Kolumni: Kummallisuus Virran avautumisessa, Skoda Cupin ilot ja murheet

Ai, ai. Olihan se huvittavaa seurata, kun Minnesota Wild tippui pudotuspeleistä ja keskustelu lähti välittömästi liikkeelle MM-kisaehdokkaista.

Tämän viikon sunnuntaikolumnissa on mukana useampi aihe. NHL:ää, Leijonia ja Liigaa.

***

On ollut ilo seurata Liigan finaaleita tarkasti, koska niissä pelataan mainiota lätkää. Ihan oikeasti.

Ei ole tarvinnut jossitella sitä, että ”no kun jos se ei olisi tippunut” ja niin edelleen. Varsinkin KalPalle on pakko nostaa hattua.

Aivan hyvin finaalit voisivat olla tällä hetkellä 3-0 heille. Lauantaina KalPalla oli paikkoja pistää myös kolmas kamppailu pakettiin ja laittaa Tappara todella pahaan asemaan. Molemmat joukkueet pystyivät ottamaan askeleita eteenpäin, mikä oli oletettavaa Tapparalla, mutta huikea temppu KalPalta.

Tuntuu, kuin kuopiolaisilla ei olisi mitään rajaa. On aivan sama, paineistaako Tappara vai mitä se tekee, KalPalla on silti malttia ja kykyä pelata. KalPa pystyy vierittämään hyökkäyksiä jatkuvalla syötöllä Tapparan alueelle ja KalPa pystyy jopa murtautumaan Dominik Hrachovinan nokan eteen.

KalPan on taitava, luisteluvoimainen, mutta myös röyhkeä. Ei Pekka Virran ja Sami Kapasen luotsaamaa joukkuetta voi vähätellä yhtään mitenkään. Sitkeys, rohkeus, päättäväisyys… teemoja voisi luetella loppupäivän ajan.

KalPa on mahtava joukkue, joka koki osaltaan oikeusmurhan lauantaina.

***

Harmittava juttu oli se, että fokus lähti karkaamaan muuten erittäin hyvästä pelistä liikaa tuomareiden puolelle.

Linja oli todella epäselkeä ja avauserän Otso Rantakarin taklaus Alexander Ruuttuun oli lopulta varsin selvä polvitaklaus. Oli todella hämmentävää, miten yksikään neljästä tuomarista kentällä ei nähnyt sitä.

Toimittajan näkökulmasta tuon voi jotenkin ymmärtää, koska taklaus tuli nopeasti ja tietyistä kulmista oli vaikea havaita sitä. Esimerkiksi livenä Hakametsässä pitkälle sivulle ei näkynyt kunnolla sitä, mikä kontaktikohta oli. Siksi ei voinut heti väittää, että ”tuohan muuten oli polvitaklaus”. Liikeradat viittasivat siihen, mutta miten sanot varmaksi, kun esimerkiksi hidastuksia hallissa ei näytetty laisinkaan?

Tuomareiden kohdalla tilanne on toinen, sillä he ovat eri kulmissa kaukalossa. Joku neljästä ei ollut varmasti hyvällä linjalla, mutta on ihme, jos kukaan neljästä ei noteerannut polvi vastaan polvi -kontaktia.

Siksi oli todella ironista, miten Rantakari oli lopulta ratkomassa peliä. Hän kun olisi voinut olla jo suihkunraikkaana kentän reunalla seuraamassa kamppailun loppua.

***

KalPan päävalmentaja Virta tykitti melkoisella voluumilla mielipiteitä lauantain pelin jälkeen. Enkä viittaa äänenvoimakkuuteen (tilannetta puolen metrin päästä todistaneena), vaan siihen, mikä sisältö avautumisessa oli.

Vaikka Virran puheissa voi olla osittain pientä värikynää mukana, ei hän nyt välttämättä aivan väärässä ollut toisen päätuomarin Teemu Salmisen suhteen.

Oli hämmästyttävää nähdä Salmisen nimi finaalituomareiden joukosta. Hänestä kun ei ole valitettavasti jäänyt mitenkään kovin vahvaa kuvaa aiemmilta vuosilta tai tältä kaudelta. Moni on kritisoinut Jari Levosta siitä, ettei hän vihellä oikein mistään kevään peleissä, mutta samalla Levonen on hyvin tasainen ja hänellä on pelaajien kunnioitus. Hänen kanssaan voi keskustella.

