Ex-jääkiekkoilija Tommi Kovasen ja tämän avopuolison Jenny Rostainin kirjoittama, torstaina julkistettu kirja Kuolemanlaakso (Bazar Kustannus) on odotetusti synnyttänyt monenlaista kohua.

Yksi suurimmista, ja totta puhuen hupaisimmista, kohun aiheista on ollut Tyhjän Kirjekuoren Mysteeri.

Tiivistetysti kyse on tästä: Kovasen jäähyväisottelussa elokuun alussa 2014 Lukon toimitusjohtaja Timo J. Rajala (kuvassa) asteli Mikkelin jäähallin jäälle ojentamaan Kovaselle kirjekuoren, joka symboloi Lukon lahjoitusta hyväntekeväisyyteen, tässä tapauksessa Mikkelin jäähallin joustokaukaloon.

Kuori todellakin vain symboloi lahjoitusta: kirjekuori oli tyhjä!

Rajala oli toki jo etukäteen kertonut Kovaselle, että kirjekuori olisi tyhjä. Tätä hän perusteli sillä, että Lukko oli jo osallistunut mittavasti tapahtuman kustannuksiin tuomalla liigajoukkueensa paikalle ja maksamalla joukkueen matkat, ruokailut ja majoitukset.

(Lue SuomiKiekon alkuperäinen juttu aiheesta tästä.)

* * *

Kuten arvata saattaa, episodin päätyminen julkisuuteen on saanut erityisesti raumalaiset jääkiekkoihmiset vaatimaan Rajalan päätä vadille – jälleen kerran. Myös muissa kansanosissa hämmennys ja tyrmistys on ollut valtaisa, syystä.

Kohu on saanut aivan lapasesta karkaavia, tropos- ja stratosfääreihin kohoavia mittasuhteita. Rajala on tapojensa mukaisesti selitellyt asiaa moneen kertaan suuntaan ja toiseen. Mitään logiikkaa Rajalan puheista on tälläkään kertaa ollut turha etsiä.

Milloin Lukko on maksanut kaikki kahden yön reissunsa kustannukset itse, milloin onkin ollut kyse yhdestä yöstä ja yhdestä ruokailusta, milloin summa on puolitettu hyväntekeväisyystapahtuman järjestäjien kanssa, milloin on tankattu bensaa ja milloin dieseliä, ja niin edelleen.

Kukaan ei ole pysynyt selittelyissä perässä – eikä siinä ole mitään uutta.

Rauman Lukko Oy on jopa päätynyt episodin seurauksena tarkastamaan kirjanpitonsa. Lukon puheenjohtaja Ari Salmi kertoi tämän aamun Länsi-Suomi-lehdessä, että Lukon kustannukset tapahtumasta todellakin olivat Rajalan ilmoittamat 3000–3500 euroa.

– Sen minä voin taata, Salmi korosti.

– Minulle on nyt selvinnyt, että myös Mikkelin jäähalliyhtiö on osallistunut kustannuksiin. He ovat maksaneet yhden ruokailun ja osan majoituksesta, Salmi kertoi Länsi-Suomessa.

Salmea tässä käy tavallaan sääliksi, sillä vasta puoli vuotta sitten tehtävässään aloittanut puheenjohtaja on asiassa sijaiskärsijä ja Rajalan aiheuttamien sotkujen selvittäjä.

Rajala puolestaan kiiruhti täsmentämään aiempia lausuntojaan.

– Meidän joukkueemme ja toimihenkilöidemme majoitus maksettiin puoliksi. Olimme siellä yhden yön, emme kahta kuten jossain on mainittu. Majoituskustannusten jakaminen oli sovittu etukäteen, ja siitä on sähköpostit tallella, Rajala kertoi.

Asia selvä.

* * *

Mutta kun asia nyt vaan on niin, että millään selvityksillä tai faktuaalisilla rahasummilla ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä.

Lukon, erityisesti Rajalan, kohdalla kyse on täydellisestä tilanne- ja tyylitajun, moraalin ja inhimillisyyden puutteesta – missä ei myöskään ole raumalaisille jääkiekon seuraajille mitään uutta.

