Helsingin IFK:n kannattajat ovat kuluvan SM-liigan runkosarjan aikana joutuneet jälleen pohtimaan tuttua ja turhauttavaa kysymystä menestyksekkään viime kauden jälkeen, kun joukkue voitti seurahistorian ensimmäisen kerran runkosarjan ja eteni aina finaalipeleihin asti.

Odotukset olivat luonnollisesti kovat, joten tämän hetkinen runkosarjan yhdeksäs sija on karmaiseva pettymys koko organisaatiolle.

Miksi tämä kalliilla pelaajabudjetilla vuodesta toiseen operoiva perinteikäs seura on menestynyt koko 2000-luvulla vain muutaman kerran satunnaisesti?

Syytä etsitään vuorotellen joukkueen rakentamisesta vastaavasta johdosta, rajusti kritiikkiä saaneesta valmennuksesta, joukkueen rakenteesta ja haluttomasti esiintyvistä pelaajista.

Kaikki tekevät virheitä, mutta yksi iso kokonaisuus jää kokonaan huomioimatta.

Herää kysymys, kuinka monta laadukasta liigatason huippupelaajaa Helsingin IFK on tuottanut oman edustusjoukkueensa käyttöön viime vuosina?

HIFK:n kyky tuottaa huippupelaajia on nimittäin ollut lähes nollassa jo vuosikaudet, mikä näkyy suoraan liigajoukkueen menestyksessä. Koska HIFK ei saa omista A-junioreistaan liigajoukkueen mukaan tarpeeksi hyviä pelaajia, joutuu seura joka vuosi hankkimaan liian monta pelaajaa seuran ulkopuolelta ja toivomaan sen jälkeen, että kasaan saatu paketti toimii.

Ironisinta on se, että HIFK pääsi kahden voiton päähän Suomen mestaruudesta, kun se onnistui tuomaan omista junioreistaan huippumaalivahdin Ville Husson huipulle saakka.

Eikä HIFK:ta voi yrityksen puutteesta syyttä, kun tälläkin hetkellä joukkueen kokoonpanossa on läpi kauden ollut omia kasvatteja, mutta kaikella kunnioituksella nämä pelaajat eivät vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi laadukkaita pelaajia.

Puolustajalupaus Miro Heiskanen on näyttänyt koko seuralle tällä kaudella, minkä tasoisia junioreita HIFK:sta pitäisi tulla joka vuosi vähintään yksi. Ei ole liikaa vaadittu pääkaupunkiseudun kokoiselta alueelta.

Jos HIFK pystyisi siihen, muodostuisi edustusjoukkueelle vuosien saatossa pysyvämpi runko ja nykyistä selkeämpi pelillinen identiteetti. Seuran ei tarvitsisi etsiä jokaista kolmosketjun hyökkääjää ympäri Euroopan, vaan sille riittäisi, että joukkueeseen tehdään muutama täsmähankinta.

Pelaajilla ei olisi varaa tälläkin kaudella nähtyyn selänsuoristeluun, kun takana jonossa olisi se nälkäinen liigajäille valmis juniori, joka veisi tarvittaessa työpaikan vapaamatkustajalta.

Kärjistetty esimerkki löytyy naapurista. Ruotsin pääsarjajoukkue Frölunda Indiansista on varattu NHL:ään edellisen neljän vuoden aikana huimat 14 pelaajaa. Samassa ajassa seuran edustus on sijoittunut SHL:ssä kolme kertaa runkosarjan toiseksi. Viime vuonna koko organisaatio sai palkinnon työstään, kun joukkue voitti Ruotsin mestaruuden.

HIFK:sta on varattu tasan kaksi pelaajaa viimeisen neljän vuoden aikana: Ville Husso ja Henrik Borgtsröm, joka on alunperin Jokerikasvatti. HIFK:n A-junioreiden nykytilasta kertoo kaiken se, että joukkue on kahtena edellisenä keväänä jäänyt Nuorten SM-liigassa kuuden parhaan joukkueen ulkopuolelle.

HIFK:n on erittäin vaikea saada itsestään kestomenestyjää SM-liigassa niin kauan, kun se ei onnistu nykyistä paremmin juniorityössään.

Aiheet Artikkelit Heiskanen Miro HIFK Husso Ville Liiga Pääuutiset