OULU. Viimeistään keväällä 2015 Julius Junttilan nimi tuli tutuksi kiekkokansalle Suomessa.

Hän, Joonas Kemppainen ja Joonas Donskoi takoivat tuhoisaa jälkeä pudotuspeleissä. Heidän johdollaan Kärpät ponnisti toiseen peräkkäiseen mestaruuteen.

Ketju oli pysäyttämätön. Nopea, taitava, luova ja monipuolinen.

Kemppainen loisti Liigan parhaana kahden suunnan sentterinä. Laidoilla Junttila ja Donskoi viilettivät tuhatta ja sataa.

– Hän on todistanut aiemmin urallaan, että hän pystyy olemaan iso pelaaja kovissa paikoissa, Kärppien päävalmentaja Mikko Manner puhuu SuomiKiekko-sivustolle ketjun ainoasta ei-Joonaksesta, Junttilasta.

Kyseisen kevään jälkeen Donskoi ja Kemppainen suuntasivat Pohjois-Amerikkaan, mutta Junttila jäi vielä Kärppiin. Leijonien nykyisen päävalmentajan Lauri Marjamäen alaisuudessa kolmas kausi päättyi pronssiin. Tämän jälkeen Junttila suuntasi ulkomaille.

Osoitteeksi tuli ruotsalainen huippuseura Luulaja.

Siellä homma tökki. Vielä viime syksynä Junttila pystyi takomaan tulosta, mutta loukkaantumisen jälkeen luotto hävisi. Luulaja rämpi koko joukkueen voimin, ja Junttila joutui sivuraiteelle.

Loppukeväästä osapuolten välinen sopimus purettiin, minkä jälkeen Junttila palasi Kärppiin.

– Nyt hän on paremmassa vireessä kuin aikoihin. Hän on kokonaisvaltaisempi pelaaja, Manner näkee.

J-R-B

Junttila on ollut mukana Liigan alkukauden parhaassa ketjussa. Hän, Mikael Ruohomaa ja Charles Bertrand ovat varmistaneet pisteitä Kärpille ilta toisensa jälkeen.

Kolmikosta Junttila johtaa pistepörssiä ja Bertrand on toisena.

– Kaikilla meillä kolmella oli vaikeampi kausi alla. Siksi oli erittäin hyvä homma, että saatiin vahva lähtö. Se on näkynyt itseluottamuksessa, Junttila miettii.

– Jokainen meistä on ottanut harppauksia eteenpäin. Itse yritän tehdä omassa päässä hommia, että pääsemme hyökkäämään. He ovat näppäriä poikia, ja on vain hyvä juttu, että he ovat saaneet pisteitä, ketjun sentteri Ruohomaa jatkaa.

Kolmikon vahvan menestyksen takana ei ole ollut salaisuuksia. Menestys on rakentunut kahdesta isosta teemasta: luistelu ja moraali.

– Meidän ketjun peli on tosi tasapainoista koko ajan. Siihen vaaditaan sitä, että kaikilla on hyvä liike, Ruohomaa analysoi.

Kesällä Ruohomaan lisäksi myös Junttilan paitaan lyötiin varakapteenin A-merkki.

Varsinkin Junttilan kohdalla kyse on ollut kasvuprosessista.

– Hänet tunnettiin aikanaan Donskoin ja Kemppaisen vierellä enemmän sellaisena maalintekijänä, sniper-tyylisenä hyökkääjänä. Nyt hän pelaa vahvasti molempiin suuntiin. Hän tekee voittavia asioita kentällä ja sen takia hänellä on A rinnassa. Hän on ottanut loistavasti sen haasteen vastaan. Hän on aina osannut pelata alivoimaa, mutta nyt hän on kriittisillä hetkillä kentällä, Manner sanoo Junttilasta.

– Nyt hänen pitää pystyä johtamaan tuota joukkuetta omalla esimerkillään. Siihen haasteeseen hän on tarttunut upeasti, Manner jatkaa.

Junttilan hyökkäyspään taidot ovat tulleet tutuiksi aiempina vuosina. Kärppien numero 13 on ollut meneväinen kaveri, jonka liike on aiheuttanut harmaita hiuksia vastustajille.

