Kaksi paljonpuhuvaa keskustelua eiliseltä.

Iltapäivällä hain poikiani päivähoidosta. Eskarilaisten pukiessa ulkovaatteita ylleen päiväkodin ”setä”, usein Champions League -lippikseen sonnustautuva, kyseisen kilpailun karsintaotteluissa pelannut entinen jalkapallomaalivahti Pasi Laaksonen kysyi yhdeltä pojista, että kai tiedät, mikä matsi illalla on.

Tämä poika on kuulemma intohimoinen JYP-fani, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan, mistä matsista oli kyse. Ilmeisesti kotona ei ollut puhuttu, että JYP pelaa illalla Euroopan mestaruudesta.

Vähän myöhemmin kyselin naapureilta watsapp-ringissä, onko kellään C More-kanavan tunnuksia, että pystyisi katsomaan CHL-finaalia (myönnetään, itsekään en ollut maksanut 29,90 euroa CHL-pelien katsomisesta).

– Eipä oo kesähöntsäkappiin tunnareita, yksi vastasi.

* * *

Valitettavan moni lajin seuraajakin ajattelee jääkiekon Mestarien liigasta edelleen näin.

En ole koskaan ymmärtänyt tätä ajatusta. Mutta en väitä ymmärtäväni suomalaista ajatuksenjuoksua muutenkaan kovin hyvin.

Mestarien liiga. Parhaat joukkueet useista Euroopan maista. Mahdollisuus nähdä muutakin Eurooppaa, muualta Euroopasta tulevia joukkueita, eurooppalaisia ihmisiä, eurooppalaista urheilua. Niin yksittäisille faneille kuin seuroille mahdollisuus nähdä ja kokea uusia asioita, kansainvälistyä.

Miten se voi olla kiinnostamatta?

Miten ihmeessä KalPan, SaiPan tai KooKoon – kaikki kunnia näille – kohtaaminen vuodesta, kuukaudesta ja pahimmillaan viikosta toiseen voi kiinnostaa kannattajia enemmän kuin esimerkiksi sveitsiläisen, saksalaisen tai tshekkiläisen huippujoukkueen vierailu? Vieraspelireissuista nyt puhumattakaan.

[nosto tasoitus=”oikea”]CHL ja UFO – vähän sama asia suomalaiselle.[/nosto]

Koska se suomalainen, jonka ajatuksenjuoksua en kovin hyvin ymmärrä, on niin pirun nurkkapatrioottinen. Se on mieluummin kotona vaan eikä jaksa välittää paljon muusta, kuin että itsellä menisi paremmin kuin naapurilla.

Siitä on kyse, kun tämä suomalainen lähtee mieluummin Liigan otteluun jöröttämään kuin CHL:n otteluun pelkäämään, että voi törmätä johonkuhun ulkomaalaiseen.

Suomalainen haluaa voittaa naapurinsa ja tuntea vahingoniloa – sitä suomalainen tuntee enemmän kuin iloa omasta voitosta. Nuo ulkomaiden joukkueet ovat jo vähän kuin ulkoavaruuden olioita. Liian kaukaisia, että niistä jaksaisi välittää.

CHL ja UFO – vähän sama asia suomalaiselle.

* * *

Tähän kauteen asti myös suomalaiset seurat ovat ansiokkaasti vähätelleet CHL:ää ja vetäneet mattoa sarjan kasvun alta.

Toki vikaa on ollut sarjassakin – tai tuotteessa, kuten nykyään kuuluu sanoa.

Kun eri mailla oli CHL:ssä mandaattipaikat ja pelattiin 48 joukkueen mammuttisarjaa, varsinkin alkusarjat olivat parhaille joukkueille silkkaa läpsyttelyä. Kun sarja vielä alkoi jo aikaisin kesällä, alkusarjan pelit otettiin seuroissakin vain vähän tavallista isommilla panoksilla pelattavina harjoitusotteluina.

Olenpa jopa kuullut erään liigajoukkueen päävalmentajan toteavan, että voisi olla parempi, kun ei päästäisi niihin jatkopeleihin.

Jyväskylän JYP on alusta asti ollut toista maata. Harva muistaa tai edes tietää, että Hippoksen jäähallin katossa roikkuu myös vuoden 2013 European Trophyn viiri. Kyseinen CHL:n edeltäjäturnaus tosin vietiin läpi niin vähäisellä huomiolla, että JYP ei edes pitänyt viirinnostoseremonioita.

CHL:n neljän vuoden historian aikana JYP on jatkuvasti puhunut painokkaimmin Euroopan mestaruusturnauksen merkityksestä. Myös HIFK:ssa asiasta on puhuttu, mutta teot, tai ainakin tulokset, ovat jääneet vähäisiksi.

