otteita

0-6-tappio ei tietysti jätä selittelyille sijaa. Pitää kuitenkin ymmärtää, että jos oli suurin osa pelistä isäntien hallussa, niin puolivälierien avausosan alku oli HIFK:n. Joukkue paiskoi alussa pikkumustaa Olkinuoran alueelle taukoamatta ja painoi useammalla miehellä perään. Tämä ei kuitenkaan johtanut maaleihin. Runkosarjan parhaan ylivoimajoukkue Pelicansin Hannes Björninen puolestaan rokotti armotta heti ensimmäisestä ylivoimasta Aaltosen maagisen syötön jälkeen – kesken HIFK:n potentiaalisen alun. – Pelasimme tosi kärsivällisesti, hyvin olimme valmiina. Alku oli tosi tarkkaa, Aaltonen puntaroi. – Paikat olivat välillä tiukassa. HIFK oli kyllä hyvä, toisessa erässä olimme pesukoneessa. Aaltosen ottelussa kovaan tehoiluun sytytti Joonas Raskin kuittailu silloin, kun HIFK oli kaukalossa kenties hallitsevampi osapuoli. Pelaajat olivat toistensa iholla tovin heti pudotuspelikevään alkuminuuteilla. – Se kävi psyykkaamassa. Ehkä se oli käännekohta. Olin ehkä unessa alussa. Se on Raskin tyyli pelata. Pelaa intensiivistä ja hienoa taistelukiekkoa. Ja se kuitti oli ihan ”ystävällinen”? – Joo joo, ei siinä. Pikku läpänheitto, Aaltonen virnuili. Pelaajat kantoivat HIFK-nuttua samaan aikaan kaudella 2016-17. Kaksikko ja muut ovat vastakkain seuraavan kerran lauantaina.