Ylistystä panoksestaan saanut Leijonien valmentaja avaa kokemustaan – ”Siksi halusi mut mukaan”

© Kuva: Juha Tamminen

KÖLN. On turha väittää, etteikö jokaisella ihmisellä olisi intohimoa jotakin asiaa kohtaan.

Osalla intohimo tulee helpommin esille, osalla se kytee pinnan alla.

Mikko Mannerilla pursuavan intohimon havaitsee välittömästi.

– Olen seitsemän vuotiaana rakastunut tähän lajiin ja nautin tästä todella paljon. Totta kai välillä tulee raskaita hetkiä. Tappioita, peli ei kulje ja kokee häpeän tunnetta. Sellaisia vaiheita ja ajatuksia, että ”ei susta ole mihinkään”. Itseluottamus horjuu. Kyllä sitä sitten aika nopeasti löytää perspektiiviä, kun nukkuu muutaman yön ja ottaa vähän raikasta ilmaa. Ei se intohimo mihinkään katoa. Se on sellaista jokapäiväistä halua kehittyä, Manner puhuu SuomiKiekko-sivuston haastattelussa.

– En ole päiväkään ollut jääkiekon saralla töissä. Kyllä tämä on elämäntapa ihan täysin. Nyt ollaan täällä MM-kisoissa ja olen todella onnellinen. Sitten on Kärppien päävalmentajuus, jossa nautitaan joka päivästä. Mitä seuraavaksi tapahtuu, onko se sitten F-junnujen valmentamista tai Suomi-sarja-joukkueen valmentamista, sekin on täysin mahdollista. Nekin ovat aika hienoja juttuja. Niin kauan kun tätä saa päivittäin tehdä, niin kyllä tässä pitää olla tosi nöyrä ja onnellinen. Koska suurin osa ihmisistä tekee viisi päivää töitä, että voivat elää kaksi päivää. Meikäläinen saa elää koko ajan.

Mannerilla kulunut kevät on ollut vauhdikas. Ensin hänet nimitettiin Kärppien uudeksi päävalmentajaksi. Tämä tapahtui sen jälkeen kun Kai Suikkanen oli siirretty sivuun kyseisestä tehtävästä.

Samaan aikaan Manner liittyi mukaan Leijonien valmennusjohtoon yhtenä apuvalmentajana.

– Asiat ovat tapahtuneet nopeasti. Neljän vuoden aikana on päässyt liigamaailmaan sisään. Koko ajan ovat tulleet pelaajat, toimitavat ja koko maailma enemmän ja enemmän tutuksi. Otin todella hyvällä itseluottamuksella vastaan Kärppien päävalmentajan tehtävän. Olen intoa täynnä.

– Ennen kaikkea tässä on kasvanut ymmärrys siihen, ettei tämä ole mikään yhden miehen show. Monesti päävalmentajat antaa kasvot sille joukkueelle ja päävalmentaja on se, jonka kasvoilla niitä tuloksia seurataan. Ovat ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Itse taas ymmärrän sen niin, että kysymys on isosta yhteistyöstä. Ihmisten välisestä yhteistyöstä. Ihan sama mikä ala tai mikä menestyvä firma on kyseessä, niin kyllä siellä pohjalla on hyvä arvomaailma, sitoutuminen ja hyvä johtaminen. Haluan kasvaa sellaiseksi valmentajaksi, että mun lähellä on niin työkavereiden, pelaajien kuin ihmisten hyvä olla. Kokevat niin, että heihin luotetaan. Pystytään tekemään asioita ilman kireitä fiiliksiä, ilman jännitystä ja pystytään nauttimaan siitä työnteosta. Sitä kautta pystytään olemaan ahkeria ja pystytään kehittymään.

– Olen sinut sen kanssa, että asioissa pärjääminen tulee sitä kautta, että tekee arjen pienet asiat mahdollisimman hyvin ja nimenomaan muiden kanssa.

Mannerin roolina Leijonien valmennuksessa on ollut pakkien peluuttaminen sekä yhtenä lenkkinä alivoimapelistä vastaaminen.

Valmennusjohtoa Manner hehkuttaa isoa kädellä.

– Keskinäinen kunnioitus on kovaa luokkaa ja työmäärä on aivan uskomaton tuolla. Siihen pitäisi joskus tutustua, että millaisen panoksen nuo kaverit jättävät pöytään tuolla salamavalojen taustalla. Esimerkiksi vaikka joku (Marko) Ojanen, ei se ole ihme, että hänet halutaan maajoukkueeseen ja hyviin joukkueisiin. Hänen sitoutuminen ja työmäärä on aivan 24/7-luokkaa tuolla taustalla.

– Tuossa on kyse kuitenkin keskinäisestä kunnioituksesta ja suhteista, siitä, että saadaan tehtyä ne asiat mitä halutaan. Se tieto, mikä sieltä viedään itse joukkueelle on hyvin päävalmentajavetoista ja hän kertoo ne tiedot lopullisesti. Mitä itse olen ollut tässä mukana, niin aika selkeät sävelet ovat olleet tässä koko ajan. Jos olisin itse pelaaja, niin kokisin, että meininki on aika hyvä.

Hehkutus kääntyy myös itse joukkueen puolelle.