– Hänen luistelunsa on vähän omaperäistä. Siitä erottuu tosi vahva liuku. Hän pystyy luomaan vielä entistä enemmän vaarallisia paikkoja omalla nopeudellaan. Hän on sen verran liukas tapaus, Ruohomaa kuvailee ketjunsa vasenta laituria.

Ookko nää pelintekijä?

Junttilan tilastot näyttivät pitkään kummallisilta, ja samaa voi sanoa edelleen. Kaksi maalia ja läjä syöttöpisteitä.

13 ottelussa Junttila kun on kerännyt kasaan 16 (2+14) tehopistettä.

Noista tehoista saa jo viitteitä siitä, että nyt puhutaan kovan luokan pelintekijästä.

– ”Mamba” (Kärppien päävalmentaja Manner) on sanonut, että pitäisi ampua vielä enemmän, vaikka niitä kuteja on tullut jo nyt ihan hyvin (53). Vaikka itseluottamus on muuten kunnossa, niin tuossa on ollut vähän sitä, että tekopaikassa alkaa miettiä liikaa sitä viimeistä ratkaisua. Miten ampuu, mitä yrittää, Junttila pohtii.

– Sen viimeistelyn pitäisi tulla selkärangasta. Mutta se on mitä se on. Pitäisi antaa mennä, eikä puristaisi liikaa mailaa tekopaikoissa. Sitä kautta niitä maaleja tulisi varmaan lisää, hän miettii.

Jo pienestä pitäen Junttilan vahvuudet ovat liittyneet liikkeeseen ja hyökkäyspään taitoihin. Liigauran aikana Junttila on hätyytellyt parhaimmillaan 20 maalin rajapyykkiä.

– Itse näen hänet enemmän peliä tekevänä hyökkääjänä kuin pelkkänä maalintekijänä. Hän tykkää hakea hyvää syöttöä ihan viimeiseen saakka ja hän pystyy myös antamaan niitä kriittisiä vapauttavia syöttöjä, Ruohomaa näkee.

– Hän on hirveän älykäs pelaaja. Kyllä siellä sitä pelintekijän vikaa on. Ja pakko olla, kun niitä syöttöjä on noin paljon, Ruohomaa jatkaa.

Onko varakapteenin roolista ollut apua syöttöjen keräämisessä?

– Kyllähän tuo A auttaa. Voi yrittää saada vähän puoli-ilmaisia, Junttila velmuilee.

– Ei vaiskaan. Kaikki syötöt taitavat olla ihan ansaittuja. Ehkä yksi on korjattu jälkikäteen.

Iholla-sarja on tour

Velmuilu on olennainen osa Junttilaa.

Sen on saanut kokea hyvin läheltä Kärppien pitkäaikainen pelaaja Mikko Niemelä, joka on ollut Junttilan huonekaverina tämän kauden vieraspelireissuilla.

– Yritän pitää sitä koko ajan varpaillaan. Hän on käynyt aika kuumana. Uhannut hakata jo monta kertaa mut pelireissuilla, Junttila jatkaa velmuilua naurun kera.

Niemelä pyörittelee päätään, kun häneltä kysyy Junttilan antamasta prässistä.

– Sellainen hän on. Veijari. Kiusaa ja ärsyttää kaikkia.

– Ollaan tunnettu jo varmaan kymmenisen vuotta, ja hän tietää mut parhaiten. Minuun on sitten hyvä iskeä. Ehkä tässä on tullut jo vähän paksuutta nahkaan hänen juttujensa suhteen. Viime kausi oli siinä mielessä varsin levollinen, kun ei tarvinnut kuunnella hänen juttujaan. Tuntui siltä, että oli ihan hauskaa olla hallilla.

– Nyt taas painaa mieltä, Niemelä harmittelee.

Huumori on selkeästi läsnä kaksikon puheissa.

– Koko ajan saa kuulla, jos ei ole hereillä. Ihan sama mitä tekee, mitä sanoo, miten pukeutuu, Niemelä luettelee esimerkkejä.

– Se on vähän sellainen uusi Donskoi. Molemmat ovat herkkähipiäisiä. Toki molemmilla on pilkettä silmäkulmassa, niin pystyy antamaan painetta. ”Mise” (Niemelä) on ollut kuitenkin aika kuumana viime aikoina. Uhannut lyödä, mutta onneksi ei ole lyönyt, Junttila virnuilee.

