Kommentti: Miksi valmentajat eivät luota Liiga-pelaajiin tippaakaan?

MTV3 nosti torstaina esille suomalaisten ykköskategorian jääkiekkovalmentajien huolen Liigan pelaajien liian pitkistä kesälomista.

(Lue ja katso alkuperäinen juttu tästä.)

Pelaajayhdistyksen SM-liigan kanssa neuvotteleman yleissopimuksen ansiosta Liiga-pelaajilla saattaa olla kausien välissä jopa kymmenen viikkoa lomaa. Tai lomaa ja lomaa. Suurimman osan tuosta ajasta pelaajat harjoittelevat omatoimisesti.

Tietysti he harjoittelevat. Kukapa huippu-urheilija tai sellaiseksi pyrkivä ja haluava ei harjoittelisi niin ympärivuotisesti ja niin laadukkaasti kuin mahdollista?

* * *

Kolme tai neljä vuotta sitten Rauman Lukkoa tuolloin valmentanut Risto Dufva päätti, että joukkueen pelaajat saavat viettää koko kesän omatoimisesti harjoitellen. Dufva oli itsekin tajunnut, että mitä vähemmän pelaajien tarvitsee olla hänen kanssaan tekemisissä, sitä parempi…

Vakavammin, Dufvalla oli päätökselleen vastaansanomaton perustelu.

– Itseään vartenhan ne pelaajat harjoittelevat. Ja itselleen he tekevät hallaa, jos eivät harjoittele, Dufva perusteli minulle reilut kolme vuotta sitten.

Voisiko asiaa sen tyhjentävämmin sanoa?

[nosto tasoitus=”oikea”]Tärkeintä on, että pelaajat ovat pitkän kauden alla mentaalisesti niin hyvässä vireystilassa kuin mahdollista.[/nosto]

Dufvan kuningasoivallus oli, että jopa tärkeämpää kuin se, missä fyysisessä kunnossa pelaajat saapuvat elokuussa yhteisharjoituksiin on se, että pelaajat ovat pitkän kauden alla mentaalisesti niin täynnä virtaa ja niin hyvässä vireystilassa kuin suinkin mahdollista.

Esimerkiksi Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorpi (kuvassa) taas on MTV3:n mukaan sanonut, että joukkueiden pitäisi voida harjoitella yhdessä enemmän kesällä.

Enää pitäisi tietää, miksi.

* * *

Nyt maamme huippuvalmentajat Leijonien entisen ja nykyisen päävalmentajan Kari Jalosen ja Lauri Marjamäen johdolla kantavat huolta Suomi-kiekosta näiden omatoimisten kesäharjoitusjaksojen vuoksi. Marjamäki jopa pelkäsi MTV3:n haastattelussa, että A-junioreista Liiga-tasolle siirryttäessä pelaajien harjoitusmäärä putoaisi dramaattisesti.

Viime syksyn World Cupin ja kevään MM-kisojen takia paljon kritikoidulla Marjamäellä on todella paljon todella hyviä, jopa mullistavia, ajatuksia valmentamisesta. Mutta tätä Leijona-luotsin huolta en täysin ymmärrä.

Miksi sen harjoittelun määrän pitäisi dramaattisesti pudota omatoimisen kesän takia – edes nuorilla pelaajilla? Miksi pelaajat eivät muka harjoittelisi myös kesän aikana riittävästi ja tarpeeksi laadukkaasti? Mikä sen estää? Pelaajien eli ihmisten luontainen taipumus laiskuuteenko?

[nosto tasoitus=”oikea”]Minua on pitkään häirinnyt suomalaisten valmentajien, lähes lajista riippumatta, käsitys omasta kaikkivoipaisuudestaan.[/nosto]

En oikein usko. Mieluummin haluan uskoa, että jokaisella Liigaan asti päässeellä ja sinne tosissaan pyrkivällä pelaajalla on melko tarkka ymmärrys huippu-urheilun, harjoittelun, ravinnon, levon sekä elintapojen vaatimuksista. Ja jos jollakulla ei ole, näitä pelaajia valmentajien tulee auttaa ymmärtämään.

Se on heidän työnsä.

* * *

Minua on pitkään häirinnyt suomalaisten valmentajien, lähes lajista riippumatta, käsitys omasta kaikkivoipaisuudestaan. Nämä kun tuntuvat ajattelevan, että urheilijat, tässä tapauksessa jääkiekkoilijat, voivat kehittyä vain joukkueen yhteisissä harjoituksissa, heidän haukankatseensa alla.

Toisaalta se ei yllätä yhtään, että pelaajien kesäloman radikaalin lyhentämisen (ja yhteisharjoitusten lisäämisen) kannattajissa on useita ns. vanhaan liittoon kuuluvia valmentajia. Niitä, jotka eivät väsy väsyttämästä pelaajia loputtomalla nyanssien ja nystyröiden hieromisella.

Tällaisten valmennusmetodien tulos on nähty mm. viime vuodenvaihteessa nuorten MM-kilpailuissa.

[nosto tasoitus=”oikea”]Y-sukupolven urheilijoille käsky on kirosana, mutta luottamuksen osoitus kauneinta musiikkia korville.[/nosto]

Pelaajien kaitsemisen, vahtaamisen ja tarkkaan määritellyillä kiskoilla ajamisen nimeen vannovat valmentajat eivät elä nykypäivässä. Y-sukupolven urheilijat ovat itsenäisiä, ajattelevia ja fiksuja yksilöitä, jotka ymmärtävät oman parhaansa käskemättäkin. Tai nimenomaan käskemättä. Heille käsky on kirosana, mutta luottamuksen osoitus kauneinta musiikkia korville.

Tästä metodista taas nähtiin esimerkki nuorten MM-kisoissa vuodenvaihteessa 2015-16.

Risto Dufva oivalsi jo ajat sitten, että kun valmentaja aidosti luottaa pelaajaan, tämä todennäköisesti luottaa valmentajaan ja ”antaa” tälle enemmän takaisin.

Mikseivät muut voisi edes tämän kerran luottaa Dufvan näkemykseen – ja siihen, että omaa absoluuttista huippuaan tavoitteleva urheilija kyllä harjoittelee myös ilman valmentajan valvovaa haukansilmää?