Ylipäätänsä kun miettii asiaa, edes jotain pallopelejä pelanneena, keskusteluyhteys tuomarin kanssa on hyvin tärkeä. Kun asiat voi käydä rehdisti läpi ja kun kumpikin osapuoli pystyy myöntämään virheensä, on kaikki selkeää ja ryhdikästä. Salmisesta taas on kuulunut niin huonoja raportteja, että on ihme, miten tämmöiseen valintaan on päädytty.

Onhan tuo omalla tavalla kiusallinen tilanne myös Virralle, kun hänen pitää kesken finaaleiden ihmetellä tuollaisia aiheita. Miten jollain tuomarilla on suorastaan antipatioita häntä vastaan.

Onko tuossa mukana valtapeliä? Varmasti. Mutta pitäisikö tuollaista avautumista nähdä kesken tärkeiden hetkien? Ei.

Se on tässä se kummallisuus. Miten finaaleiden keskellä voidaan kuulla ja nähdä keskustelua siitä, että tuomareiden ja valmentajien välinen kanssakäyminen on noin jäykkää. ”Nokka kii tai lennät pihalle” -heitot eivät kuulu kolmannen finaalin avaushetkille, vieläpä kun kysyy täysin aiheesta.

***

Kuten alussa mainitsin, oli hauskaa seurata, miten Wildin tippumisen yhteydessä alkoi tulla kommentteja Skoda Cupista.

Wildin putoaminen kun käännettiin heti siihen. Noh, tosiasia on se, että edelleen, yhdenkin Wildin suomalaispelaajan matka MM-kisoihin olisi iso yllätys.

Mikael Granlundin ja Erik Haulan sopimukset ovat päättymässä, Mikko Koivua painaa aivan varmasti karmea pettymys, minkä Wild koki.

Että sepä siitä ”MM-kisajuhlinnasta”.

Wildin kohdalla on pureuduttava nopeasti Bruce Boudreau’hun. Runkosarjan aikana näytti välillä siltä, että Boudreau olisi tuonut Wildiin positiivisia tuulia. Moni avainhyökkääjä pelasi uransa kautta, mutta sitten tuli kevät. Sitten tuli alamäki.

Kun yritti miettiä sitä, että kuinka moni Boudreaun joukkueista olisi parantanut selkeästi otteitaan runkosarjan jälkeen pudotuspeleissä, oli pohdinta pitkä ja tulokseton.

Ei oikein kukaan.

Onko hän silloin hyvä päävalmentaja?

***

Skoda Cupia voi kritisoida aivan miten tykkää. Kaikki eivät pidä MM-kisoista ja se heille suotakoon.

Tosiasiassa kevään MM-kisat ovat edelleen iso ilmiö. Ne kiinnostavat Suomessa, vuodesta toiseen.

On toki vaikea ennakoida, että miten tänä vuonna, mutta olisi typerää väittää, että tulevat kisat eivät kiinnosta ketään.

Suomella on Sebastian Ahoa, Jesse Puljujärveä ja Mikko Rantast, on päävalmentaja Lauri Marjamäen ensimmäiset kisat kovien menestysodotusten kera ja niin edelleen.

USA on saamassa Patrick Kanea, kenties, on Johnny Gaudreauta, Jack Eichelia ja niin edelleen. Ruotsilla on World Cup -tason puolustus ja Kanada on saanut houkuteltua mukaan tähtipelaajia.

Samalla kisat ovat uniikissa ympäristössä. Näkyykö turnaus mitenkään Pariisin katukuvassa? Tuskin. Mutta millainen atmosfääri Ranskassa nähdään? Nyt kun ei olla ”perinteisellä” kiekkomarkkinalla, kuten vaikkapa esimerkiksi viime keväänä oltiin, kun kisat olivat Pietarissa ja Moskovassa.

Kyllä MM-kisoissa riittää mielenkiintoa. Kun ei suhtaudu kaikkeen kriittisen pessimistisesti, voi antaa mahdollisuuden.

Ja pyörittely potentiaalisista Leijona-vahvistuksista sen kuin jatkuu, vaikka Wildin pojat eivät tulisikaan. Pyörittely näyttää joskus hassulta, mutta toisaalta, se on aika iso osa koko kisoja kokonaisuudessaan. Tulisiko, eikö tule, tulisiko. Spekulaatio on spekulaatiota. Onhan se oikein rakas harrastus näin toukokuun alla.