– Näkee sen, että miten sitoutuneita he ovat, miten hienoja urheilijoita he ovat. Vaikka tulokset eivät ole olleet aina niin hienoja, niin silti sellainen päivittäinen draivi, nälkä ja halu pelata vieruskaverille – se kasvaa vain. Ihan sama, että miten lopulta peleissä käy, silti voin sanoa, että olen ylpeä ja etuoikeutettu, että olen saanut tulla tänne mukaan. En kadu kyllä sekuntiakaan.

Iso mahdollisuus myös seurajoukkuetta ajatellen

Manner on Leijonien päävalmentajalle Lauri Marjamäelle tuttu tapaus jo Kärppä-ajoilta.

– ”Mamba” on tuonut tuohon valmennusjohtoon vielä sellaisen uuden näkökulman. Kun on yhteisiä kokemuksia taustalla, niin sellainen itseluottamus toisia kohtaan on noussut aika korkeaksi, ihan jo Oulun vuosien aikana. Joulukuussa päätettiin jo se, että hän liittyy tähän mukaan. Ollaan saatu homma toimimaan todella hyvin, Marjamäki kehuu Mannerta ja koko valmennusjohtoa.

Marjamäen mukaan Manner on ollut tärkeä lenkki sparraamisen saralla. Eri mielipiteiden ja näkökulmien tuomisessa.

– Veikkaan, että siksi ”Late” mut lopulta halusi tähän mukaan. Siellä valmennusjohdossa on kuitenkin aina tuollaista, Manner miettii.

– Siellä sparrataan ja tehdään lujasti töitä. Sitten kun pitää tehdä jotain johtopäätöksiä, niin sitten tullaan yhdessä pihalle. Ei tässä kuitenkaan voi ojasta allikkoon pomppia, koska sittenhän se nostattaa sellaisia fiiliksiä, että nuohan koutsit ovat aivan pihalla. Meillä on tiettyjä asioita, joista halutaan pitää tosi tiukasti kiinni ja sitten on yksityiskohtia, joita on yritetty koko ajan viilata niin, että meidän kokonaisuus paranee. On tiedetty koko ajan se, että turnaussapluuna on kova ja olosuhteet ovat lämpimät – jäiden laatu ei ole mitenkään optimaalinen. Usotaan siihen, että ennen pitkään tuollainen meidän hyvä ja tiivis puolustaminen tulee kääntymään meidän eduksi, Manner käy läpi.

Moni pelaaja (lue lisää) on hehkuttanut sitä, millaisen panoksen Manner on tuonut Leijonille. Erityisesti naseva huumori ja pelaajaläheisyys ovat keränneet kiitosta.

– Yksi mun johtamistavoista ja johtamismalleista on huumorintaju. Huumori on mulle iso väline arjessa, kun kohtaa ihmisiä. Juuri sellainen eloisuus ja intohimon tuominen sitä kautta esille. Ei se poissulje sitä, ettenkö olisi innokas pelin yksityiskohtien tarkkailija ja tieteilijä. Pystyisin sitäkin tekemään koko ajan, jos haluaisin. Kyllä sitä paljon teenkin arjessa yksikseni ja valmennustiimien kesken. Pelaajien kesken haluan sitä, että olen sellainen koko joukkueen yksi iso hengenluoja.

– Se on hemmetin kiva nähdä, etteivät koutsitkaan purista niin kovaa ja ota liian vakavasti tätä hommaa. Kyllä se tekee siitä hallille tulosta paljon kivempaa, Leijonien hyökkäyksestä Oskar Osala miettii.

Manner nimitettiin alkuvuodesta Nuorten Leijonien apuvalmentajaksi. Silloin hän sanoi mahdollisuuden olevan upea ihan seurajoukkueen näkökulmasta. Kansainvälisistä peleistä kun irtoaisi paljon oppia perusarkeen.

Vähintään sama juttu myös tämän kevään reissun osalta?

– Kokemushan tulee olemaan loistava. Ennen kaikkea haluan täällä maajoukkueessa olla oman pestin arvoinen. Haluan olla sellainen valmentaja, joka pystyy auttamaan näitä pelaajia, tätä joukkuetta ja muuta työryhmää olemaan parempia koko ajan. Etten ole mikään pelkkä opintomatkalainen, vaan haluan, että mun oma panos auttaa joukkuetta kehittymään.

– Samalla kun kisat ovat ohi ja kesä koittaa, niin tästä jää nuo kaikki ottelut tuonne tietokoneelle. Olen joka kesä tehnyt Vaasassa kaverin kanssa niin, että olen analysoinut MM-kisojen voittajajoukkuetta ja sen peliä. Tulen analysoimaan myös tänä vuonna. Se taas on osa sitä olemassa olevaa rakkautta jääkiekkoa kohtaan. Se on mahtavaa katsoa, että mitä siellä yksilötasolla tapahtuu. Sieltä voi löytää juttuja, joita voi tuoda arkeen omaan seurajoukkueeseen, sinne jokapäiväiseen harjoitteluun. Pystyisi sitäkin kautta auttamaan oman joukkueen nuoria pelaajia ottamaan seuraavia steppejä NHL:ään ja maajoukkuekaukaloihin.

Ilari Savonen, Köln
Twitter: @ilarisavonen