JYP on erityisesti päävalmentajansa Marko Virtasen suulla jatkuvasti painottanut CHL:n olevan joukkueelle yhtä tärkeä kilpailu kuin kotimaan liiga on. Se on näkynyt teoissa ja valinnoissa pitkin kautta.

On tavallaan erikoista, että Jyväskylän kokoinen, Euroopan mittapuulla pieni kaupunki, on kansainvälistymisessä suomalaisen seurajääkiekon soihdunkantaja.

[nosto tasoitus=”oikea”]JYP on yksinään keskellä Suomea, keskellä ei mitään. Samaan aikaan JYP on Euroopan ytimessä.[/nosto]

Toisaalta se ei ole yhtään erikoista. Kokoisekseen Jyväskylä on erittäin kansainvälinen kaupunki, osittain ison ja virkeän yliopistonsa takia. Toisekseen JYPillä ei maantieteellisistä syistä johtuen ole sitä erityisen rakasta naapuria, jonka kanssa kalistella sapeleita joka päivä.

JYP on yksinään keskellä Suomea, keskellä ei mitään. Samaan aikaan JYP on Euroopan ytimessä, nyt jopa maanosan hallitsija.

* * *

Suomessa ei tajuta JYPin Euroopan mestaruuden arvoa koko maan jääkiekolle ja jopa urheilulle. Harvaa peruskiekkojännäriä JYPin menestys liikuttaa mitenkään. Se on sääli.

Suomalaisia kiekkofaneja kiinnostaa sen oman kylän joukkueen menestys (suhteessa naapuriin) sekä jostain itselleni vieraasta syystä Leijonien pärjääminen (suhteessa Ruotsiin) jokakeväisessä maailmanmestaruuskilpailujen nimellä kulkevassa karnevaalissa.

Vastaansanomaton fakta on, että JYP, suomalainen joukkue, on nyt Euroopan paras seurajoukkue.

Euroopan mestaruus kertoo tietysti kiistattomasti siitä, että JYPissä on tehty jo vuosikausien ajan mantereen kärkitasoa olevaa jääkiekkotyötä. Ei joukkue sattumalta ole ollut kahdeksan kertaa yhdeksän viime kauden aikana Liigan välierissä. Mestaruuksia tuo jakso on tuonut kaksi, mitaleita kuusi. Runkosarjassa JYP on ollut 2010-luvulla joka vuosi viiden parhaan joukossa!

Nämä fatkat, jos mitkä, kertovat tasaisuudesta – ja menestymisen kulttuurista.

[nosto tasoitus=”oikea”]JYP on Euroopan ykkönen, koska se on halunnut olla.[/nosto]

JYP on edelläkävijä paitsi seurajohtamisessa ja päivittäisen työn laadussa, myös liikuntatieteellisen tiedekunnan ja Kihun tarjoaman tietotaidon sekä alan yritysten tarjoaman urheiluteknologian hyödyntämisessä. Kun pelataan aivan huipulla, pienilläkin yksityiskohdilla on suuri merkitys.

Mutta paitsi joukkueesta, seurasta ja kaupungista, JYPin mestaruus kertoo suomalaisen seurajääkiekkoilun korkeasta tasosta. Se taas on jokaisen jääkiekon seuratyöntekijän ansiota.

Mestaruus kertoo myös Liigan tasosta. JYP ei ole Liigassa edes kärkijoukkue, kuten finaalivastustaja Växjö on Ruotsissa. Silti JYP on Euroopan ykkönen, koska se on halunnut olla.

Liigalle JYP teki mittavan markkinointitempun, vaikka Liiga ja jotkut muut seurat jopa hankaloittivat JYPin matkaa Euroopan mestariksi otteluohjelmalla. Keskisuomalaiset eivät tästä hätkähtäneet, vaan keskittyivät vain omaan tekemiseensä ja asioihin, joihin voivat vaikuttaa.

Olisi erittäin toivottavaa, että JYPin menestys herättäisi myös muut suomalaisseurat näkemään Mestarien liigan aidosti kiinnostavana kilpailuna – ennen kaikkea mahdollisuutena kansainvälistyä. Ja Liigan soisi aidosti tukevan suomalaisseuroja näiden eurotaipaleella.

Ehkä jo muutaman vuoden kuluttua niin Liigan kuin pikkufanienkin kalenterissa CHL-pelipäivät on merkitty yhtä paksulla ympyrällä kuin kotimaan koitokset.

Ja ehkä ei tarvitsisi enää vaivautua korjaamaan naapurin isännän vanhanaikaisia käsityksiä kesähöntsäkapeista.

Kun se ikuinen naapurien kanssa kalistelu on jo muutenkin niin väsynyttä hommaa.

Aiheet CHL JYP Liiga Pääuutiset Virtanen Marko