”Tänään satoi vettä, huomenna paistaa aurinko.”

Todellinen legenda Hexi Riihiranta sen sanoi fiksusti.

Nimittäin potentiaalisen skenaarion Tapparan osalta.

”Se jäi tästä kiinni”, Riihiranta sanoi ja osoitti sormella päätään.

Niin. Oliko se sitten tismalleen henkisestä puolesta kiinni, miksi Tappara jäi todella aseettomaksi HIFK:ta vastaan perjantaina?

Riihiranta on varmasti hyvin jäljillä. Tappara vaikutti suorastaan poissaolevalta, henkisesti tyhjältä.

Johtuiko se siitä, että aiemmin viikolla se oli pystynyt karistamaan niskastaan peikon nimeltä Oulun Kärpät?

Tappara oli vihdoin ja viimein voittanut sen ison seiskapelin ja vieläpä Oulussa, missä sillä oli karuja muistoja kahdelta viime keväältä.

Näkyikö se perjantaina siinä, ettei Tappara ollut vielä henkisesti täysin valmis HIFK-finaalisarjaan?

Ne ovat kinkkisiä kysymyksiä. Se ainakin on varmaa, ettei henkisesti vajaa tai millä sitten Tapparaa perjantaina kuvaakaan, joukkue, ei ollut valmis siihen HIFK:hon, mikä perjantaina vastaan tuli.

Ja HIFK:lle sinänsä kaikki krediitit. Se oli terävä ja pelasi alun pienen hermoilun jälkeen vahvasti omaa peliään. Se hallitsi keskialuetta ja pystyi pelaamaan käytännössä neljällä ketjulla hyökkäyksiä jatkuvasti lähelle Tomi Karhusen vartioimaa Tapparan maalia.

Eikä toisessa päässä Ville Husso joutunut edes torjumaan pahoja paikkoja. Muutama hyvä koppi ja sillä irtosi lopulta nollapeli.

Kärpät-sarjassa Tappara dominoi keskialuetta käytännössä viidessä pelissä seitsemästä. Vähintään. Se oli tiivis ja käänsi peliä nopeasti. Nyt kyseistä roolia hoiti HIFK, ei Tappara.

Sen takia pelin virtaus meni sellaiseksi, mitä se lopulta oli. Ja jos menetät keskialueen HIFK:lle, tulee yleensä omiin aavistuksen verran pahoja asioita. HIFK kun on erityisesti hyökkäyskalustoltaan huomattavasti terävämpi mitä Kärpät tai Lukko olivat, kun asiaa katsoo Tapparan näkökulmasta.

Mutta palatakseen Riihirannan heittoon. ”Tänään satoi, huomenna paistaa aurinko.”

Ei tarvitse olla kovin suuri jääkiekkotietäjä, että pystyy odottamaan täysin toisenlaista Tapparaa lauantaille.

Kotiyleisön eteen ja alla suoranainen nöyryyttävä alku.

Jos Tappara aikoo olla tänä keväänä ihan aidosti se kaikista kovin joukkue, on nyt herätyksen paikka.

HIFK on täysin ansainnut paikkansa finaaleissa ja jos heille annat kaksi peliä eteen, ei takamatka ole kovin helppo kurottavaksi.

Perjantaina näimme yhden finaalitason joukkueen ja yhden vielä välierissä tarponeen joukkueen.

Lauantaina näemme ilman yllätyksiä kaksi finaalijoukkuetta.

Tai jos emme näe, ovat hälytyskellot isosti soimassa.

Tappara on laadukas joukkue, mutta ei se siltikään voi vetää täydellisiä ohipelejä finaaleissa. Ei millään.

Sehän nähtiin perjantaina, että mihin se johtaa. Punainen peto on peto. Se syö eläviltä, jos et ole valppaana.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen

Aiheet Artikkelit HIFK Liiga Pääuutiset Tappara