Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki on laskenut kevyttä vitsiä siitä, millainen saldo Suomen joukkueella on ollut Lasse Kukkosen alaisuudessa.

Kukkonen oli sivussa kahdesta ottelusta: Suomi hävisi molemmat.

Kukkonen tuli takaisin: Suomi on voittanut kolme peliä putkeen.

Vaikka Kukkonen istui kaksi peliä penkillä, maskottina, ei hänen merkitystä voi vähätellä mitenkään.

35-vuotiaan puolustajan sormi on rikki, mutta silti hän nakkeli lonkkalämäreitä Sveitsiä vastaan. Kukkonen sai myös iskua samaisen pelin ainana, valuen tuskaisena vaihtoaition puolelle. Näytti siltä, että niinköhän KukkoLasse palaa enää kehiin.

Toinen erä alkoi ja kappas. Siellä se numero viisi oli syömässä kiekkoa.

Kuka ihme viitsii perseillä, kun joukkueessa on tuollainen hahmo? Ei kukaan.

Kun Kukkonen puhuu, kannattaa nuoremmankin kuunnella.

Kukkosen ura Suomen maajoukkueessa on verrattavissa ihan keneen tahansa muuhun leijonalegendaan. Kukkonen on ikoni, kaikilla mittareilla.

Aika moni Kukkosen ikäinen konkari miettisi pitkään, onko mittarissa jo ihan tarpeeksi kilometrejä. Onko tässä jo tehty ihan tarpeeksi Suomen maajoukkueen eteen?

Kukkonen ei mieti.

Hän on päävalmentaja Marjamäen tuki ja turva. Kun Leijonat kokee vaikeuksia, Kukkonen on paikalla rauhoittamassa. Sanomassa juuri niitä asioita, joiden avulla joukkue pysyy rauhallisena ja päämäärätietoisena.

Leijonien turnauksen suurimmat ongelmat ovat tulleet vastaan silloin kun Kukkonen oli Suomessa sormioperaatiossa.

Ranskaa vastaan Leijonat hölmöili, eikä ollut itsevarma ja rauhallinen. Tshekki-pelissä eteen tuli paniikki, kun johtoasema alkoi karata käsistä.

Keskiviikkona Leijonat ei hätkähtänyt, kun Slovenia iski tasoitusmaalin kolmannessa erässä. Kukkonen oli penkillä.

Norjaa vastaan Leijonat ei hätkähtänyt, vaikka vastustaja iski kolmannen erän viimeisellä peliminuutilla tasoitusmaalin. Kukkonen oli penkillä.

Sveitsiä vastaan Leijonat joutui tukalaan asemaan, kun Sveitsi karkasi 2-0-johtoon.

Valtteri Filppula sanoi Kukkosen olevan enemmän äänessä kuin hän itse. Aivan varmasti Kukkonen on ollut äänessä, kun Leijonat teki ryhtiliikkeen ensimmäisellä erätauolla.

Sveitsiä vastaan toisen erän ilme oli Leijonilta koko turnauksen paras.

Ei paniikkia, vaan uskoa.

Sitä Kukkonen luo joukkueelle.

Aivan sama, vaikka sormi olisi missä asennossa. Kukkonen on mukana. Hän on johtamassa joukkoja, pelaa hän sitten nolla minuuttia tai puoli tuntia.

Kukkosen merkitys tälle joukkueelle on aivan käsittämätön.

Ei sitä vastaan voi sanoa yhtään mitään.

Hän on henkinen liideri, Sebastian Aho on pelillinen liideri.

He vievät Leijonia eteenpäin, kohti valoisaa horisonttia. Tai miten pitkälle taival ikinä kantaakaan.