Sarja:
TPS-HIFK
Tilanne:
2-3
Seuraava ottelu:
Perjantai, 31. maaliskuuta, Helsinki

TPS:lle uhkaa käydä kylmät.

Runkosarjassa mustavalkoiset esiintyivät hyvin tasaisesti ja sijoitus sarjataulukossa oli jatkuvasti välillä 1.-5.

Isompia ailahteluja ei tullut ja Aurajoen rannoilla alkoi esiintyä toiveiden kipinöitä.

Mitä jos?

Nyt ämyreistä on lähtenyt soimaan hiljaisella, ujolla taustaäänellä Jore Marjarannan biisi ”Haaveet kaatuu”.

Äänenvoimakkuus vain kasvaa ja kasvaa.

Koska TPS:llä ei ole portsaria, joka lopettaisi moisen jumputuksen.

***

Runkosarjan aikana Tomi Kallio näytti sen, että hän on edelleen Liigassa eliittitason pelaaja. Jasper Lindsten veti huikean tulokaskauden hänen vierellään ja kaksikko keikkui pistepörssin kärkisijoilla.

Ongelmaksi on tullut kuitenkin se, että kaikki katseet kääntyivät heihin. Lindsten – Eric Perrin – Kallio oli se tehoketju, jonka piti määrittää suuntaa myös puolivälierissä.

Nyt tahtipuikkoa ovat heiluttaneet lähinnä Patrik Virta ja Jerry Ahtola.

Täytyy nostaa hattua HIFK:lle siitä, miten se on saanut pimennettyä erityisesti Kallion. Tapa on ollut raju; jatkuvaa huitomista, kaikki taklaukset aivan loppuun saakka ja pientä ylimääräistä koko ajan. Mutta tätä se on. Pudotuspeleissä tähtipelaajia otetaan kahta kovempaa.

Kallio on kadonnut kuvasta. Syitä on monia. Niin pimennys kuin hurja vastuu. Muun muassa.

Samalla toki kaikki kunnia Virralle ja Ahtolalle. Virta on ollut TPS:n paras pelaaja puolivälierissä ja hän on pystynyt väläyttelemään. Ahtola on hoitanut esimerkillisesti oman ruutunsa.

Ratkaisijoiden määrä on vain jäämässä liian pieneksi.

TPS:n kannalta Dave Spinan, Ilkka Pikkaraisen ja Curtis Hamiltonin poissaolot näkyvät liikaa. Kallion ja Lindstenin takaa ei löydy sitä toista veturia, joka astuu esille, kun toinen pystytään pelaamaan pois. Samalla esimerkiksi Erik Thorell on tainnut poistua jo maasta. Häntä ei ole näkynyt hetkeen missään.

Tämä kaikki tulee hyvin todennäköisesti johtamaan siihen, että Turussa kiekkokevät päättyy lyhyeen. Ainakin Liigassa.

Koska kuka kantaa sen jatkoon?

***

Joukkueena TPS on pelannut hyvin tasaisesti läpi sarjan. Tapojensa mukaan.

Perjantaina se totta kai lyö aivan kaiken likoon ja pyrkii vielä parantamaan. Täytyy nostaa hattua Ari-Pekka Selinille ja kumppaneille, jos TPS pystyy nostamaan kierroslukemia moottorissaan.

Toisaalta TPS:n on onnistuttava tässä. Jostain pitää kaivaa potentiaalia esille.

Koska IFK on jo pystynyt siihen.

Vielä sarjan alussa IFK oli jumissa. Ensimmäinen kamppailu Turussa meni aivan ohitse, toisessa taas vahva avauserä vei pitkälle. Mutta hiljalleen punapedot ovat parantaneet.

Keskiviikkona viides kamppailu Turussa kertoi paljon.

TPS onnistui karkaamaan kahden maalin etumatkalle avauserässä ja vaikutti siltä, että ”jaahas, näinkö taas”.

Ei.

IFK:n kasvutarina tuli esille tämän jälkeen. Aiemmin sarjassa toiset erät ovat tuottaneet suuria vaikeuksia IFK:lle. Ei nyt.

Sarjan paras toinen erä vierailta, eikä taso tippunut edes sen jälkeen.

Tämä vain vahvistaa mielikuvaa siitä, miten IFK on pystynyt menemään eteenpäin puolivälierien aikana. Sen viisikkopeli toimii huomattavasti paremmin, se pystyy paineistamaan, reagoimaan ja voittamaan päätykiekkoja. Näistä seuraa pitkiä hyökkäyksiä, jotka tuovat tulosta, kuten keskiviikkona Turussa nähtiin. IFK:n toisen erän maalit olivat täydellisiä kuvastuksia siitä, mitä pelillinen kehitys on tuonut eteen.

Samalla tähdet ovat heräämässä. Joonas Rask on noussut isoksi pelilliseksi liideriksi, Juuso Puustisesta on tullut vanha tuttu Juuso Puustinen ja jopa kansantaiteilija Juhamatti Aaltonen on ollut lähellä omaa tasoaan.

Corey Elkins pelaa aivan jäätävää sarjaa, Mika Partanen on ollut yllättävän hyvä ja Kevin Lankinen on huimassa vireessä illasta toiseen.

IFK on saanut enemmän irti koko joukkueesta kuin myös tukipilareistaan. Sarjan alun taso on enää vitsi siihen nähden, missä IFK menee juuri nyt.

***

Keskiviikkona Turussa TPS pärjäsi avauserässä, kun se pääsi luistelemalla pois IFK:n paineen alta. TPS hyödynsi isoa jääpinta-alaa ja se pystyi vyöryttämään hyökkäyksiä kohti IFK:n päätyä.

Toisessa erässä IFK pääsi paremmin kiinni kotijoukkueeseen. Kiekot alkoivat jäädä TPS:n siniviivalle ja yhtäkkiä koko pelin kuva muuttui täysin.

Aina voidaan puhua klassisesta väsymyksestä, mikä on ilmiselvää. TPS on kuormittanut kärkipelaajiaan, koska sen on ollut pakko tehdä niin.

Tässäkin tapauksessa täytyy nostaa hattua Kalliolle ja kumppaneille, mikäli he ovat perjantaina valokeilassa Nordenskiöldinkadun jäähallissa välillä 18.30-21, tai milloin peli loppuukaan. Kun jalka painaa, miten yllät urotekoihin?

TPS:llä oli suuria vaikeuksia saada mitään aikaiseksi keskiviikkona avauserän jälkeen. Kyllä, se loi muutamia paikkoja varsinkin kirin yhteydessä, mutta ne olivat vain muutamia paikkoja.

IFK puolustaa tiiviisti ja fyysisesti, eikä TPS meinaa voittaa kaksinkamppailuja varsinkaan hyökkäyspäässä.

Olisi hienoa, jos TPS pystyisi vielä horjuttamaan IFK:ta.

Käykö niin?

Pakko epäillä.

TPS:n kapeus iskee vain liian pahasti päin naamaa. IFK jyrää laajalla rintamalla sen ylitse.

Aiheet Artikkelit HIFK Liiga Pääuutiset TPS