NHL-urallaan yli 700 ottelua pelannut kanadalaispuolustaja Sheldon Souray koki kovimman kautta, että millaisia vaikeuksia uran päättyminen voi tuoda.

Souray ei ollut valmis elämään jääkiekkoilijan uran jälkeen. Ura päättyi toukokuussa 2013, kun hänen seurajoukkueensa Anaheim Ducks putosi pudotuspeleissä Detroit Red Wingsiä vastaan. Kanadalaisjärkäleellä oli vielä vuosi sopimusta jäljellä, mutta rannevamman vuoksi ammattilaispelit saivat jäädä ennenaikaisesti.

Souray ei tiennyt, että mitä tekisi kaikella vapaa-ajalla. Asiaa ei helpottanut, että hänen isänsä kuoli pari vuotta sitten. 193-senttinen ja päälle sata kiloa painava entinen puolustaja alkoi käyttää kipulääkkeitä. Annosmäärät kasvoivat ja kuilu syveni.

– Oli muutama vuosi, kun minulla oli vaikeuksia ylimääräisen ajan kanssa enkä tiennyt, etä mitä tekisin seuraavaksi, Souray kuvaili Montreal Gazetten haastattelussa.

– En ollut eksyksissä… se ei ole oikea sana. Olin oikeastaan kyllästynyt. Joskus odotat asioiden tapahtuvan itsestään ja sillä selvä. Joskus liian paljon sitä voi johtaa siihen, että menetät fokuksen ja tavallaan kyllästyt.

Lopulta Souray sai itseään niskasta kiinni ja otti yhteyttä NHL:n pelaajayhdistyksen NHLPA:n henkilökuntaan. Tämä veti miehen kuiville, jonka myötä hän on ollut nyt yhdeksän kuukautta selvänä.

– Kun olet urheilija, sinun ympärilläsi on aina ihmisiä tarjoten sinulle jotain. Olet mahtavin ihminen maailmassa koska pelaat Canadiensissa. Todellisuus on, että kun valot sammuvat, urasi on loppu ja sinua ei luultavasti nähdä enää samana yksilönä, asiat muuttuvat. Se on vähemmän hohdokasta, se on varma, Souray pohtii.

– En piitannut siitä aluksi enkä piittaa vieläkään, mutta se alkaa kyllästyttää. Elämä on helppoa kun pelaat. Kaikki tehdään sinun eteen… saat rahaa ja kaikki on kivaa. Mutta kun lopetat pelaamisen ja tavallaan menetät identiteettiäsi hieman, elämäsi muuttuu. Menee se sitten parempaan tai huonompaan suuntaan, se muuttuu. Suuri osa pelaajista painii sen kanssa, kun heitä ei enää nähdä samana persoonana.