Kommentti: HIFK:ssa keksittiin toimiva resepti, joka heitettiin roskiin - miksi?

HIFK on vaikeuksissa, kun joukkue on CHL-ottelut mukaan lukien hävinnyt kymmenestä edellisestä pelistään yhdeksän. Outoa tilanteessa on se, että joukkue pelaa ihan hyvännäköistä kiekkoa, mutta kerta toisensa jälkeen ottelut kääntyvät vastustajille. HIFK hukkasi kertaalleen 3-0-johdon JYPiä vastaan, minkä lisäksi keskiviikkona täysin alakynnessä läpi ottelun ollut Ilves tasoitti viimeisillä minuuteilla ottelun ja voitti lopulta rangaistuslaukauksilla. Kun HIFK:n pelaamista katsoo, näkee kilometrien päähän, että haastavaan tilanteeseen heitetty uusi valmennusryhmä on suoriutunut tehtävästään ihan kelvollisesti, mutta sillä ei vain ole riittäviä työkaluja voittavan kiekon pelaamiseen. HIFK:n kannattajat kaipaavat hyökkäykseen ratkaisuvoimaa, kun hyökkääjät tuhlailevat tällä hetkellä maalipaikkoja, eikä oikein kukaan tunnu ottavan ratkaisijan roolia hyökkäyksessä. Silti katseiden pitäisi ennen kaikkea kohdistua HIFK:n puolustukseen, koska pitkässä juoksussa toimivalla alakerralla voitetaan yksittäisten pelien lisäksi isompia asioita kauden lopussa. Valitettavasti HIFK:n kohdalla ollaan kaukana siitä, että tällä puolustuksella joukkue pystyisi haastamaan Liigan kärkiseuroja keväällä. Seurassa tehtiin vielä toissa kaudella joukkueen rakentamisessa loistavaa työtä, kun HIFK:n puolustus oli täynnä kokemusta ja kokoa, minkä lisäksi siitä löytyi riittävästi taitoa. Lopputuloksena oli finaalipaikka keväällä. Joonas Järvinen, Keith Aulie, Daniel Grillfors ja Matt Generous pitivät fyysisyydellään HIFK:n maalin vartioituna. Yohann Auvitu ja Tommi Taimi edustivat puolestaan sarjan kiekollisten puolustajien kärkiosaamista. Tätä puolustusta vastaan oli hankala ja erittäin ikävä pelata, koska se ei antanut aikaa eikä tilaa vastustajille. Lisäksi HIFK:n maalin eteen mennessä sai usein mustelmia. HIFK:n toimistolla oli selvästi ymmärretty alakerran tärkeys ja tasaisuus. Viimeisenä lukkona oli sarjan parhaaksi valittu maalivahti Ville Husso. Nyt joukkueella on jälleen sarjan eliittivahteihin kuuluva Atte Engren, joka seisoo tällä hetkellä päällään HIFK:n maalilla, mutta hänen edessään puolustus on aivan eri tasolla kuin Hussolla toissa kaudella. HIFK:n puolustuksesta puuttuvat lihakset oman maalin edestä. Jostain syystä seurassa laskettiin paljon paluumuuttaja Teemu Laakson varaan, vaikka hän pelasi viime kaudella Ruotsissa kaksi ottelua loukkaantumisten takia. Hän on jälleen telakalla, eikä ole mitään takeita siitä, että hän pelaisi tämän kauden aikana elämänsä kiekkoa. Joukkueen fyysisin puolustaja Joe Finley on tekemässä hiljalleen paluuta loukkaantumisen jälkeen, mutta pelkästään hän ei tee HIFK:n puolustuksesta riittävän jämäkkää. Teemu Eronen, Ryan O’Connor sekä Saku Salmela ovat kaikki pienikokoisia puolustajia, jotka liian usein jäävät kakkoseksi omalla puolustusalueella, mistä johtuen HIFK:n maalille on liian helppo päästä survomaan kiekkoja maaliin, kun otteluissa pelataan ratkaisuhetkiä. Myös Ville Varakas sortuu liikaa virheisiin puolustusalueella. Aivotärähdyksestä toipuva Miro Heiskanen on vasta miesten peleihin totutteleva lupaus, jonka harteille ei pidä laskea liian isoa roolia. Vaikka kaikki puolustajat olisivat terveinä, ei HIFK:n puolustus kestä sarjan parhaimpia hyökkäyksiä vastaan otteluiden ratkaisuhetkillä. Alakerran roolitus on kaukana siitä, mitä se oli vielä keväällä 2015. HIFK:n selvä vahvuus on kääntynyt joukkueen heikkoudeksi. Tästä syystä pelit kääntyvät tällä hetkellä HIFK:ta vastaan, kun aletaan pelaaman voitosta.