Tapparan 2-2-tasoitusmaali Ilvestä vastaan on noussut melkoiseksi kohutapaukseksi.

Ottelun tuomaristo hyväksyi virheellisesti Henrik Haapalan ”osuman”, joka ei ollut osuma.

Kiekko ei koskaan käynyt Ilveksen maalissa.

Tuomaristo ei tarkistanut tilannetta videolta, vaan kiekko vietiin välittömästi keskiympyrään.

Videopätkät eivät jätä pyörittelylle sijaa. Ne kertovat tylyn totuuden.

Sunnuntaina Liiga julkaisi tiedotteen, missä virhe myönnettiin.

Suoraselkäistä toimintaa.

***

”Jatkossa tulemme kiinnittämään erityistä huomiota, että tällainen tilanne ei pääse toistumaan”, tiedotteessa julistettiin.

Tilanne on harmittava, sillä samanlaisia virheitä ei esiinny pelistä toiseen. Tämä ei ole ongelma, vaan yksittäistapaus.

Liigassa videotarkistukset tehdään huolellisesti. Monesti ne venyvät muun muassa siksi, että otteluvalvojat lähtevät tarkastelemaan tilanteita lähetysautosta, eli menevät katsomaan kutakin tapausta useammasta kuvakulmasta.

Eikä systeemissä ole mitään vikaa. Virheitä tulee todella vähän.

Lauantaina tapaus olisi ollut varsin selkeä, mikäli se olisi tarkistettu heti pelikatkolla.

Virhe oli se, ettei tuossa tilanteessa menty videolle. Kuten Liigan tiedotteessa kirjoitettiin, jääkiekko on nopea peli ja inhimillisiä virheitä sattuu kaikille. Ja näinhän se on. Nopeiden tilanteiden keskellä virheitä vain tulee välillä.

Tavoite on toki se, että niitä tulee mahdollisimman vähän. Mutta se päämäärä on todella vaikeasti tavoiteltavissa.

Kaiken tämän kohun ja hössötyksen keskellä unohtuu helposti yksi silmiinpistävä kehityskaari.

Tähän tapaukseen on turha rinnastaa tuomaritoimintaa kokonaisuudessaan.

Se kun on mennyt selvästi parempaan suuntaan.

***

Liigaan tuotu uudistus niin sanotuista urputussakoista, eli tapauksista, joissa esimerkiksi päävalmentajat valittavat julkisesti tuomareista, herätti ensin kummastusta.

Mutta kun kuulee sitä, millaista tekstiä päävalmentajien suunnalta lentää edelleenkin tuomareita kohtaan, voi sakkojärjestelmää pitää täysin aiheellisena.

Yksi esimerkki irtoaa lauantain kierrokselta. SaiPan päävalmentaja Ari Santanen lensi pihalle Mikkelissä urputettuaan tilanteesta, missä hänen joukkueensa kultakypärää Tero Koskirantaa taklattiin.

Puhtaasti.

Santanen ei lopettanut valitusta ja otteluvalvojan mukaan hän käytti täysin asiatonta kieltä.

Tilanteesta, missä jäähylle ei ollut syytä.

Eikä tuo esimerkki ole ainut.

Päävalmentajat ja joukkueiden jäsenet elävät tunteella mukana, mutta ylilyöntejä tuppaa tulemaan.

Tämä on erikoinen ilmiö, sillä varsinkin Jyri Rönnin aikakaudella tuomaritoimintaan on tullut tasapainoa.

Ailahtelu on vähentynyt.

Kulisseissa työ on ollut onnistunutta, varsinkin kun huomioi realiteetit.

Edelleen Liigassa tuomarit eivät ole ammattilaistuomareita. Edelleen mukana on tasapainoilua arjen haasteiden keskellä.

Ja edelleen tuomareiden työn tulkintaan liittyy iso ongelma.

Kynnys kritisoida pienistäkin virheistä on matala, mutta kynnys kehua hyvien otteiden jälkeen on korkea.

Pitää kuitenkin muistaa se, että Liigassa on paljon hyviä tuomareita ja moni on ottanut kehitysaskeleita.

Enemmänkin suurimmat kysymysmerkit ovat kääntyneet kurinpitoon ja seurojen määrittelemiin linjoihin.

Ei niinkään tuomareihin.

Niin Rönniä kuin tuomareita on syytä kehua.

Eivät he ole ongelma.