Suomi-Ranska 1-5, Ranska-Suomi 5-1.

Ei se kauniiksi muutu, vaikka kuinka kääntelisi.

Ranska-tappio oli tylyn karu. Häpeämarssi. Yksi pahimmista koko MM-historian aikana. Ainakin, jos laskee lähivuodet mukaan.

On ihan sama, kuinka paljon maalipaikkoja oli tai miten peli olisi ollut voitettavissa.

Ranska hyödynsi paikkansa, mutta se myös sai aivan liian paljon niitä käytettäväkseen.

Mihin nyt on hyvä kiinnittää huomiota?

Ensinnäkin siihen, miten avainpelaajat reagoivat tähän mahalaskuun.

Sebastian Aho oli yllättävän huono. Samoin Valtteri Filppula. Mikko Rantaselta puuttuvat maalit, Miro Aaltonen on ollut hukassa.

Eihän se nyt voi mennä niin, että juuri 19 vuotta täyttänyt Jesse Puljujärvi on Leijonien paras pelaaja niissä muutamissa vaihdoissa, mitä hän pääsi pelaamaan kolmannessa erässä. Totta kai kaikki kunnia Puljujärvelle, mutta kyllä ympärillä herätyskellojen pitää soida.

Isosti.

On täysin oikeutettua kysyä, tuottaako pelitapa tarpeeksi tunnetta. Joutuvatko pelaajat tällä hetkellä miettimään liikaa kentällä sitä, että ”ai niin, pitikö tässä nyt tehdä näin ja näin”.

Oliko tämä kenties iso tekijä karmeissa kiekonmenetyksissä?

Maantanaina on hyvä seurata sitä, miten niin sanottu selkärankapeli näkyy kentällä. Pelaako Leijonat enemmän vaistoilla vai meneekö peli edelleen liikaa miettimiseksi?

Miten vain nelosketju pystyy erottumaan kaksinkamppailupelaamisessa? Miksi muut ovat jääneet liian vaisuiksi?

Ennen kaikkea Tshekki-peli kertoo sen, onko Leijonat katastrofin äärellä vai oliko Ranska-peli yksinkertaisesti huolimattomuudesta johtunut lipeäminen?

Tilanne on kinkkinen, sillä tunnepuolen kysymyksiä on pakko herättää. Toisaalta samalla itse peli loi aivan riittävästi maalipaikkoja voittamiseen.

On myös yksilöiden vastuu, hukkaatko kiekkoja sinisellä vai pelaatko fiksusti niitä syvään.

Ei se nyt täysin päävalmentajan vika ole, jos pelaamisesta puuttuu huolellisuus ja kärsivällisyys. Kyllä myös yksilöiden on katsottava tiukasti peiliin.

Hyvin mielenkiintoista on nähdä se, että millainen ”step up” Leijonilta nähdään. Varsinkin kärkiosastolla.

Valko-Venäjää vastaan farssi uhitteli vielä taustapeleissä. Perjantaina Leijonat pystyi vastaamaan horjuttamiseen kolmannen erän tärkeällä ylivoimamaalilla.

Sunnuntaina farssi tuli suoraan päin näköä.

Tshekki-peli kertoo sen, onko Leijonissa oikeasti jotain juurta vai onko Le Catastrophe enemmän kuin lähellä.

Aiheet Artikkelit Leijonat MM2017 Pääuutiset Ranska Tshekki