Tyhjän Kirjekuoren Mysteerin tultua julki sosiaalinen media täyttyi viesteistä, joissa kommentoitiin Rajalan ylittäneen kirkkaasti jopa itse asettamansa moraalittomuuden ja tyylitajuttomuuden rajat, jotka tunnetusti olivat jo hyvin korkealla.

Rajalalle tuli kesällä täyteen jo käsittämättömät kymmenen vuotta Lukon toimitusjohtajana. Käsittämättömät siksi, että mies on toimitusjohtajakautensa alusta asti kunnostautunut toinen toistaan erikoisempien episodien järjestäjänä ja selittelijänä.

Rajalalla on sellainen hämmästyttävä kyky, että kun hän avaa suunsa, sieltä yleensä pomppaa ilmoille lihava sammakko. Ja sitten, kun hän yrittää jatkoselitellä sanomisiaan ja tekemisiään parhain päin, sammakko ei kun lihoo vaan.

Tämä johtuu yhdestä asiasta: Rajala tunnetaan miehenä, joka pystyy ilman omantunnontuskia puhumaan muunneltua totuutta. Ja kun sitä ryhtyy selittelemään, ajautuu yleensä kierteeseen, josta ei ole ulospääsyä.

Tästä aiheesta sopii kysyä vaikka Lukon kannattajayhdistykseltä Raumam Bojilta. Muutama vuosi sitten nämä tekivät Äijänsuolla noin 700 miestyötuntia katsomonrakennustalkoita, kun menivät uskomaan Rajalan sanaan. Sen jälkeen eivät ole uskoneet.

Rajala on myös mies, joka ei vilpittömästi pahoittele tai pyydä anteeksi tekemisiään. Sen takia kuulemme hämmentäviä kiertoilmaisuja, kuten Tyhjän Kirjekuoren Mysteerin yhtydessä elämään jäänyt tokaisu ”viestintämme epäonnistui”. Siinä Rajala kyllä puhuu harvinaisen totta!

Raumam Boikkatte kanssa tekemänsä sopimuksen rikkomista Rajala selitteli aikanaan sanomalla: ”Lukko instituutiona ainakaan ei ole luvannut sitä, koska se ei voi luvata mitään”.

Hulvatonta, kerta kaikkiaan!

* * *

Se tässä mysteerissä vain hämää, miksi Rajalan piti päästä sinne Mikkelin jäähallin jäälle kirjekuoren kanssa.

Lukko toki osallistui hyväntekeväisyystapahtumaan merkittävästi suostumalla otteluun vastustajaksi, ja kaikki olisvat ymmärtäneet tämän, vaikkeivät olisi Rajalaa jäällä nähneetkään.

Mutta että matkakulut, siis ne puolitetut, olisivat osa seuraa pitkään palvelleen, kannattajien suureen suosioon nousseen, vakavasti vammautuneen pelaajan jäähyväisottelun hyväntekeväisyyspottia? Ja että se summa piti varta vasten kuuluttaa, ja se kirjekuori piti kaikkien nähden ojentaa; se tässä hieman kummastuttaa.

Ilmeisesti Rajala vain halusi henkilökohtaisesti tulla nähdyksi suurena hyväntekijänä tärkeässä tapahtumassa. ”Pikkuisen” pieleen meni siinäkin, kun se viestintä, pahus vieköön, sattui epäonnistumaan.

Koko tässä Tyhjän Kirjekuoren Mysteerissä onkin paljon enemmän kyse Lukon ja erityisesti osakeyhtiön toimitusjohtajan pinttyneestä toimintatavasta kuin kirjekuoresta itsestään. Se on suuri sääli, ja seuran imagon kannalta todella tuhoisaa. Tosin lähteeni Raumalla ovat antaneet ymmärtää, että tämä tapa ei välttämättä jatku seurassa enää pitkään.

Ja niin. Onko Lukko koskaan kysynyt Kovaselta, miltä koko tapaus hänestä tuntui, tai pahoitellut asiaa Kovaselle?

Vastauksen arvaatte.