– Ehkä jossain vaiheessa päästään yllättämään Donskoin ja meidän fysiikkavalmentajan (Samppa Jaakolan) kanssa. Pistetään pari iskua vastaan, Niemelä kaavailee.

Junttila ja Niemelä ovat pelanneet yhdessä jo B-junioreista lähtien. Yhteinen taival on pitkä.

– Onhan hän kasvanut. Varmasti ulkomailla olo teki hyvää, vaikka on hän ennenkin asunut yksin. Se, että kaikki ei mennyt ihan putkeen, kasvatti varmasti ihmisenä, Niemelä uskoo.

– Se veijariosuus on kuitenkin vain pieni puoli hänessä. Kyllä ”Julle” kuuntelee ja pitää yhteyttä.

Mutta.

– Joka tapauksessa hän on todella piinaava ja ärsyttävä kaveri.

– Mutta kaveri silti, Niemelä myöntää.

Soihdunkantaja

Myös päävalmentaja Manner kehuu Junttilan persoonaa.

– Hän ei tee ikinä itsestään mitään numeroa. On sellainen hiljainen kujeilija. Erittäin pidetty hahmo joukkueessa, Manner kuvailee.

Huumori on läsnä Kärpissä. Muun muassa päävalmentaja itse tykkää murjaista vitsin jos toisenkin, kun on sen paikka.

– Sitten kun pitää ottaa tosissaan, otetaan tosissaan. Sitten kujeillaan kun kujeillaan, Ruohomaa kuvittaa.

– Meillä on sellainen avoimen ja iloisen perheen mentaliteetti tuolla porukan sisällä. Kova kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan, mutta samalla huumori kukkii, Manner jatkaa.

Keväällä oululaisseuran päävalmentajan paikan haltuunsa ottanut Manner on ollut ylpeä erityisesti yhdestä asiasta Junttilan kohdalla.

– Se, miten oma-aloitteinen huippu-urheilija hän on. Ja miten hänellä on sellaista himoa kehittyä. Hänellä on varmasti kovat tavoitteet mennä uralla eteenpäin ja päästä korkeammille sarjatasoille pelaamaan. Hänen kohdallaan sellainen lopullinen kehittyminen tarkoittaa sitä, että hänen pitää tehdä itsenäisiä päätöksiä. Fyysisesti hän on erittäin hyvässä vireessä, mutta varmasti sellainen laukaisuherkkyys on seuraava juttu, mihin hän voi panostaa.

– Esimerkiksi kaikki hänen puheensa vaihtoaitiossa ovat voittavan pelaajan puheita. Ja ne puheet ovat tekojen kanssa rinta rinnan.

Manner vertaa Junttilaa jo koviin Kärppä-ikoneihin.

– Jos (Mika) Pyörälät ja (Lasse) Kukkoset olivat jossain vaiheessa niitä seuraavia soihdunkantajia, niin hän on nyt. Hän vie soihtua eteenpäin seuraaville kavereille, jotka ovat tulossa tuolta taustalta. Yritetään viedä sitä kulttuuria sukupolvelta toiselle. Sitä me arvostamme tässä seurassa ja sitä me haluamme kasvattaa entisestään.

Manner itse on seurannut Junttilan urakehitystä läheltä. Hän kun toimi Lauri Marjamäen apuvalmentajana kahden mestaruuden ja yhden pronssin aikana, eli silloin, kun Junttila oli edellisen kerran Kärppien vahvuudessa.

– Mulla on ollut aina kova kunnioitus häntä kohtaan. Tuntuu myös siltä, että se luottamus on molemminpuolista. Ei mun tarvitse epäillä hänen motivaatiotaan tai peleihin valmistautumistaan. Hän on löytänyt sen suunnan, mihin haluaa mennä, Manner sanoo.

– Hän ymmärtää, että tällä hetkellä hänen tekonsa ovat ratkaisemassa sitä, mihin meidän joukkueemme menee, Manner summaa Junttilan merkityksen.

Aiheet Haastattelut Junttila Julius Kärpät Liiga Pääuutiset